TV:lla on mahtava voima. Puoluejohtajien tv-keskustelut alkoivat Turussa torstai-iltana. Juontajat onnistuivat jakamaan puheenvuoroja edellisvuosia tasaisemmin. Se takaa hyvän keskustelun.

Palautetta tuli jo puolitoista tuntia ennen kuin lähdin tänä aamuna Turun torille ihmisiä tapaamaan. Puhelin soi ja tekstaria pukkasi. Ihmiset kättelivät kaduilla ja asemilla. Perussuomalaiset on nyt vedenjakajalla, nyt pitää uskaltaa voittaa vaalit. TV-keskustelut ovat herättäjä, jolla saadaan lisää pontta kenttätyöhön.

Tyhjensin postilaatikkoni eduskunnassa – 14 käsinkirjoitettua kirjettä. Monta ikävää tarinaa. Yritän auttaa – taikuri en ole.

Tonyn ja Tonylla lyöminen hiipuu. Kyllä kansakin tietää, että maassa makaavaa ei enää sovi potkia.

TV-vaalikeskustelun seurauksena on kierrosten nousu vanhoissa puolueissa. Heinäluomalle, Vanhaselle ja Kataiselle jäi parantamisen varaa. Kekkonen sanoi aikanaan, niin on, miltä näyttää.

Kuitenkin tarvitsee ihmiselle olla todella kovat hermot, jos kaikki vaalitentit katsoo alusta loppuun – kovaa on istua ne paikan päälläkin alusta loppuun!

Kokoomus on hyvä köyhille, mutta ei anna mitään on miellyttänyt montaa kansalaista. Hauska se on minustakin – ja tosi.

Ilta meni talkoissa kulttuurikeskus Caisassa. Anna-lehti halusi erilaisen jutun ja varmasti myös sai sen.

Nettivihjeenä www.saarakkala.info Vesa-Matti tekee töitä niin kuin pitää, osaa ja uskaltaa. Vauhti on hyvä ja kova – malttia matkaan!

Pari päivää mietin, että kirjoittaisinko episodin Tonysta, joka kesti runsaat 3,5 vuotta. Kirjoittaisinko yhtään mitään? Kirjan siitä saisi, lennokkaan, traagisen ja luettavan.

Tosiasiat ovat tässä: Tony on sairaslomalla kauden loppuun ja sen jälkeen hänelle on myönnetty työkyvyttömyyseläke. Tältä osin asia on selvä, eikä enemmälti minun selvityksiäni kaipaa.

Miksi olen toiminut niin kuin olen toiminut? Olen tällainen. Tony joutui vaikeuksiin. Minulta pyydettiin apua ja annoin sitä. Olisin voinut päästä helpommalla – alusta asti. En ole ymmärtänyt elämää helpoksi. Minulla oli voimavaroja auttaa lyötyä, sairasta miestä.

Suurissa periaatteellisissa ratkaisuissa ei omantuntontonsa kanssa voi tehdä kompromisseja. Lähimmäisenrakkaus on yksi niistä. Tonyn tilanteessa aika harva kykeni häntä auttamaan, olin yksi heistä. Omatuntoni on puhdas, vaikka ruumiskin tuntuu ruhjotulta ja sielussa monta synkkää muistoa.

Tapahtunut on ollut raskain henkilökohtaisesti Tonylle, joka halusi onnistua, terveyden menetys ja kaikkien silmätikkuna oleminen tällä tavalla ei ole varmasti kenellekään rakentava kokemus, jokainen voi miettiä tapahtunutta omalle kohdalleen.

Olisin suonut Tonylle vaikuttamismahdollisuuden. Hänellä oli huikea itse ansaittu menestys, tuhansien ihmisten tuki. Tässä suhteessa jouduimme kaikki pettymään – Tony kaikkein eniten.

Perussuomalaisten on väitetty kärsineen Tonyn töppäilyistä. Se on mahdollista. Olen toiminut puolueemme puheenjohtajana kohta kymmenen vuotta ja luonnollisesti minua kiinnostaa puolueen menestys. Se ei kuitenkaan saa tapahtua hintaan mihin hyvänsä. Kun ollaan ihmiselämän perustotuuksien äärellä – ei kysytä tuleeko vai meneekö ääniä. Moraalinen ryhti tuo mielenrauhaa, joka ei ole äänillä laskettavissa.

Mielessäni olen käynyt läpi toisenkin polun. Rippikaavassa sanotaan, että olen tehnyt syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Kaikki on tullut koettua ja joka kohtaan olen syypää. Olisin voinut ulvoa sutena laumassa kieltämällä Tonyn, vetoamalla hänen väitettyyn vastuuttomuuteensa ja ottamalla etäisyyttä hänen väitettyyn hölmöyteensä ja koko puolueen pöhköksi leimaamiseen. Ankarana isänä olisin voinut nostaa nokkaa näyttämällä ovea – mene pois. Olen iloinen, että oli voimaa julkisuuden paineesta huolimatta tehdä toisin.

