Kävin tänään Hakaniemen torilla. Perussuomalaisten teltta veti hyvin väkeä. Sain paljon kannatusta ja vierailuni antoi aktiiveille virtaa. Kenttäväki meidät on nostanut. Se on muistettava.

Katoksessa kävi paljon naisia. Sain monta halausta. Hyvältä tuntui. Verttunut nainen on viisas.

Viime aikoina moni johtava poliitikko on ilmoittanut jättävänsä politiikan. Se on sallittua, mutta on turha nillittää, että politiikka ei toimi, jos on ollut kärkipaikalla sitä tekemässä.

Politiikassa eivät pehmeän leivän syöjät pärjää. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja iskukestävyyttä. Kykyä sietää henkistä epämukavuutta.

Olen voittanut kymmenet vaalit. Hyvänä aikana on helpompaa johtaa, kun olalle taputtajia riittää. Verimittaa otetaan, kun tuulee vastaan. Ilman kärsimystä ei ole kirkasta sielua.

Minä pidän ihmisistä ja politiikasta. En osaa mitään muuta yhtä hyvin. Minä olen siltainsinööri Jaatisen tavoin onnellinen mies. En siksi, etteikö vaikeita paikkoja olisi ja tulisi vaan siksi, että niitä tulee ja ne kestetään.

Moni ihminen toivotti minulle  tänään siunausta Hakaniemen torilla. Annan sille suuren arvon. Ihmisen on hyvä ymmärtää, että publikaanin rukous auttaa kestämään – myös itseään.

Perussuomalaiset on publikaanien puolue. Iloinemme ja suruinemme. Meille sattuu ja tapahtuu. Paatti kyntää välistä syvällä, mitä sitten? Pitää elää täysillä, levittää siivet ja antaa auringon paistaa.

Puoli vuotta ennen viime vaaleja sanoin Vantaalla, että persu ei myy…ruma sana sanottiin niin kuin se on. Nujuerruksen kautta tuli armo ja vaalimenestys. Fariseus vai Publikaani? Kumman kanssa sinä viihdyt? Erinomaisten  vai epätäydellisten.

Minä viihdyn kaltaisteni kanssa. Se on syy, miksi jatkan puheenjohtajana. Se on suuri kunniatehtävä. Vaativa, vaikea ja vastustamaton.