Vihreä liike puhuu suurella suulla. Se on onnistunut jymäyttämään sekä oikeiston että vasemmiston.

Kokoomuslaiset ovat olevinaan järkivihreitä ja kepulaiset sinivihreitä. Ymmärtämätön vasemmisto on

kuin yhdestä suusta punavihreä.

Värillä on väliä. En ole minkään sortin vihreä. Perussuomalaiset eivät nojaa väriin vaan Suomen

kansaan.

Arvoasioissa olen konservatiivi. Kannatan yhteistä vastuuta ja heikoimmista huolehtimista.

Vihreä propaganda on tehokasta, mutta totta se ei ole ja siihen se aikanaan kaatuu.

Muut puolueet ovat pöhköjä tukiessaan vihreää retorikkaa ja viljelemällä vihreyden käsitettä. Moiseen

idiotismiin Perussuomalaiset eivät osallistu. Me emme vedä emmekä työnnä vihreiden vankkureita. Ne

voivat liikkua vaikka tuulivoimalla.

Ympäristöstä huolehtiminen on pitkän linjan henkiselle pientalonpojalle itsestään selvyys, vihreää

kaulapantaa ei siihen tarvitse.

Yhteiskunnassa ristiriidat ovat paitsi työn ja pääoman välisiä niin myös uuden politiikan välisiä.

Tämän uuden politiikan vastinpari on perussuomalaisuus ja vihreys. Uskon, että tämä akseli nousee

politiikassa merkittäväksi.

Vihreiden retoriset apupuolueet Kokoomus, Kepu, SDP ja Vasemmistoliitto huomaavat tämän ajan

oloon. Sitä ennen heidän kielellinen ilmaisunsa on vihreiden taskussa. Sen, jonka lauluja laulat, sen

leipää levennät.

Perussuomalaisuus on vaihtoehto vihreille.

Entäs jos Sauli Niinistö ei lähde Kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi?

Kirjoitin ”Maisterisjätkä”-kirjaani noin puolitoista vuotta sitten, että se mahdollisuus on todellinen ja

olemassa.

Niinistö kuittasi viime kertaisella ehdokkuudella kaikki mahdolliset moraaliset velat Kokoomukselle, jos

ja kun niitä oli.

Niinistön mielipiteet eivät normaalisti ole liikkeessä, kuten Porthanian pyöröovi. Kokoomuksessa tuska

asian suhteen lisääntyy, on Niinistö sitten lopulta ehdolla tai ei.

Suuren rahan Kokoomuksella on presidenttiongelma; varmuutta ehdokkuudesta ei ole ja puolue ajaa

väärää linjaa eli Tasavallan Presidentin valtaoikeuksien kaventamista.

A-studio oli tutkinut presidenttiehdokkaiden kannatusta, poislukien tällä hetkellä Niinistön, Stubbin ja

Halosen ehdokkuuden.

Sain gallupissa pronssia, kannatus 11 prosenttia. Not bad, sanoo engelsmanni.

Presidentinvaaleihin on vielä pitkä matka ja yhden presidentinvaalikampanjan käyneenä tiedän mitä on

olla ehdokkaana Tasavallan Presidentiksi.

Presidentinvaali on Suomen suurin tulevaisuuskeskustelu, joka saa myös kansan vaaliuurnille.

Omalta kohdaltani otan vaalit kerrallaan. Seuraavaksi katsotaan eduskuntavaalit.

Vasemmistolle jää EU-Suomessa entistä enemmän luu käteen asiassa kuin asiassa. Tilanne on surkea.

Entäs jos vasemmiston ehdokas ei pääse edes toiselle kierrokselle?

Suomen kansa haluaa turvata Tasavallan Presidentille todelliset valtaoikeudet. Miksi vanhat puolueet

eivät hyväksy kansan tahtoa? Entäs jos Niinistö ajattelee asiasta samalla tavalla kuin kansa ja tekee

päätöksensä sen mukaan?

En ole vahingoniloinen metron vesivahingosta. Tulipahan vaan todettua, että siinä on omat

turvallisuusriskinsä.

Ei auttanut Espoossa vaikka puhuin ihmisten ja enkelten kielillä valtuustossa pikaratikan puolesta.

EU-keikasta on se hyöty, että olen Strasbourgissa nähnyt miten hyvin pikaratikka toimii. Toimisi

Espoossakin; olisi edullisempi ja parempi, mutta ei kelvannut räkä pirulle.

