Koronakriisin jälkeen politiikassa käydään taistelu globalisaation ja populismin välillä. Meillä ja muualla. Koko maailmassa.

EU on osoittanut päässeensä kykenemättömyytensä tasolle.

Puhutaan EU- solidaarisuudesta koronan aiheuttaman kriisin yhteydessä. Millä tavalla euroalueen ulkopuoliset maat ottavat osaa ” solidaarisuus ”- talkoisiin, siis Visegrad- maat, Ruotsi, Tanska…

Ei mitenkään! Kyse ei ole EU- solidaarisuudesta vaan eurosta. Sinulla on tuttu rooli; sinä maksat ja sinun lapsesi jne.

ETÄ- kokoukset ovat tehotonta potaskaa. Niistä puuttuu luovuus, inhimillinen vuorovaikutus ja henki. Osalle nykyihmistä se sopii.

Mikään ei korvaa sanaa ihmiseltä ihmiselle. Sosiaalinen media on paukapäitten alusta. Siitä ei synny mitään kestävää. Kuka jaksaa tihrustaa toisten sanomisia verkosta tuntitolkulla päivittäin?

Siitä tulee entistä hullummaksi. Olen varma, että enemmistö tulevaisuuden pimahtaneista on sosiaalisen median addikteja.

Tyhjänpäiväiset kaupunkipyörät nököttävät telineissä. Fillarikommunismi on saanut ansaitsemansa tiltin.

Kaikki eivät pääse taivaaseen.

Nykymaailma on täysin aseeton pientä virusta vastaan. Miten jatkossa perustellaan valtavat ase- ja tietojärjestelmät turvallisuuden tuottajina.

Maat lysähtivät kontilleen laukaustakaan ampumatta.

Ihmiset näyttävät varsin helposti luopuvan monista oikeuksistaan.

Sanan- ja uskonnonvapauden puolesta on taisteltava. Osallistun.

Mies rakastuu silmillään, nainen korvillaan.

Molemmat pelastetaan Pääsiäisenä. Sille korona ei voi mitään.