Väli-Suomen Sunnuntaisuomalainen oli tutkinut EU-jäsenyyden suosiota. Rintamalinjat ovat suunnilleen ennallaan: 52-43 jäsenyyden hyväksymisen puolesta.
Tulos ei hirveästi yllätä, mutta on se poliittisen, taloudellisen ja mediaeliitin kannalta nolo. Kritiikitön EU-tuputtaminen ei vaan uppoa laajemmin Suomen kansaan.
Otin tänään julkisesti kantaa asiaa ja palautetta on tullut jo puolesta ja vastaan. En äänestänyt 1994 EU-jäsenyyden puolesta, enkä tekisi sitä tänäänkään. EU-kriittisenä ihmisenä olen kuitenkin erittäin kiinnostunut EU:sta, sillä demokratiamme suunta on sidoksissa EU-mammuttiin.
Ymmärrän hyvin, että jälkikommunistiset Bulgaria ja Romania kokevat EU-jäsenyyden myötä pääsevän eteenpäin taloudellisesti ja poliittisesti. Yhtä lailla katson, että Suomen, Tanskan ja Ruotsin kaltaiset pohjoismaiset demokratiat riutuvat EU-demokratiavajeessa ja direktiivisateessa.
EU-perustuslaista pitää järjestää kansanäänestys Suomessa. Se on parasta mitä EU:lle ja demokratialle Suomessa nyt voi tehdä. Julkinen keskustelu vahvistaisi kansanvaltaamme ja pakottaisi kunnon perusteluihin.
Brysselin lasilinnojen spedetkin noteeraisivat Suomen. Heidän simupukka-annoksensa runsaus tulisi suoraan riippuvaiseksi suomalaisesta kansanäänestyksestä. 141-tuki olisi pysyvä alta aikayksikön.
Tutkimuksen mielenkiintoisin osuus on, että 35-49-vuotiaiden suomalaisten enemmistö torjuisi EU-jäsenyyden, siis aktiivisin ja lujimmin työelämässä oleva porukka. Se on uutinen. Tutkin tätä asiaa suurella mielenkiinnolla. Ajatuksia asian suhteen on jo.