Suomessa on kahdeksan eduskuntapuoluetta ja pian kymmenkunta eduskunnan ulkopuolista
puoluetta. Eriasteisten kommareiden sekaan tulee piraattia, muutosta ja nähtäväksi jää mitä muuta.
Perussuomalaisten yhtenä perustajajäsenenä vuodelta 1995 tiedän, että puolueen perustaminen ei
sinänsä mahdottomia vaadi. Poliittisen kannatuksen hankkiminen onkin jo aivan eri juttu.
Siinä ei netissä näprääminen riitä. Tarvitaan ääniä. Tulokset mitataan vaaleissa. Viimeinen
Perussuomalaisten todellinen mittaus oli EU-vaalien 9,8 prosenttia ja runsaat 160 000 ääntä.
Tarvitaan murtumaton peruslinja, tahtoa, kurinalaisuutta ja työtä.
Olen erittäin tyytyväinen, jos ns. Muutospuolue, jota tamperelainen puuhamies Juha Mäki-Ketelä vie
eteenpäin, rekisteröidään puolueeksi. Silloin otetaan puheista ja paatoksesta verimitta. Mittaus on 2011.
On hyvä, että samanmieliset saavat oman seuran. Tulee varmasti hyvät seurat!
Minulla ei ole mitään tarvetta haukkua uutta tulokasta, vaikka sen liepeillä minun
maahanmuuttopolitiikkaani ja muutakin toimintaani arvostellaan. Demokratiassa sana on vapaa. Minä
vastaan huutooni.
Johdan Perussuomalaisia puoluekokouksen yksimielisellä tuella. Europarlamentissa ja Espoon
valtuustossa toimin äänestäjien valtuutuksella.
Perussuomalainen puolue ei ole mikään vankila. Täältä pääsee ulos, jos ei ole tyytyväinen.
Uudet puolueet aloitetaan pohjalta. Kyllä sinne Yrjö Hakasen, Terttu Savolan ja kumppaneiden viereen
YLEn vaalikeskusteluun mukaan mahtuu. Jos taito ja kannatus kasvaa, niin siitä pääsee eteenpäin.
Onnea ja kohtuullista menestystä.
—
Pekka Vennamo kirjoitti tämän päivän Helsingin Sanomissa näkemyksensä Veikko Vennamosta. Se on
hyvin perusteltu kirjoitus, joka antaa lukijalle paitsi tietoa myös haasteen ottaa kanta.
Näkemykseni Veikko Vennamosta on sama kuin Pekka Vennamolla.
Kiitos kirjoituksesta, Pekka Vennamo.

Saatanan tunarit, sanoisi Kekkonen valtionyhtiöiden hoidosta.
On täysin selvää, että valtion omistajaohjaus tarvitsee oman täysiaikaisen ministerin. Tällä ministerillä
pitää olla myös linja. Mutta miten nykyisellä osapäiväomistajaohjaajalla voi linjaa olla, kun ei ole koko
hallituksella?
Porvarihallitus ei näytä ymmärtävän yhteisvastuusta yhtään mitään.
Hallitus hokee työtä ja yrittämistä ja se, mihin sillä olisi halutessaan mahdollisuus vaikuttaa, eli
valtionyhtiöihin, potkii porukkaa ulos kaikista eniten.
Matti ”Velka” Vanhanenkin alkaa herätä kohmeestaan. Velat kuulemma pitää joskus maksaa takaisin!
Palauttakoon Paul Krugman taloustieteen Nobelinsa ja annettakoon se pääministerille tästä
vallankumouksellisesta oivalluksesta.
—
Ylioppilas Backman (sdp) esittää pitkien listojen käyttöön ottoa vaaleissa. Todella pitkä listan pitää
ollakin, jotta sieltä sosialisti löytyisi äänestettäväksi.

Pelkurit eivät pärjää politiikassa.
On uskallettava olla omaa mieltä ja tuoda se esiin.
Omalla nimellä ja nuunalla. Niillä pärjää.
Suomeenkin on pesiytynyt tapa olla kova poikaa nimimerkin suojassa. Nimetön on nössö, netin
nyplääjä.
Sanomalehdet eivät enää juurikaan julkaise kärjekkäitä mielipiteitä, jos ei oma nimi ole alla.
Kokemusperäisenä opetuksena suomalaisissa olosuhteissa tiedän, että rohkea esiintyminen omilla
mielipiteillä tuo sekä kunnioitusta että kannatusta.
Ihmisille tapahtuu usein se mitä he pelkäävät.
—
Vihdissa oli lauantaina vipinää. Uusintavaalit saavat puolueiden johtohenkilöt liikkelle.
