Tänään oli EU-valiokunnan kokous. Se ei lomaile.

Aivot virittäytyivät politiikkaan, joten seuraavassa muutamia kesämietteitä.

Gallupit toitottavat perussuomalaisten kannatuksen nousua. Tunnen tuon huminan kesäisillä turuilla ja toreilla.

Voitamme vaalit – voiton suuruus riippuu ehdokasasettelun onnistumisesta.

EU-herrat, kaikenmaailman kolumnistit ja kommentoijat itkevät Irlannin kansanäänestyksen tulosta.

Itkuvirsi huipentuu kysymykseen kuinka pieni kolmemiljoonainen kansa voi hylätä sopimuksen ja onko se oikein muita kohtaan?

Oikeus kysymys on, että kuinka on mahdollista, että muut runsaat 450 miljoonaan EU-kolhoosin kansalaista ei saa tästä äänestää?

Suomessakin rappio tässä suhteessa on täysin alaston. Vihreät ovat takinkäännön keulapurje. Kun ministeriauton huuma tavoitti puolueen, jäi kansanäänestys historiankirjoituksen osaksi. Toivotaan ohkaista muistelmateosta.

Tarjosin asiasta viikkoja sitten mielipidekirjoitusta valtakunnan päälehteen. siellä on varmaan ruuhkaa, kun ei ole vielä julkaistu. Ni är ännu i kön.

Venäläisten rekkojen jono pitenee Imatralla. Ratkaisu on yksinkertainen. Ei päästetä Suomeen yhtään rekkaa enempää kuin rajalta menee Venäjälle. Helppoa. Ja jonot sulavat.

Ravit ovat parasta paikan päällä. Kokeile.

Ajoin Kokemäen juhannusraveissa voiton tandemkärrykisassa.

Tärkeintä ei ole voitto – vaan murskavoitto. Maalikameran kuvassa eroa oli edukseni noin 15 centtiä.

Viimeinen puoli vuotta oli Eduskunnassa kohtuullisen raskas ja työläs.

Eduskunta sai mainetta enemmän kuin kunniaa.

Turha on silti peiliä syyttää jos naama on vino.

Perussuomalaisilla menee kannatuksen suhteen paremmin kuin koskaan. Sen tuntee nahoissaan.

Uhoon ei ole syytä. Oma työ riittää.

Tiedämme mitä teemme ja mitä emme kannata.

Keskustan puoluekokous antoi paljon aihetta pohdintaan. Kepu on nyt veitsenterällä. Elpyminen ja putoaminen ovat yhtä todennäköisiä vaihtoehtoja.

Hesarin korkealle rankattu poliittinen toimittaja Unto Hämäläinen arvioi kirjani julkaisemisen aikaan, että perussuomalaisten kannatuskehitys määrää kolmen suurimman puolueen järjestyksen.

Hän näyttää olevan oikeassa.

Kokoomus voi kykyihinsä nähden turhan hyvin.

SDP ei nykyistä huonommin voi menestyä, sillä Vasemmistoliitto punavihreine höpötyksineen ei ole vaihtoehto demareille.

En ole koskaan ymmärtänyt vihreitä, eivätkä he minua. Tästä meillä on yhteisymmärrys.

Nyt saa hetkeksi politiikka jäädä.

Suuntaan mökille ja Kokemäen juhannusraveihin.

Lomille lomps.

Hyvää Juhannusta kaikille plokin lukijoille.

Kirjoitteluun tulee pieni tauko. Kestämme sen.

Kepu on kepu vaikka kirnuvoissa paistaisi.

Paavo Väyrynen on tästä oiva esimerkki.

Kun EU:n perustuslaki kaatui Ranskan kansanäänestyksessä Väyrynen julisti, että ranskalaiset ovat edistyksen airut kun he torjuivat epäonnistuneen perustuslain.

Väyrynen totesi tuolloin, että perustuslain kohtalo osoittaa, että valmisteluprosessi oli kelvoton.

Nyt kun Irlannin kansa hylkäsi ns. Lissabonin sopimuksen, jota EU-perustuslakia nyt häveliäästi kutsutaan, Paavo Väyrynen on ollut hiljaa.

Sopimus on 99 prosenttisesti sama, jonka kaatumisesta Väyrynen iloitsi.

Mitäs nyt Väyrynen sanoo?

Ei sano mitään, mutta tekee. Mitä?

Paavo Väyrynen äänesti Eduskunnassa 11.6.2008 Lissabonin sopimuksen hyväksymisen puolesta.

Tämä tapahtui 1 päivää ennen kuin Irlannin kansa sen hylkäsi.

Miten kelvottomasta tuli kelvollinen?

Tähän ei osaa vastata kuin Paavo Väyrynen.

Toivottavasti joku minun lisäkseni sitä kysyy.

Siitäkin voi olla varma, että kepulaiset hyväksyvät Väyrysen vastauksen , oli se mitä tahansa.

Mustan auton hurma tekee ihmeitä – jopa Väyryselle.

Oikeassa hän varmasti on. On ollut silloin ja on nyt.

Politiikan karavaanari, juppikokoomus on kaikkien kaveri.

Kokoomus on kaiken muun lisäksi ja ohella myös köyhien paras ystävä.

Puoluekokous oli yhtä hyväosaisten hyminää.

Nuoret, kokomustat menestyjät pitävät presidentti-instituutiota halpana.Suomi ei sitä muka tarvitse, mutta EU tarvitsee.

Amerikan oppi näkyi lavastuksessa, Katainen puhui keskellä väkeään. Oikeassa yläkulmassa hänen jutuilleen hymyili kaunis punaiseen pukeutunut vaalea nainen.

Puoluekokousta markkinoitiin työmaakokouksena. Haalareita en tosin nähnyt. Ainoa mihin tuolla työmaalla saattoi niistää nenänsä oli silkkisolmio.

Juppikokoomus voittanee vielä kunnallisvaalit, mutta sitten tulee totisempaa.

EU-vaaleja ei voi jättää isänmaan luovuttajien temmellyskentäksi. EU-perustuslaki olisi kaatunut täälläkin kansanäänestyksessä. Onko perussuomalaisilla muuta tapaa saada EU-vaaleissa äänivyöry kuin Timo Soinin ehdokkuus – katsotaan.

Kepun kokous vaatii funtsimista. He näyttävät yksinkertaisemmilta kuin Kokoomus, mutta eivät ole sitä.

Perussuomalaisten kannatus oli viime gallupissa kaikkien aikojen korkein. Peräti 5,8 prosenttia. Se on jo niin paljon, ettei sitä uutisoitu missään.

Irlannin kansanäänestyksen tulos lämmittää sydäntä. Olo on suorastaan riemullinen.

Seuraavat lausahdukseni kiteyttävät tilanteesta kaiken oleellisen:

– Missä EU, siellä ongelma.

– On helpompaa istuttaa kookospähkinälle aivot kuin saada EU toimimaan.

– Itsenäisyys on päivän lähempänä.