Kuntavaalit ovat paikallisvaalit.

Tästä huolimtta näihin kuntavaaleihin liittyy paljon latausta ja yleispoliittista merkitystä.

Tupu, Hupu ja Lupu -puolueet mittaavat keskinäistä nokkimisjärjestystä. Sillä taas on merkitystä etenkin Jutta Urpilaisen ja Matti Vanhasen asemaan ja poliittiseen tulevaisuuteen.

Peli on raakaa.

Hävisin itse puheenjohtajana ensimmäiset eduskuntavaalini vuonna 1999. Sain lähes 3 400 ääntä, mutta en päässyt Eduskuntaan.

Arvaa harmittiko? Kyllä. Luovutinko? En.

Tuolloin kritiikkiä tuli, mutta Seinäjoen puoluekokousväki valitsi minut yksimielisesti jatkamaan puheenjohtajana – puolueemme selkäranka näki pidemmälle.

Nyt on takana kahdet voitetut eduskuntavaalit ja edessä voitolliset kuntavaalit. Presidentinvaalit olivat merkityksellinen askel sekä Perussuomalaisille että minulle.

Kuntavaaleissa Perussuomalaiset tekevät merkittävän läpimurron kuntavaltuustoihin – kautta maan.

Lopullinen läpimurtoko? Mikään ei ole lopullista, mutta olen tyytyväinen siitä, että moni perussuomalainen saa nyt todellisen mahdollisuuden tulla kuulluksi ja pääsee vaikuttamaan.

Piipahdin eilen Joensuussa. Olin todella mielissäni tavatessani Pohjois-Karjalan aktiivejamme. Hienoa porukkaa, suuren sydämen sivistyksen ihmisiä.

Olen kutsumuskansanedustaja. Teen tätä hommaa, koska pidän siitä, vaikka se on välistä raskasta.

En pelkää ihmistä. En pientä, enkä isoa.

Puheenjohtajana ei pysty joka hetki olemaan ”kiva kaikille”.

Politiikka ei lopu koskaan. Siksi kannattaa iloita jokaisesta onnistumisesta.

Tänään on viimeinen ennakkoäänestyspäivä. Itse äänestän varsinaisena vaalipäivänä.

Perussuomalaisten ehdokkaille ja kannattajille sanon kannustavasti, että tehkää töitä vaalipäivään saakka.

Saamme aina varsinaisena vaalipäivänä enemmän ääniä kuin ennakkoäänestyksessä.

Jokainen ääni on arvokas.

Tiukka päivä takana. Nurmijärvi, Sipoo, Porvoo ja Mäntsälä.

Jokaiseen näistä kunnista tulee vähintään yksi kunnallinen Perussuomalainen valtuustoon, Porvooseen varmuudella monta.

On ilo käydä hyvin järjestetyissä tilaisuuksissa.

Olin maatilavierailulla kummitilallani Porvoossa, kun media alkoi ahdistella kesken kaiken.

Ministeri Astrid Thors on Aamulehdessä puhunut läpiä päähänsä ja minulta kysyttiin kommenttia.

Tilanne on herkullinen, kun Timo Soini vetää ja Astrid Thors työntää Perussuomalaisten vaalivankkureita.

Rouva ministeri tarjoutui määrittelemään Perusuomalaisten linjaa. Pieleen meni, emme me ketään vihaa.

En ala äyskäröimään RKP:n vuotavaan ankkalammikkoon lisää vettä.

RKP:n ja Thorsin tavoite eittämättä on, että me alamme tuhlaamaan ruutiamme ahtaaseen kielipuolueeseen, jonka suvaitsevaisuuskäsitys on todennettavissa kunnissa, jossa on RKP:lla vahva asema.

Pitkän ja kovan kokemukseni perusteella tiedän, että Perussuomalaisista tulee näiden kuntavaalien suurin voittaja. Antaa kansan päättää prosentit ja paikat.

Perussuomalaiset ovat vasta taipaleensa alussa, takana on 13 vuotta.

Savon Sanomien gallupissa ennakoitiin Perussuomalaisille Kuopion kaupungissa 7,5 prosentin kannatusta. Lauantain Kainuun Sanomat ennakoi läpimurtoamme Kainuun maakuntavaltuustoon.

Vähempikin hermostuttaa Ankkalammikon väkeä. Olisihan se noloa, että kuntaliiton hallitukseen RKP:n sijasta nousee Perussuomalaisten edustaja.

Huomenna menen Joensuuhun. Poliittista evankeliumia Pohjois-Karjalaan.

Uskon Perussuomalaisten läpimurtoon myös Tuusulassa.

Aamu alkoi sieltä. Pippurinen ehdokaskolmikkomme Ville, Heta ja Jari auraavat tietä.

Vastaanotto oli hyvä ja teemme hartiavoimin työtä kunnallisen perussuomalaisen valitsemisen puolesta Tuusulan valtuustoon.

Päivä jatkui Jakomäessä. Väkeä oli kuin Lipin pirua. Perussuomalaiset ehdokkaat ovat todella liikkeellä Helsingissä.

Nelosen uutiset kuvasi osastoamme ja sinne Arhinmäen Paavokin suunnisti. Pääsi uutisiin ja hyvin puhui hänkin, mutta äänet ropisevat Jakiksessa Perussuomalaisten koppaan.