Espoo jäykistää eteläisen joukkoliikenteensä yhteen ratakiskoon . maan alla.

Sen seurauksena tehtiin vielä täysin älytön puhdistamon siirtämispäätös Suomenojalta Blominmäkeen,

jotta Suomenojan alueet saadaan gryndattua.

Tällä menolla täytyy gryndata lisää, kun metro tulee maksuun.

Metro parantamassa joukkoliikennettä Espoossa on sukua ajatukselle, että EU:ssa Suomen itsenäisyys

vahvistuu.

Korvat heiluvat – sinä maksat.

Sanon suoraan, että arvostan sitä työtä mitä asevelisosialistit tekivät työpaikoilla sotien jälkeen.

Kommunismi nujertui isänmaallisten duunareiden toimesta. Toinen merkittävä tekijä oli Veikko

Vennamon asutustoiminta; pienomistus voitti kollektivismin. Demokratia voitti pakkovallan.

SDP ei saa tulta siipiensä alle, vaikka maassa on arvolipilaari porvarihallitus, jonka housuista

selkärankaa saa etsiä suurennuslasin kanssa.

Moni luulee, että SDP nousee automaattisesti vastavoimana tälle typeryyden ylistykselle.

Ei nouse.

Perussuomalaiset ovat rouhaisseet aimo kasan entisiä demariääniä. Reseptiä ei kannata kovin suureen

ääneen julistaa, ties vaikka SDP ottaisi opikseen. Ei se ota.

Varallisuusveron poisto vei SDP:n veropolitiikalta uskottavuuden kymmeneksi vuodeksi. Se on yksi,

muttei läheskään ainoa syy.

SDP ei ymmärrä, että äänet tulevat kotimaasta. Puolueen EU-politiikan uskottavuus ja kannatus on

laskenut kuin lehmän häntä. Punavihreä vouhotus ei myy, kun tehdassalien ovet paukkuvat kiinni.

Pitkäaikaisena puoluejohtajana en mielelläni arvostele Jutta Urpilaista, koska tiedän mitä puolueen

johtaminen on. Kaikenmailman sintit pyörivät ympärillä vailla kykyä johtaa. Tukiparveksi heistä olisi,

mutta sitä he eivät tee, sillä solidaariuus on henkitoreissaan.

Jutta julistaa unelmaa, mutta kukaan ei tiedä mikä se on.

Vasemmistoliitto ei pysty rokottamaan SDP:ta. SDP pystyy rokottamaan Vasemmistoliittoa, kun olisi

oikeat keinot. Se keino ei ole vasemmistoyhteistyö.

SDP ei ole nousussa, mutta vika ei ole yksin Urpilaisen. SDP:n miehet eivät tue Juttaa. Onko syy siinä,

että Jutta ei ole pyytänyt tukea?

Mitä sinulla tulee ensimmäisenä Perussuomalaisista mieleen? Aivan.

Entä SDP:stä? Aivan, ei oikein mitään.

Siinä se ongelma on.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päättänyt, että italialaisten koululuokkien seinällä olevat krusifiksit

loukkaavat uskonnonvapautta.

Pari viikkoa sitten EU-parlamentissa ilmeni halua puuttua italialaiseen mediavapauteen.

Tapaukset ovat erilaisia, mutta periaatteessa saman puun hedelmiä.

Asia koskee Italiaa ja italialaisia ja siitä halutaan päättää ja päätetään muualla. Tätä se EU

lieveilmiöineen teettää.

Paljon on Euroopassa ylimääräistä rahaa, kun sitä voidaan kuluttaa tällaisiin prosesseihin.

Mielestäni on täysin selvää, että on italialaisten asia mitä heidän koululuokkiensa seinille on

ripustettuna. Se ei kuulu lampaannahka päässä tuomioita jakaville tuomareille.

Suomalainen suvivirren veisaaminen kouluissa ei kelpaa sekään kaikille. Pääasia on, että se kelpaa

meille suomalaisille.

Antaa pakanoiden pauhata. Meillä ja maailmalla. Se on sananvapautta, mutta Sana on ja pysyy. Ei

kristinuskoa saa maailmasta juurittua.

Symbolit ovat tärkeitä. Ne muistuttavat ja vahvistavat. Minulla on krusifiksi matkassa. En siihen lupia

kysele, enkä tarvitse.

Suvitsevaisuuden puolesta vaahtoavat ihmiset ovat usein kaikista suvaitsemattomimpia. Kyllä

maailmaan ääntä mahtuu – meillä ja muualla.