Voi Kepu. Jarmo Korhonen on taas vauhdissa.

Kepu ja Kokoomus ovat vaalirahoitusskandaalin suuret vikapäät.

Kepulainen logiikka lähtee nyt siitä, että kun Timo Kalli jäi kiinni piparipurkilta niin ratkaisuksi tarjotaan käden katkaisemista ja piparipurkkien valmistamisen kieltämistä.

Kepu aikoo luopua tv-mainonnasta ja hömppämainonnasta Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä.

Kepu harhauttaa.

Hämärtäminen on täydessä vauhdissa. Koko homman alkusyy oli se, että suuri joukko Kepun ja Kokoomuksen kansanedustajia on toiminut vaalirahoituksensa ilmoittamisessa väärin.

Syylliseksi haetaan tv-ilmoittelua. Tästä puuttuu vielä se, että SDP:n sosiaalitantat keksivät, että se SAK:n televisiomainoshan se syyllinen oli vaalitappioon eikä SDP:n epäsosiaalinen politiikkaa.

Ei mainosväline voi olla ratkaiseva vaan viestin sisältö ja omat teot.

Antaa Kepun vaihtaa kanavaa. Ulallahan se on jo valmiiksi.

Puoluejohtajan arkea on lähteä viikonloppuisin kenttää kiertämään. Niin oli myös tänä viikonloppuna. Nyt kävin naapurissa, Vantaalla.

Perussuomalaisilla oli Vantaalla eduskuntavaaleissa jättimenestys. Saimme 7,7 % äänistä.

Tunti Tikkuraitilla osoitti, että tieuran suunnassa on kannattanut jatkaa ja pysyä.

Perussuomalaisten kannatus on kansan syvissä riveissä jo vankkaa ja sympatia vielä suurempaa.

Meidän on puolueena oltava äänen arvoisia. Se vaatii työtä, perehtyneisyyttä ja ryhtiä.

Tarvetta on.

Vanhat puolueet ovat kilvan silpomassa presidentin valtaoikeuksia.

Presidenttiasiassa vihreät ovat vanhojen puolueiden hyväuskoinen puudeli.

Presidentin alasajo liittyy Euroopan Unionin jäsenyyteen. Kun ei kerran ole itsenäistä ulkopolitiikkaa, mihin sitä presidenttiä tarvitaan?

Kyllä vaan tarvitaan. Nyt ja tulevaisuudessa, sillä itsenäisyys on päivän lähempänä.

Presidenttiä tarvitaan myös vastapainoksi puoluevallalle. Viime viikkojen vaalirahakeskustelu antaa vastausta, että tarvetta on.

Suomen perustuslaki ja valtiosääntö on harkiten kirjoitettu ja se on kestänyt aikaa hyvin. Presidentti on osa tätä kokonaisuutta.

Perussuomalaiset eivät hyväksy presidentin valtaoikeusien kaventamista.

Presidenttiys on yksi voimavara. Ei luovuta siitä.

Maalla mökillä päin on sanonta: ”En mä mitään tiedä, mä olen Horniolta.”

Meillä on nyt koko joukko kansanedustajia, jopa ministereitä, jotka
”eivät tiedä” mistä heidän vaalirahansa tulevat.

”On parempi, etten tiedä, mistä vaalirahani tulevat, ei synny riippuvuutta.” Älkää uskoko itsekään, sillä ei kansakaan tuollaista pajunköyttä usko.

Vaalirahoittaja sanoo: ”En minä tiedä ketä minä rahoitin, annoin vain vaalirahaa.”

Voi laupias taivas. Ihmiset, jotka bisneksissään syynäävät lukuja promillen tarkkuudella ovat ”suurpiirteisiä demokratiaenkeleitä”.

Kyllä minua vaalirahoittajana kiinnostaisi, että minulta lähtenyt raha ilmoitetaan julkisesti vallitsevan lainsäädännön mukaan. Muuten käy näin, kun nyt on käynyt.

Eikö todellakaan yksikään vaalirahoittaja ole tarkistanut, että avustettu ehdokas on ilmoittanut tuesta?

Mitä politiittisia seurauksia tällä rötöstelyllä on? Keskustassa hyvin paljon.

Timo Kalli tuskin on Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kun seuraavat eduskuntavaalit käydään. Jatkopäätöksellä ostettiin nyt aikaa.

Matti Vanhanen saa haastajan vuoden 2010 puoluekokouksessa.

Perintöprinsessa Paula Lehtomäen kuningatartie on nyt yhtä kuoppainen kuin Kainuun tiestö.

Entäpä Kokoomus?

Se näyttää tältä ja politiikassa usein on niin, miltä näyttää.

Jyrki Katainen voi nyt onnitella itseään siitä, ettei päästänyt Marja Tiuraa ministeriksi.

Lanka palaa ministerityhmässä. Luulen, että Kokoomuksessa tehdään vielä railakasta ministerikierrätystä ennen eduskuntavaaleja.

Katainen on saanut selittää aika paljon ja elekieli kertoo, että mitta alkaa täyttyä.

Entäpä SDP? Se tulee resiinalla perässä. SDP:n edustajat eivät näköjään vapaaehtoisesti mitään täydentele.

Eipä huolta, kun Kepu ja Kokomustat saavat omaa laardiaan siivottua avataan vielä sosialistienkin särki ja katsotaan mitä se on syönyt.

Tämän päivän Helsingin Sanomat oli hintansa arvoinen. Kyllä. Vaalirahoitusjutut kommentteiseen olivat ytimessä, Bulls eye.

Vaalirahoituksesta on paisunut kunnon skandaali. Ei ole mikään yllätys, että vanhat puolueet ovat häräsavuilla.

Timo Kalli teki välttämättömyydestä hyveen. Kallin katumus sai aikaan muistin ihmeparanemista kepulaisissa ja kokoomuslaisissa kansanedustajissa.

Olen aina tiennyt, että perussuomalaisten kannatuksen nousu saa aikaan kepussa kuulon paranemista – mutta että muistikin paranee, kun joku kärähtää vaalirahoituksesta.

Vanhojen puolueiden suojaus on nyt auki. Oikeusministeri Tuija Brax on nyt temppelin harjalla. Nyt tarvitaan todella korruptionvastainen uusi vaalirahoituslaki. Perussuomalaiset tukevat täysillä.

Perussuomalaisilla ei ole hämärää vaalirahaa,

Vanhat puolueet ovat velkaisia. On ensiarvoisen tärkeätä, että uusi vaalirahoituslaki saa sellaisen muodon, etteivät limaisen lahjusrahan työntäjät saa tungettua sitä osaksi puoluerahoitusta.