Ameriikan raitti

Go west young man. En ole nuori, enkä nätti, mutta Amerikoissa tuli käytyä. Avartava ja hyvä reissu olikin.

Kävin New Yorkissa ja Washingtonissa. Itärannikko liberaaleine ilmapiireineen ei ole koko totuus Ameriikoista. Onneksi. Sieltä näkee kuitenkin kauas.

Presidentinvaaleissa on siellä täysi höyry päällä. Lopputulos on se, että kansa saa valita toisen kahdesta miljonääristä.

Jos julkisuus on Suomessa politiikolle aika ajoin rankkaa voi Ameriikoista sanoa, että siellä poliitikoilla ei ole hetken rauhaa. Psyykkeen on oltava terästä.

TV-mainonta oli laajaa ja kaikkea mahdollista mainostettiin. Katselin niitä aikaeron rasittamilla silmillä eri vuorokauden aikoihin.

Suurin yksittäinen havaintoni liittyi reseptilääkkeiden avoimeen ja kärjekkääseen mainostamiseen. Viesti oli, että tämä lääke auttaa, puhu siitä lääkärisi kanssa.

Mitähän tapahtuu lääkärille, joka ei potilaan – tai asiakkaaan, niin kuin nykyään sanotaan – toiveita toteuta? No, lääkäri varmaan vaihtuu. Joku aina kirjoittaa mitä epätoivoinen ihminen keksii toivoa.

Sairaus- ja terveysbisnes on täysin estotonta. Homma on markkinavetoista. Sinulla on oltava vakuutus, jotta selviät. Ameriikoissa on yli 40 miljoonaa ihmistä, joilla vakuutusta ei ole.

Minulla oli keuhkokuume viime keväänä. Sain Jorvissa hyvän hoidon. Viikon keikan tuloksena oli toipuminen ja 135 euron lasku. Ei tarvitse olla Einstein, jotta tajuaa kumpaa järjestelmää pidän sairastuneelle ihmiselle parempana.

Epäkohdistaan huolimatta The Land of hope and glory on minulle myönteinen maa. Siellä uskotaan tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin.

Kaikki eivät onnistu, mutta kukaan ei estä yrittämästä. Ei Ameriikka mikään taivas ole, mutta taivaasta on siellä lupa puhua tulematta leimatuksi naurettavaksi.

Poliittinen retoriikka on huipputasoa. Paras ”onelaineri”, jonka kuulin oli Mike Huckabeen määritelmä republikaanista.

Hän sanoi taloudesta puhuttaessa, että todellinen ongelma on harmaa talous, jossa huumekauppiaat, väärinpelaajat ja muut ei-republikaanit mellastavat.

Washingtonissa kävin mielenkiintoisia keskusteluja monissa eri paikoissa. Antoisinta oli konservatiivisessa ilmapiirissä. Ideologiat eivät ole kuolleet.

Jos Suomen politiikaan saisi tuoda ulkomaalaisvahvistuksia olisi sopimus jo allekirjoitettu. Voisin itsekin lähteä pelaamaan presidentinvaalien play-offsit Ameriikkaan.

Ameriikan osavaltioilla on suurempi itsenäisyys keskushallinnosta kuin Suomella on EU:ssa.

Olen aivan varma, että Pyrsselivetoinen Euroopan Neuvostoliitto häviää kaikki ideakilpailut Ameriikalle. Tämä ei merkitse sitä, että Ameriiikka on ehdottoman hyvä, mutta se merkitsee sitä, että on se aina kolhoosia parempi.

Ameriikan raitilla ei konsensus korvia kutittele. Voit olla sitä mitä sanot ja syöt. Ihan häpeilemättä. Sinun mielipiteesi on yhtä arvokas kuin mikä mielipide tahansa.

Mitähän tuo minusta ajattelee, miettii usein suomalainen. Parempi on miettiä mitä mieltä itse on ja sanoa se.

The Land of hope and glory

Espoon maanantai-iltainen valtuusto oli kryptinen kokemus. Valtuusto sai selvityksen metron karanneista kustannuksista toimialajohtaja Olavi Loukolta. Valtuutetut kuulivat ruusuntuoksuisen selityksen, josta ei sallittu keskustelua.

Sellaista on demokratia Espoossa. Asia tulee ensi kuussa kaupunginhallituksen listalle ja sieltä valtuustoon. Asiasta tulee meteli.

Lähden tiistaiaamuna Yhdysvaltoihin. The Land of hope and glory on aina ollut kiehtova. Itse asiassa Yhdysvallat on poliittisen populismin alkukehto. Opittavaa on, jos on opetettavaakin.

Yhdistetty virkistys- ja työmatka antaa helikopteriperspektiiviä kotimaahan ja mahdollisuuden seurata paikan päällä kuinka presidentin esivaaleja käydään.

Perussuomalaisten presidenttiehdokkuus vuonna 2006 oli minulle suuri kunnia. Saadut 103 492 ääntä on murtumaton perusta, jolle oli hyvä rakentaa eduskuntavaalivoitto.