Se ei riitä.
Vihtiläiset on saatava liikkeelle.
Perussuomalaisilla on hyvät ehdokkaat vaalissa. Äänen arvoiset.
Olen tyytyväinen ja ylpeä sekä Vihdin että Karkkilan ehdokaslistoista että vaalityöstä.
Uskon voittoon.
Sain myös hyviä uutisiä Loviisasta, koossa on kuntien yhdistämisestä johtuviin vaaleihin jo tuplamäärä
ehdokkaita vuoden takaiseen tilanteeseen. Ehdokashankinta jatkuu.
Silloin nappasimme 3 paikkaa. Hyvä lista tuo uuden voiton.
—
Suomen naiset voittivat Tanskan jalkapallon EM-kisoissa Helsingissä
1-0. Hieno voitto tosi naisilta. Asenne oli rautaa.
Puolustaja Sanna Valkonen sai rajusti sukille yliajalla. Sattui varmaan juukelisti. Hammasta purren
takaisin viime sekunneiksi. Kaunista. Avoin ihailuni.

Veikko Vennamo oli profeetta, mutta ei pyhimys. Huutavan ääni korvessa; kuultu, kuunneltu ja pilkattu.
Minulla ei ole puolueetonta näkemystä Vennamosta. On oma näkemys ja kokemus.
Vennamo on minulle suuri mies. Ansioineen ja vikoineen. Iso plus.
Hän on täällä tänään. Meri Vennamo kirjoitti kirjan Veikko Vennamosta, kansallisteatteri näytelmän
Valtakunnan Häiriköstä, pääosassa Veikko Vennamo.
—-
Poliittiset Kääpiöt ovat pieniä eläessään ja unohdettuja kuollessaan.
Vennamo ei unohdu.
—
Olin SMP:ssa mukana jäsenenä vuodesta 1979 katkeran loppuun vuoteen 1995 asti. Vennamon
kanssa olin säännöllisesti tekemisissä 1980-puolivälistä sakka.
En retostele Vennamon ja minun väleistä. Poliittiset kahdehtijat SMP:ssä eivät voineet sietää sitä, että
tulin ukon kanssa toimeen.
Eivät siedä vieläkään.
Helppoa ei ollut, mutta opiksi oli.
—-
Meri Vennamo antaa kirjassaan lämpimän kuvan isästään, jonka persoonaan kuului myös räiskyvyys ja
jopa kohtuuttomuus.
Minä uskon, että Meri kirjoittaa totta Isä-Vennamosta.
Voin vain sieluni silmillä kuvitella esimerkiksi uudesta salkusta sukeutuneen sanallisen ilotulituksen
jouluna.
Poliitikon perhe-elämän kuvauksena Merin kirja on hyvä.
Meri sivuaa varsin ohuesti Veikon yhteistyökumppaneita. Pääsin Eino Poutiaisen ja J. Juhani
Kortesalmen kanssa hyvään seuraan.
Tapasin Sirkka Vennamon lähes aina kun kävin Vennamon kotona, kaikkiaan muutamia kymmeniä
kertoja.
Sirkasta minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Aina ystävällinen ja kannustava minua, nuorta miestä
kohtaan. Sirkka aina tarjosi jotakin; mehua, keksejä, kahvia.
Puhuin Sirkka Vennamon kanssa muutaman kerran myös puhelimessa Veikko Vennamon kuoleman
jälkeen. Sirkka Vennamo rakasti miestään syvästi.
Pekka, Meri ja Raisa tunsivat Veikko Vennamon isänä. Minulla ei ole mitään syytä epäillä heitä
silottelusta.
—
Kävin teatterissa.
Kyseessä oli fiktio, näyttämötaide, tekijöiden näkemys.
En mennyt teatteriin katsomaan dokumenttia vaan tarinaa ja tulkintaa.
Käsikirjoitus oli lennokas, vilisi asiavirheitä mm. säätiöinnin ja säätiöiden kohdalla. Muutakin
mussuttamista tarinan suhteen on, Sirkka Vennamo ei ollut lainkaan kuvatun kaltainen, mutta se ei ole
olennaista, sillä kyllä kansa oman pojan tunnistaa, tunnisti jo silloin. Veikko Vennamon.
Pertti Sveholm oli loistava Vennamo-hahmo. Häntä kannattaa käyttää myös tulevaisuudessa
Vennamona, sillä vennamolaiuus elää ja juuristaan puu kasvaa.
Olen jokseenkin eri mieltä teatterikappaleen näkemyksestä Veikko Vennamon motiiveista ja tavoitteista,
mutta se ei estä minua arvostamasta loistavia näyttelijäsuorituksia.
