Historiassa ei tapahdu enää mitään, huominen ei ole vielä tullut, elämä on tässä ja nyt.

Kuitenkin näillä kaikilla on vaikutusta. Muistot, kokemukset ja haaveet vaikuttavat elämiseen ja olemiseen.

Onko ihmisellä vapaa tahto? Mitä minä tahdon? Ja mitä sillä on merkitystä? Tietääkö ihminen itsekään, mitä hän milloinkin tahtoo ja tuleeko tyytyväiseksi, jos saa tahtomansa?

Kylläsellä ihmisellä on aikoo filosofoida. Olen ulkoministerinä ja sitä ennen ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja nähnyt ja kokenut kansainvälistä politiikkaa. Se on muokannut miestä, mielipidettäkin.

SMP: n ja Perussuomalaisten kaudellani kiersin Suomen ristiin rastiin. Kymmenkunta kuntaa on käymättä. Matkapäiviä on satoja, voi olla parikin tuhatta.  Opin politiikan ja populismin.

Kokemusta on.

Nyt 55- vuotiaana katson mennyttä ja pohdin tulevaa. Olen ollut tänä vuonna hautaamassa montaa rakasta ystävääni. Arkut ovat raskaimpia kantamuksia.

Eletty elämä jättää jälkensä. Niin sen pitääkin. Ensi keväänä tulee Iivisniemeen muutosta 50 vuotta. Tämä kotikylä on hieno kylä. Upean romaanin saisi, kirjoittamista vailla valmis. Persoonien väriloistoa.

Olen ylpeä patakonservatiivisuudestani. Tiedän, että talous vaikuttaa politiikkaan ja vaalituloksiin. Suomen talous voi nyt paremmin kuin vuosiin, muttei talous ketään pelasta. Tiedän Kuka pelastaa.

Joulun välipäivinä on ollu aikaa lueskella, täyttää ristikoita, saunoa ja funtsia ja katsoa televisiota. Parasta katsottavaa oli latvialainen elokuva, joka kesti aamukahteen. Siinä kuvattiin Neuvostoliiton ankaraa vainoa latvialaisia siviilejä ja naisia kohtaan. Hyinen muistutus kommunismista. Aikamme pahimmasta vainoojasta.

Sinne meni Neuvostoliitto, historian roskatynnyriin. Samaan helvettiin kuuluvat kaikki totalitaariset ideologiat. Ja helvetti on pysyvä ero Jumalasta.

Hyvää Uutta Vuotta – ploki jatkuu. Lupausta en anna, toiveen esitän: Millwall FC pysyy Championshipissä.