Pienen ihmisen puolustajana seuraan suuren rahan presidentinvaaleja. Ties mitä siitä seuraa.

Plokiin tulee nyt runsaan viikon tauko. Palataan palstoille heti helmikuulla.

Omistajapolitiikasta välikysymys

Porvarihallitus kieltäytyy ylpeästi antamasta selvitystä valtion omistajapolitiikasta eduskunnalle. Menettely on röyhkeän ylimielistä.

Oppositon velvollisuus on saattaa asia eduskunnan käsittelyyn. Perussuomalaiset ovat valmiita toimimaan välikysymyksen ensimmäisinä allekirjoittajina. Se ei ole meille itsetarkoitus. Me voimme myös olla tukemassa jonkin muun puolueen allekirjoittamaa välikysymystä. Välikysymys on jätettävä heti eduskunnan kokoontuessa helmikuun alussa.

Stora Enso, josta julkisella vallalla on merkittävä omistusosuus käyttäytyy kuin linnanherra Lapissa. Se antaa ymmärtää, että koko Lapin puusto sekä valtion omistamat että yksityisten metsät ovat sen puureservaattia. Millä oikeudella Stora Enso katsoo voivansa määrätä muiden kuin sen itsensä omistamista metsistä?

Kemijärven voittoa tuottavan sellutehtaan alasajo on isompi kysymys kuin hallitus arvaakaan. Suomalaiset ovat olleet valmiita tukemaan yrittämisen ja yritysten toimintaedellytyksiä erilaisilla tukitoimenpiteillä. Tämän vastapainoksi suomalaiset ovat odottaneet yrityksiltä yhteiskuntavastuuta. Mikäli yritykset öykkäröivät ja unohtavat yhteiskuntavastuunsa pörssiyhtiömuminaan on selvää, että julkisen vallan tuet yrityselämälle joutuvat uuteen valoon ja harkintaan.

Valtion omistajaohjauksen perusperiaatteet on päivitettävä. Välikysymyskeskustelu ja hallituksen politiikan kannattatuksen mittauttaminen on siihen oikea keino. Perussuomalaisten mielestä valtion omistuksilla on oltava selkeä moraalinen perusta.Valtion omistajapolitiikasta tarvitaan julkinen keskustelu. Eduskuntasali on sille oikea paikka.

Jäsenvaali

Vanhoissa puolueissa vauhkotaan jäsenvaalia. Sitä isot perässä mitä perussuomalaiset edellä.

Perussuomalaiset on perustamisestaan asti ollut suoran jäsendemokratian puolue.

Äänioikeus puoluekokouksessa, joka valitsee puoluejohdon, on kaikilla jäsenmaksunsa maksaneilla jäsenillä.

Tervetuloa Perussuomalaisten perässähiihtäjiksi.

Metro ja Espoon Sähkön myynti

Espoon metropäätöksessä alkaa luu paistaa. Kustannukset ovat nousseet. Eivät ne ole nousseet vaan alkavat tulla esiin.

Puhuin vuosia ja äänestin vuonna 2006 pöhköä metropäätöstä vastaan. Käytin ihmisten ja enkelten kieltä. Kielikuvilleni naurettiin ja lätkäistiin olalle, että oikeassahan sinä olet, mutta tämä on sitä reaalipolitiikkaa.

Vetää nyt kiskoa hyvin toimivan bussijärjestelmän viereen ja toisella puolella on meri.

Ei Espoon metropäätökselle ole mitään liikenteellisiä perusteita. Kyse on siitä, että grynderit ovat 30 vuotta ostaneet maata metrovarausten varrelta. Suuri raha haluaa omansa.

Perusteina papatetaan ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä.

Espoon ja pääkaupunkiseudun työpaikkojen kasvu siirtyy pysyvästi kehäteiden ja lentokentän liepeille. Keskustaan jää toistaiseksi Stockmann ja muutama sushi-baari.

Nokian jupitkin siirtyvän Keilaniemeen työsuhdeautoillaan, eivätkä he edes käy Helsingissä. Bensan hinnan nousu ei sitä porukkaa puristele. Heille on aivan sama onko polttoaineena bensiini, diesel vai jalkahiki.

Espoo myös myi Kokoomuksen ja vihreiden keikkuessa keulilla oman sähköyhtiönsä Espoon Sähkön, ensin sakemanneille, joka myi sen Fortumille.

Panin hanttiin. Turpaan tuli niin, että tukka lähti.

Sanoin, että kannattava sähköyhtiö myydään, jotta voidaan rakentaa kannattamaton metro. Soini kuulemma pelotteli katteettomalla populismilla.

Nyt metro on niissä hinnoissa, että Espoo ei pysty rakentamaan sitä koskematta peruspalvelurahastojen nimellä kulkeviin sähkörahoihin. Kunnallisvaaleissa isken kyllä kävelykaduilla vanhoille puolueille ja vihreille (De röda) jauhot suuhun.

Sähkön hinta vaan nousee, vaikka talvi on ennätysleuto. Hinta nousee, kun sataa, hinta nousee, kun ei sada. Hinta nousee ja maksajalla on taskut täynnä vettä.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto