Olen eronnut kastekirkostani ja kävellyt ulos perustamastani puolueesta.  Kaksi oikeata päätöstä.

Menetin naispappeuden hyväksymisen myötä täydellisesti uskoni kansankirkkomme. Yhdessä väläyksessä , 1980-luvun puolivälissä, näin sekä suunnan että tulevaisuuden. Omani sekä jättämäni kirkon.

Molemmille on käynyt uskonsa mukaan.

Perustamani puolue irtisanoutui perustajiensa linjasta ja perinnöstä Jyväskylän puoluekokouksessa. Näin heti suunnan, kun tiesin suunnannäyttäjät.  Meillä ei ole sama matka, eikä määränpää. Karvas lähde ei uhku makeaa vettä.

Kaipuuta ei ole. Paluuta ei ole. Koska puoluetta vuodelta 1995 ei ole.

Helsingin Sanomissa Teemu Luukka kirjoitti hyvin. Perussuomalaiset on oikeistopuolue.  Minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa; ei hyvää, eikä pahaa.