Tänään on kulunut 37-vuotta siitä, kun  lampsin kumisaappaissa 16-vuotiaana lukiolaisena liittymään SMP: n jäseneksi. Sillä tiellä ollaan, eikä hävetä yhtään.

Itse asiassa olen reissusta kiitollinen ja hitusen ylpeäkin. Olen saanut olla mukana siinä, johon uskon. En ole koskaan luovuttanut.

Millwallia olen kannattanut vuodesta 1976 ja samana vuonna otin ensimmäistä kertaa abortin vastaisen kannan. Nuo kaksi eivät liity mitenkään toisiinsa. Kertovat tarinaa nuoren miehen ehdottomuudesta. Samat ovat ajatukset ja aatokset vieläkin. Kannatuksen ja vastustuksen kohteet.

On kiva olla jotakin mieltä. Nuorena nautin väittelystä ja kommunismin ja Kekkosen rassaamisesta. Ei paljon päätä paleltanut. Vanha Aatami nostaa silloin tällöin päätään. Sovjet Unionissa ja European Unionissa on paljon samaa, lisää sosialismia ja lisää integraatiota, kunnes noutaja tulee.

Olen vanhan liiton mies, vanhaan nahkaan tehty. Näin vuosijuhlapäivänä tuntuu hyvältä olla se mikä on. Ei ole paljon evoluutiota tapahtunut. On se toisaalta hieman erikoistakin, elämä on opettanut oppimaan elämään samassa urassa. Se on hyvä, kun ei tiedä paremmasta.

Entä seuraavat 37- vuotta? Silloin olen ysikymmpinen tai sukuhaudassa. Samoine mielipiteineni. Se on lohdullinen ajatus lankalauantaina. Ole sellainen kuin olet ja tule sellainena kuin tulet.