Missä EU, siellä ongelma, on kaikkien aikojen ikivihreäni.
Keksin sen Maikkarin pressanvaalitentissä vuonna 2006.
Miten on?
EU: han on menestystarina vailla vertaa, rauhanprojekti, yhteisömenetelmällä vakautta tuottava monenkeskeisen yhteistyön kaunein kukkanen, johon post- moderni uskonsa menettänyt länsimainen liberaalivätys asettaa toivonsa ja toiveensa.
Mikäli objektiivinen tarkastelu ei vahvista EU: n voittokulkua, niin virkamiehen uskonpuutteen vuoksi projekti ei sakkaa. Edes Leineperin aukion herästysteltassa ei saa sellaista eksistentiaalista hurmoskokemusta , jonka Suomen ensimmäinen EU- puheenjohtajuus talletti järjestelmäuskovaisten sieviin sydämiin. Se kulkee mukana krematorioon asti.
Brexit on päällä, Italian budjetti ja velka repsottavat , Visegrad- maiden oikeusvaltiotilanne kummastuttaa, Pariisissa palaa, maahanmuuttopolitiikasta ei saada sovittua, Kreikan ” takuudet”, USA: n ja EU: n vapaakauppasopimus kyntää Atlantin aalloissa…
Eihän EU häävisti toimi. Olin ja olen ollut oikeassa.
Kaikki ei kuitenkaan ole huonosti. Kun katsoo maailmaa, jossa ei ole tämänkään vertaa yhteistyötä ja vaikeuksia, tilanne on huonompi.
Eurooppa on maailman mittakaavassa paras paikka asua. Suomi paras kaikista. Kirjoitti Demari, mitä hyvänsä.
Annoin Al- Jazeera kanavalle 45 minuutin haastattelun keskiviikkona. Sen jälkeen mietin EUrooppaa. Ongelmineen kaikkineen. Euroopan arvopohja tulee Jerusalemista, Roomasta ja Ateenasta. Se kestäisi, jos uskoisi.
Taivasta tänne maan päälle ei saa. Eikä tarvitsekaan. Kunhan saisi edes siedettävät olot. Kaikille. Säätyyn ja syntyperään katsomatta.
Kävin Narinkka- torilla Sinisten teltalla. Minulle tuli juttelemaan korvaushoidossa oleva keski- ikää lähestyvä asunnoton mies. Käytiin hyvä keskustelu. Surku tuli, mutta tapaamisesta hyvä mieli jäi, kun Jouluksi kuitenkin Forssaan äidin luo.
Katsoi minua, ministeriä, vailla katkeruutta. Se jäi mieleen. Hänellä oli antaa paljon enemmän kuin vakivalittajilla. Hän kuunteli.
Minä uskon EU: ta suurempiin voimiin, mutta siedän sitäkin. Ihmisen yrityksenä tehdä jotakin yhdessä ongelmista huolimatta.
Illalla kävin teatterissa. Katsomassa Kekkosta. Kun Novosibirskissa sahattiin, niin Honka kaatui. Ei ollut EU: ta silloin. Ongelmat olivat.
Viime aikoina on puhuttu paljon natseista. Aihe on vakava. Ihmisarvon ja ihmiselämän kunnioittaminen on kaiken perusta. Niitä on puolustettava.
Natsismia ja kommunismia ei kuulemma saisi niputtaa. Miksi ei ? Ne eivät ole sama asia. Mutta ne ovat samalla asialla. Kun ne pääsevät valtaan, muita ajatuksia ei suvaita.
Molemmat mustia kuin ateistin paska.