Turpaan on tullut. Syystä ja syyttä. Ja tulee vieläkin. Ei Tony ole (onneksi) maailmasta poistunut. Elämä jatkuu ja Tonyn poliittinen ura on nyt ohi. Katson, että minun poliittinen vastuuni Tonysta on täytetty. Ystävyys jatkuu.

Eduskuntaryhmämme Rami, Tony ja Timo oli hyvä. Me kolme hyvin erilaista miestä tulimme hyvin toimeen. Eduskuntatyössämme ei ollut vaikeuksia, ryhmäkokoukset olivat mukavia.

Muistan ensimmäisen kokouksemme: Se symbolisoi hyvin millaista meillä oli.

Rami tuijotti tuikeana kelloa. Kello oli kaksi minuuttia yli määräajan, kun Tony koputtaa ovelle ja astuu sisään.

Karjaisin pilke silmäkulmassa, että mikä mies se tänne tulee kaksi minuuttia myöhässä?

Tony kurtistaa kulmiaan, johon sanon, että no ei se kaksi minuuttia ole pitkä aika.

Tony sanoi tähän, että kuule kaksi minuuttia on hyvin pitkä aika, jos on raskaan sarjan nyrkkeilymatsissa kehässä ison mustan miehen kanssa.

Sen jälkeen Tony tuli aina ajoissa kokouksiin.

Vedonlyönti on suurta bisnestä kautta maailman. Suomalaisetkin ovat lottokansaa. Pieni peli piristää päivää. Pieninä annoksina pelit ovat mukavaa viihdettä,muutama euro sinne tai tänne ja meneväthän rahat ns. hyvään tarkoitukseen.

Minusta on paljon fiksumpaa pelata suomalaisia hevosia kuin kanadalaisia jääkiekkoilijoita. Siinä eurot jäävät kotimaahan.

Maailmalla voi pelata vaikka mistä. Kuulin pressanvaalien jälkeen,että minun pressanvaaliprosenttia olisi voinut pelata kertoimella 2.00 joko yli tai alle 2 prosenttia kannatus. Siinä olisi voinut maalliset mammonansa voinut helposti tuplata. Pirseti sanoisi Poutiainen. Helppoa rahaa.

Tonyn sairasloman jatko ja muut järjestelyt herättävät mielenkiinto. Huomenna taas puhelin soi. Voisin lyödä vaikka vetoa.

Julkkisehdokkaita on jokaisella puolueella. Julkkis on julkisuudesta tuttu. Ei se tee hänestä parempaa tai huonompaa ehdokasta. Eduskunnassa on aitajuoksijaa ja seiväshyppääjää, he ovat ok, kun ovat sosialistien edustajia.

Mikko Alatalo sai viimeksi yli 1 000 ääntä vähemmän kuin Pertti Veltto Virtanen. TUSKINPA se Alatalosta Virtasta pätevämpää teki, ei tosin huonompaakaan.

Perussuomalaisilla on muutama julkisuudesta tuttu ehdokas. Frederik, Veltto, maajussi-Harri, Kike ja Liana Kaarina. Ovatko he sen huonompia kuin vanhojen puolueiden julkisuudesta tutut ehdokkaat. Eivät varmasti, mutta leimakirves heiluu. Jos julkkis on vanhojen puolueiden listalla, hän ok, muuten muka ei. Haloota.

Jos Perussuomalaisilla ei olisi julkisuudesta tuttuja,meistä kirjoitettaisiin,että Soini JA Vistbacka siellä on, mutta muuten harmaata massaa, vaikka ehdokkaamme ovat laadukasta suomalaista ihmistä.

Kun Kike tuli ehdolle, hän pyysi neuvoja ja koulutusta. Hän mestariurheilijana tietää,että helppoja voittoja ei ole. Minulla on Kikestä vain hyvää sanottavaa. Tuen kaikkia perussuomalaisia ehdokkaita, julkisuudesta tuttu tai ei.

Nettivihje: www.leamakipaa.net

Lea on aito lähimmäistä rakastava ihminen, joka tietää keitä hän edustaa ja on ylpeä siitä.

Perussuomalaiset ei ole gallupien suosikkipuolue. Gallupit näyttävät aina meille vähemmän kannatusta mitä vaaleissa tulee ääniä. Gallupit kuitenkin ovat kovia propagandan välineitä,siksi niillä on merkitystä.

Taloustutkimus lupasi 3.0 prosenttia. Siinä oli nousua 0.4 edelliskuukauteen. Suunta on oikea ja olen ollut tuntevinani voimakkaampaa nousua ,kun olen liikkunut kansanallaasti parisssa. Sympatia on saatava ääniksi ja se onnistuu vain kun koko puolue on voi liikkeellä.

Presidentinvaaleissa näimme,että kannatus nousee nopeasti,kun saadaan liikettä aikaan. Usko omaan tekemiseen ratkaisee ja aito halu panna itsensä likoon.

Olen tullut entistäkin suorapuheisemmaksi. en viitsi turhaa jaaritusta ja valitusta kuunnella. Tänään sain yhdeltä kaverilta kunnon kehut kun sanoin,että älä iso mies ruikuta vaan tule etulinjaan taistelemaan – pois katsomosta.