EU-vaaleihin on viisi viikkoa. Vaalien salamasota alkaa nyt.

Vanhojen puolueiden vaalibudjetit vyöryvät päälle. Tarjolla on maksettua mielipidettä.

Kokemuksesta tiedän, että henkilökohtainen vaalityö on parasta. Se vie aikaa ja voimia, mutta palkitsee tekijänsä.

Pitää olla kansan parissa tietääkseen, että kyllä kansa tietää.

Palkkapaimenet eivät pärjää politiikassa.

Oikotietä ei ole, pitää osata. Se mikä olet, näkyy sinusta. Kaikki se mitä teemme koituu lopulta kohtaloksemme.

Siinä on sekä laupeutta että oikeutta.

Tänä Vappuna puhun Espoon Kivenlahdessa. Paikka on Hyökyvuoren teatteripuisto (Merivirta 12) ja aika klo 13.

Kotiovelta naapurilähiöön, Kivenlahteen, on runsaat neljä kilometriä.

Perussuomalaiset on laajan YLE:n tutkimuksen mukaan Suomen todellinen työväenpuolue. Tutkimus vahvistaa sen, minkä sydän ja kansa tietävät.

Suoraa puhetta ja selviä tosiasioita livenä suoraan Kivenlahdesta.

Perussuomalaiset on realististen ihmisten puolue. Teemme politiikkaa jalat maassa.

Perussuomalaiset on erilainen puolue. Tiedän kokemuksesta, että ihmiset haluavat kuulla poliittista puhetta, jos ja kun sellaista jostakin vielä löytyy.

Täältä löytyy.

Hyvä vappupuhe herättää ja saa ottamaan kantaa. Puolesta ja vastaan.

Poliittinen mielipide ei voi olla väärä, sillä se on sinun mielipiteesi.

Demokratia on mielipidevapautta ja vastuuta omasta mielipiteestä. Jokainen vastaa omista sanomisistaan henkilökohtaisesti omalla naamallaan ja nimellään.

Puhun duunarista, lähiöelämästä, luonnosta, Itämerestä ja Suomen itsemääräämisoikeudesta.

Perussuomalaiset ovat sähköistäneet suomalaisen politiikan, viimeksi EU-vaalit. Vanha valta ja sen myötäjuoksijat ovat peloissaan. Siksi he huutavat.

Vappu on politiikan ammattimiehelle työpäivä. Työn päivä.

Vaatimustaso on korkea. Pitää osata asiat, kertoa ne ymmärrettävästi ja mielenkiintoisesti. Paras vappupuhe syntyy mietittynä, puhuttuna – ei luettuna.

Puhe on ihmiseltä ihmiselle. Vie vuorille tämä viesti.

Monimutkaisessa maailmassa yksinkertainen on arvokasta.

Uskon elämässä tiettyihin perusasioihin. Ne eivät ole riippuvaisia muiden mielipiteistä.

Epäonnistumista ei pidä pelätä. Muuten ei uskalla tehdä mitään.

Lintuinfluenssa, SARS-kuume ja nyt sikainfluenssa. Niin, kukapa olisi uskonut?

Elävässä elämässä ei voi sulkea pois muutosta ja epämiellyttäviä yllätyksiä. Tämä koskee myös ihmistä, meitä kaikkia.

Ihminen on sitkeä ja joistakin ei henki lähde millään. Toiset taas ovat hauraita ja haavoittuvaisia.

Elämän hienous on sen epävarmuudessa. Kuka meistä todella haluaisi tietää, mitä tulevaisuudessa pilkulleen tapahtuu?

Kuka meistä kestäisi sen?

Meistä kaikkia yhdistää se, että me itse kukin joudumme elämämme elämään ja olemaan omassa seurassamme joka hetki.

Se on lohduttava ajatus. Saamme mitä ansaitsemme.Kukin vuorollamme.

—

Perussuomalaisten kannatus notkahti gallupissa hivenen. Se tuo realismia elämään.

