Olen ollut Perussuomalaisten puheenjohtajana 12 vuotta. Kokemusta on, näkemystäkin.

Oras Tynkkynen ilmoitti tänään Helsingin Sanomissa, että hän ei pyri vihreiden puheenjohtajaksi. Perustelut olivat järkevät ja vastaansanomattomat.

”Se on epäinhimillinen tehtävä, silkka työmäärä on käsittämätön, omaa aikaa ja rauhaa ei ole.”

”Puheenjohtaja joutuu lyhyessä ajassa omaksumaan hirvittävän joukon poliittisia kysymyksiä ja kantamaan niistä vastuun. Ja jos tekee mokan, sen mokan kanssa on kohtuullisen yksin ja kiitosta tehtävästä ei juuri jaella.”

Silti juuri ylläolevat asiat tiedostavia poliitikkoja tarvitaan puolueiden johtotehtäviin.

Tynkkysestä on puheenjohtajaksi. Nyt Tynkkynen pääsee vähemmällä, vihreät saavat vähemmän.

Viisas ihminen ei mene tilanteisiin, joista älykäs ihminen selviää.

Huipulla tuulee.

Perussuomalaisten kannatuksen nousu ja oppositiopolitiikkamme saamat hyvät arvosanat kansalta ottavat kilpailijoissa lujille. Runtua tulee joka päivä.

Se on kestettävä.

Poliittinen julkisuus on mennyt sellaiseksi, että tällä menolla politiikkaan eivät hakeudu kuin psykopaatit, jotka eivät välitä mitään, tai tomppelit, jotka eivät ymmärrä mitään.

Politiikka ansaitsee parempaa.

Poliitikon tärkein ominaisuus on kestää henkistä epämukavuutta. Kun katselen kollegoita, eduskuntapuolueiden puheenjohtajia, tiedän, miltä heistä tuntuu hyvinä ja pahoina päivinä.

Tämän päivän paras palaute oli Pirjolta Vaasasta. Sydämen sivistystä ja nöyrää viisautta elämän edessä.

Uskolliset kädet kantavat kestävää hedelmää.

Jokainen päivä on armo uusi.

Kokoomus on aloittanut eurovaalikampanjansa. Tuhannen kapakan kautta ui Kokoomuksen vaalilautta.

Vanhat puolueet ovat torpedoimassa vaalilain uudistamisen. Oikeusministeri Tuija Braxin totuuden hetki lähestyy: Tulos tai ulos.

Ministerillä on valmis työryhmän esitys pöydällään, siitä laki ja äänikynnykseksi 2 prosenttia.

Tuija Brax oli hyvä Lakivaliokunnan puheenjohtaja. Nyt otetaan naisesta mittaa.

On skandaali, mikäli vaalilakia ei uudisteta, eikä Kehittyvien Maakuntien Suomen jäljiltä saada pelisääntöjä vaalirahoitukselle.

Perussuomalaisten oppositiopolitiikka sai Ylen mittauksessa paremmat arvosanat kuin SDP:n oppositiopolitiikka.

Tulos ei yllätä.

Kaikkea ei pidä arvostella koko aikaa.

Perussuomalaisten kannatuksen ja uskottavuuden nousu saa aikaan monenlaisia reaktioita. Heijastuneeseen kunniaan on pyrkijöitä. Kelkkaan on tulijoita, kun kyyti riittää.

Perussuomalaiset eivät höyrähdä, jatkamme työtä paremman ja inhimillisemmän Suomen puolesta tieuran suunnassa.

Ihminen ei elä pelkästä leivästä.

Sanassa sanotaan, että missä sanoja paljon, siellä tyhmä äänessä.

Viimeisen viikon aikana on julkisuudessa kiinnitetty paljon huomiota poliitikkojen sanomisiin.

Toisten sanomisia ei kannata totisena kommentoida. Riittää, kun vastaa omista sanomisistaan.

Asiasta saa ja pitää sanoa. Värikkäästi ja ymmärrettävästi. Pitää puhua niin, että itsekin ymmärtää.

Poliitikon ei kannata selittää. Vastustajat eivät selityksiäsi usko ja kannattajasi eivät niitä tarvitse.

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Jos sana on painava, se otetaan todesta.

Jos sinulla ei politiikassa ole omaa suunnitelmaa, olet osa toisten suunnitelmaa.

Jos sinulla ei ole omaa sanottavaa, kommentoit toisten sanomisia.

Se huutaa, joka pelkää.

Perussuomalaiset ovat ohittaneet pariin kertaan Taloustutkimuksen gallupeissa Vasemmistoliiton.

Vasemmistoliiton ydin muodostuu entisistä (miksei nykyisistäkin) kommunisteista ja punavihreistä arvoporukoista.

Vasemmistoliitolla on ollut äänestäjäkunnassaan paljon tavallisia työläisiä ja pienituloisia ihmisiä. He eivät ole koskaan suhtautuneet kielteisesti Perussuomalaisiin.

Toisin on kellokkaiden laita. Vasemmistoliitossa kiukku yltyy. Kommunistien pata porisee ja kiehuu yli.

Vasemmistoliiton änkyrät työntävät asiattomilla hyökkäyksillään Perussuomalaisten vaalivankkureita. Kyllä tämä Kontulan torillakin tiedetään.