Minulla on Burmassa ystävä. Nuori idealisti. Ihmisoikeuksien puolustaja.
Siksi Myanmar on mielessäin.
Tuli siellä ministerinä käytyä.
Tapasin Aung San Suu Kyin, jota tituleerataan valtiokansleriksi. Vaikuttava nainen, Nobelin rauhanpalkinnon saaja v 1991.
Halusin puhua rohinghya- kansan kohtelusta. Hän halusi puhua nuorten miesten syrjäytymisestä. Molemmista puhuttiin.
Myanmar on oikein hoidettuna mahdollisuuksien maa. Mielestäni siellä oli kaunista – on manttaalia ja maisemaa.
Nyt on tärkeintä, ettei maata eristetä ja ajeta Kiinan syliin.
Maan pääkaupunki on lätkäisty keskelle ei- mitään. Naypyidaw on kokemus sinänsä. Autobaanaa riittää kuin vihreässä unelmassa.
Suomella on suurlähetystö Myanmarissa. Tsemppiä sinne vaikeisiin olosuhteisiin ja työniloa.
Maisemiin tästä linkistä. Ministeriauton takapenkiltä.