Perussuomalaisten nousu merkittäväksi puolueeksi Suomessa saa aikaan monenlaista kommentointia.

Tunnen henkilökohtaisesti satoja Perussuomalaisten jäseniä ja luottamushenkilöitä. Henkilökohtaiseen kokemukseen, suomalaisissa olosuhteissa, perustuen tiedän minkälaista väkeä Perussuomalaiset ovat.

Otan yhden esimerkin ja hänen kauttaan tässä puhuu koko puolueemme varttuneempi väki. Tapasin Rovaniemen valtuutettumme Oskari Autin viikonloppuna Rovaniemellä.

Oskari on isäni ikäinen mies Lapista.

Hän menetti isänsä 1939 talvisodassa. Vieno Autti katosi 14.12.1939 Joutsijärven-Kursun taistelussa. Jäljellä jäivät äiti ja neljä velipoikaa. Kaikki alle 9-vuotiaita.

Näistä olosuhteista, sotaorpona ponnisti Oskari maailmalle. Eli, teki työtä ja nyt eläkkeellä hoitaa vielä yhteisiä asioita Perussuomalaisena valtuutettuna Rovaniemen valtuustossa.

Oskari antoi minulle Lapin piirikokouksessamme kirjan ”Isä, älä jätä. Lapin sotaorvot kertovat”. Siinä on Oskarin ja kymmenien muiden tarina. Luin kirjan miltei siltä istumalta.

Perussuomalaiset ovat värikästä joukkoa. Pidän omistani. Tiedän minkä ja keiden puolesta olen liikkeellä.

Perussuomalaiset ovat tavallisia suomalaisia. Itsenäisiä ja itsepäisiä. Kyllä meidän kanssa pärjää.

Täydellisiä emme ole, eikä meistä täydellisiä tule.

Perussuomalaisiin kannattaa tutustua. Voi jopa oppia jotakin ihmisestä ja elämästä. Tämä puolue on Suomelle hyväksi. Perussuomalaisten kautta kuuluu moni sellainen ääni, joka muuten jää kuulumatta.

Siinä on tehtävä ja tarkoitus.

Olen espoolaisen betonilähiön, Iivisniemen, kasvatti. Se näkyy ja kuuluu minussa.

Tiedän millaisen elämän keski-ikäinen lähiön kasvatti on elänyt, koska olen saman kokenut.

Poliittinen kannatus ei synny hetkessä. Tullakseen poliittiseksi johtajaksi täytyy elää sellainen elämä, että sinusta on johtajaksi.

Ei minusta olisi Kokoomuksen johtajaksi. Ymmärrät tämän, kun mietit hetken. En ole Kokoomuksen näköinen enkä oloinen, eivätkä mielipiteeni ole kokoomuslaisia.

Aloitin poliittisen urani SMP:ssa. Siellä opin käytännössä ja kantapään kautta mitä on maaseudun Suomi. Tuo oppi on ollut poliittisesti korvaamatonta.

Lähden tänään Ouluun ja huomenna olen Rovaniemellä. Siellä on erilaista kuin pääkaupunkiseudun lähiöissä. Mutta ihminen on sama. Hän haluaa tulla kuulluksi ja tulla otetuksi vakavasti.

Perussuomalaisissa yhdistyvät vanha ja uusi. Vanhaan jotakin uutta ja uuteen perussuomalaisuutta.

Siinä se haaste on.

Kansan parissa oppii, kun pitää aistit auki ja heittää ennakkoluulot romukoppaan.

Vasemmisto on Suomessa täysin hukassa.

SDP:n Tero Rönni ilmoitti, että kolme kautta riittää. SDP:ssa ei ole aikoihin oltu kiinnostuneita ”Mäntän miesten” mielipiteistä. Äänet ovat toistaiseksi kelvanneet. Niitäkään ei enää vasemmalle tule, kun ei ole äänen kerääjää.

Kansan parissa oppisi, demarikin.