29.5.

Suosikkijoukkueeni Millwall hävisi nousukarsintafinaalin legendaarisella Wembleyn stadionilla.

Turpaan tuli. Selittelemättä. Olimme pesukoneessa koko pelin.

Haavat on nuoltava ja kuopasta on noustava.

Minulta on mennyt Millwalliin hyvän henkilöauton hinta. Mitä maksaa päivä mielenterveyttä ja uskollisuus?  Rahalla ei saa elämässä merkittävimpiä asioita.

Suuntaan taas ensi kaudella Etelä-Lontooseen katsomaan kolmostason futista. Matkalla fish and chips sekä hyvää läppää perusbrittien kanssa. Se ei lopu. Tuli Brexit tai ei.

Aamuinen kuolanoro tyynyllä kertoo tunnetilasta. On parempi kannattaa jotakin kuin olla kantaa ottamaton. Onhan tässä elämässä tullut altavastaajaa avitettua. Kalvo silmällä sumentaa näkökyvyn hetkeksi.

Millwall. No one likes us, we don’t care. Meni miten meni, tuli mitä tuli. Koettelee vaan ei hylkää Herra. Oli asia mikä tahansa.

xxx

30.5.

Tänään, päivälleen 35 vuotta sitten, 19-vuotispäivänäni, vuonna 1981, pääsin ylioppilaaksi Kaitaan Lukiosta. Se oli hieno päivä. Silloin minulla ei ollut aavistustakaan, missä olen ja mitä teen nyt. Mutta Millwall oli joukkueeni jo silloin. On ollut vuodesta 1976. Iivisniemessä olen edelleen. Täältä on hyvä herätä kaikkiin päiviin, myös katkeran tappion jälkeen.