Olen ylpeä omistani.

Leppävaaran markkinoilla oltiin kotikentällä.

Espon Sähkö, Espoon Veden mahdollinen myynti, kaupunginherrojen ja rouvien sijoitusseikkailut saivat äänestäjien sapen kiehumaan.

Kokoomuksen tomppelimainen talouslinja ei saa jatkua Espoossa.

Espoolaiset ehdokkaamme tekevät hartiavoimin töitä ja toivon heistä vankkaa ja sankkaa ryhmää kaupunginvaltuustoon.

Huomenna paukaisen Nurmijärvelle, Sipooseen, Porvooseen ja Mäntsälään. Pyylevä puheenjohtaja ei ole ainakaan laiska, muita vikoja voi olla.

—-

Jalkapallosuosikkini Millwall kukisti kärkipään kamppailussa Leedsin numeroin 3-1 jäätyään ensin tappiolle.

Kuuntelin puhelimessa euforisessa tilassa viimeiset viisi minuuttia livenä fanien mekastusta The New Denillä. Kiitos Kimille Lontooseen.

Illan Uutisvuodossa kilpailen Stan Saanilan keralla Jari Tervon ja Vappu Pimiän kanssa.

Vappu on valoisa persoona.

Timo Soini on romanttisimmillaan seitsemän vuoden kuluttua, todistaa Vappu.

Kyllä ainakin siihen asti pitää sinnitellä.

Perussuomalaisessa eduskuntaryhmässä ei ole ryhmäkuria.

Perussuomalaisten valtuustoryhmissä ei ole ryhmäkuria.

Saako jokainen ryhmän jäsen toimia miten haluaa?

Periaatteessa kyllä, kunhan ryhmäkokouksessa etukäteen kertoo asiaa käsiteltäessä, että on eri mieltä ja toimii sen mukaan.

Kuinka usein näin tapahtuu?

Ei kovin usein. Eduskuntaryhmässä olemme 90-95 prosenttisesti samaa mieltä.

Ryhmäkurikielto ei merkitse anarkiaa. Se vaatii itsekuria.

Itsekuri merkitsee sitä, että ymmärtää että on politiikassa etupäässä antamassa, eikä saamassa – antamassa panoksensa, aikansa ja kykynsä yhteiseksi hyväksi.

Onko se mahdollista, että puolueen puheenjohtaja jää eduskuntaryhmässä vähemmistöön? On se ja on niin käynytkin.

Jos asia on vähämerkityksinen tyydyn porukan päätökseen, jos asia on merkityksellinen, kuten minulle esimerkiksi elämän pyhyys on, en tee kompromissia.

Puolueen puheenjohtaja, piirijohtaja, osaston puheenjohtaja, vaalipäällikkö tai muu merkittävä poliittinen toimija on hoitamassa merkittävää luottamustehtävää, johon porukka on valinnut. Se vaatii itsekuria.

Johtaja ei saa pettää joukkojaan, eikä paimen laumaansa.

Kapteeni on viimeisenä komentosillalla ja niin pitää olla.

Vapaus merkitsee vastuuta – itsestä ja muista.

Luotan siihen, että perussuomalainen päättäjä tietää mitä tahtoo ja vastaa siitä. Joskus on oltava vastakarvaan jopa omassa porukassa.

Vielä useammin on oltava etulinjassa puolustamassa omaa porukkaa.

Tärkeintä on pitää ajatukset rehellisinä.

Vilkaisin kotiin tultuani nuorten vaalikeskustelua. Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja ja osa-aikainen avustajani Vesa-Matti Saarakkala pärjäsi hyvin

Mieleeni nousivat ajat oman nuorisojärjestöni puheenjohtajana ja toimijana.

Meillä oli SMP:ssa todella kova joukko nuoria mukana 1980-luvulla.

Minä jäin politiikkaan, monet muut aktiivit hankkiutuivat muille elämän aloille. Leipä ja perhe tulivat kuvaan mukaan.

Presidentinvaaleista 2006 lähtien vanha jengi on hakeutunut yhteen. Meitä on nyt parikymmentä sen ajan aktiivia Perussuomalaisten listoilla kuntavaaliehdokkaina.

Meistä tuli lääkäreitä, kamreereja, yrittäjiä ja duunareita. Ja yksi kansanedustaja.

Monesta tulee nyt valtuutettuja.

Nuorena solmitut ystävyyssuhteet kestävät. Tiedät, että voi luottaa ja että olet luotettava.

Vierailin tänään Vaaliradioissa. Haastattelu oli engerlandin kielellä, juttu sujui mukavassa seurassa kivasti. Kuulijoitakin oli, koska palautetta tuli. Ääniä saa Suomessa myös englantia puhumalla.

Nuorena kuuluu olla radikaali. Se ei kuitenkaan merkitse, ettei puheistaan joudu vastuuseen. Pitää joutua.

Olin Veikko Vennamon opissa nuorena miehenä 7 vuotta. Höykytys oli kovaa. Siitä opin ja oppi on hyödyksi joka päivä.

Nuorisojärjestössä opin uutta, mutta ennen kaikkea lojaalisuutta ja uskollisuutta.

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ehkä jopa keski-ikäisenä.

—-

Äänestys on käynnissä. Koppa ropisee.