Niitä tässä näytelmässä on. Ne oli kiva nähdä.
Sieluni silmillä palaan aamuihin, jolloin puhelin soi klo 7.30. ” Vennamo hei…”
—
Merkittävintä näytelmässä on se, että se on Vennamosta tehty. Vennamo kiinnostaa, pakottaa ottamaan
kantaa, vielä Vennamoa myös rapataan.
Vennamo oli monessa asiassa oikeassa.
Niin vasemmalla kuin oikealla tuettiin Kekkos-diktatuuria. Sitä ei vieläkään voida myöntää.
Eduskunnan suuri enemmistö vei Suomen kansalta äänioikeuden presidentinvaaleissa 1974. Tämä oli
suomalaisen kansanvallan rappiotila.
Kukaan äänioikeuden anastaja ei ole kunnolla julkisesti katunut. Miksi? Siksi, että sen ajan
kansanvallan haudankaivajat eivät tunne häpeää. Armoa ei tule ennen nujerrusta.
Oikeusministeri Tuija Brax. Pistä valmisteluun ja tuo Eduskuntaan ”seteliselkärankaisuuden”
mahdollistanut puoluetukilain muutos. Korjaa vääryys.
Ole tosi nainen, kun edellisistä oikeusministereistä ei ole ollut tässä asiassa mihinkään.
—
Kävin tänään Karkkilan torilla puhumassa. Ei ollut olo yksinäinen. Osastomme oli iskussa, kahvia meni
toistasataa kuppia.Tarinaa riitti kahdeksi tunniksi.
Karkkilan naapuriin Vihdin Vanjärvelle perustettiin sodan jälkeen 83 asutus- ja rintamamiestilaa,
yhtensä noin 1 300 hehtaarin verran maata jaettiin. Vennamon johtamaa toimintaa.
Monet kiitolliset karjalaiset kävivät puheillani. Vennamo oli auttanut oikeusasioissa – toimittanut jopa
piikkilankaa, kun sitä ei oltu mistään saatu.
Vennamo muistetaan. Vennamo puhui ja teki.
—
Tänään on Soinin nimipäivä.
Kiitos lukuisista onnitteluista. Paavollekin.

Olen Perussuomalaisten ja sitoutumattomien valtuustoryhmän puheenjohtaja Espoossa. Jatkan ryhmän
johdossa vuodenvaihteeseen saakka, jolloin siirryn rivivaltuutetuksi.
Kuntapolitiikassa luodaan Perusuomalaisten tiukkaan poljettu kannatus. Espoossa puolue on hyvin
esillä ja kannatus on pysyvää. Uudet toimijat ja uudet valtuutetut tuovat uutta kannatusta.
—
Perussuomalaisten kannatus on parin mielipidemittauksen perusteella ”notkahtanut” ollen vielä yli 8
prosenttia. Syy on kuulemma Soinin valinta EU-parlamenttiin.
Näin MM-kisojen ollessa käynnissä voi vain todeta, että kunnossa pitää olla kisojen aikana. Me olimme
täydessä tikissä vaalipäivänä, jolloin kannatus mitattiin.
Puolueemme kannatuksen nousu on ollut niin nopeata, että pieni suvantovaihe on hyvästä, sillä liian
nopea nousu tuo mukanaan
”poliittisen sukeltajan taudin”.
Seuraava merkittävä kannatusmittaus ovat eduskuntavaalit 2011. Sitä ennen on myös mietittävä, että
mitä sillä vaalivoitolla tehdään ja miten ne vaalit voitetaan.
—
Vaalirahoitusskandaali tasaa tilejä. Olemme voittaneet sekä kunta- että eurovaalit ilman suurta rahaa,
hyvillä ideoilla. Vanhat puolueet ovat jyllänneet rahalla. Nyt sillä mäyhääminen vähenee. Se hyödyttää
meitä.
Lyhyellä tähtäimellä koko poliittinen kenttä häviää, pitkällä tähtäimellä Perussuomalaiset voittavat. Kyllä
kansa tietää.
—
Veikko Vennamo on ajankohtainen. Luin Meri Vennamon kirjan ”Lähikuvassa Veikko Vennamo”. Menen
torstaina katsomaan Helsingin kaupunginteatteriin näytelmää ”Valtakunnan häirikkö”.
Palaan sekä kirjaan että näytelmään yhtäaikaa viikon lopulla.
Tunsin Veikko Vennamon. Sitä oppia ei saa enää mistään. Sain sen rahatta, mutta en ilmaiseksi.