Ei hätää: Kaleeri upposi, mutta airo löytyi. Eli Kyproksen paketti pitkän kaavan mukaan.

Päivänpolitiikan teossa on se vaikeus, että joudun tiivistämään monimutkaisia asioita lyhyisiin yhteenvetoihin. Lauseen kiteytyksiin. Kymmenen sekunnin uutispätkään ei paljoa mahdu. Tässä on tietysti se vaara, että asioista jää helposti pinnallinen kuva. Omalta osaltani kerron, ettei tämä ei todellakaan tarkoita sitä etteikö taustojen selvittelyyn olisi tehty todella paljon työtä.

Pitkiä iltoja olen avustajieni kanssa viettänyt, markkinameklareita ja asiantuntijoita kuunnellut, opiskellessani eurokriisin eri puolia. Yhtenä esimerkkinä ovat varmaan illat kun kävimme läpi Suomen eurokriisin vastuita joulukuussa 2011. Siinä vaiheessa hallituksen julkinen totuus Suomen maksimivastuista oli: ”ne voivat nousta muutaman miljardin luokkaan”. Laskimme asiat läpi – pitkän kaavan mukaan – ja tulimme aivan toisenlaiseen johtopäätökseen – kuten plokistani voi lukea. Muutama päivä myöhemmin, jopa Helsingin Sanomat julkaisi uudet laskelmansa. Suomen maksimivastuiden koko olikin yllättäen jopa yli 50 miljardia euroa. Samoin oli laita ”Urpilaisen erinomaisten vakuuksien” kanssa, jotka olivat niin erinomaisia että ne piti salata. Tosiasiassahan saimme vain osittaisen prosentti-swapin eli tuottovaihdon, joka kattaa vain pienen osan Suomen kokonaisvastuista.

Koska nämä asiat ovat mutkikkaita, on selvää että niistä voi saada todellisen kuvan vain perehtymällä. Kaikkein valitettavinta onkin se että kansalaisilla – joiden rahoista tässä lopulta on kysymys – on hyvin vaikea saada asiakokonaisuudesta syventävää tietoa. Yhdestäkään Suomen valtamediasta ei kattavaa taustatietoa löydy, vaikka kuinka etsisi.

Käykäämme siis tässä läpi nämä tulevan Kyproksen paketinkin taustat – pitkän kaavan mukaan. Ennen kaikkea siksi, että siihen liittyy viisi pääkohtaa, jotka tekevät tästä moraalisesti, taloudellisesti, ja poliittisesti hyvin vastuuttoman hankkeen:

1. Summat ovat Kyproksen kansantalouteen verrattuna valtavia
2. Tämä on suoraa ulkomaista pankkitukea, jota ei pitänyt antaa
3. Suomalaisin verovaroin tuemme veroparatiisia, joka ei kerää omia verojaan
4. Pelastamme hyvin kyseenalaisia rahojen lähteitä, rahanpesua
5. Pinnan alla liekehtii Euroopan laajuinen puolueiden ja poliitikkojen valtapeli

 

PALJONKO PALOI:
100 % KANSANTALOUDESTA?

Kypros on ollut Euromaana aika tasan viisi vuotta, ja sinä aikana sen pankit ovat polttaneet euroja nopeammin kuin kukaan pystyy laskemaan. Helsingin seudun kokoinen maa – 840 000 asukasta – tarvitsee yli 17 miljardin euron kokonaisoperaation – aika tarkkaan 100 % sen vuotuisesta bruttokansantuotteesta. Suhteutettuna Suomen mittakaavan tämä tarkoittaisi sitä, että vuoden 2008 alusta olisimme puhaltaneet 170 miljardia euroa – suunnilleen 32 000 euroa per kansalainen, vauvat ja vanhukset mukaan lukien. Tämä ei ole edes ensimmäinen tukipaketti joka Kyprokselle annetaan, se sai ensimmäisen, 2.5 miljardin laina-avustuksen Venäjältä vuonna 2011. Yleensä, pahimmatkin pankkikriisit, kuten Suomessa 1990 luvun alussa, ovat harvoin paljoa yli 20 % kansantuotteesta.

Tarvittavat rahamäärät ovat siis Kyproksen taloudelle aivan valtavia. Maan valtionvelka alkuvuonna 2013 oli jo 89.7 % bruttokansantuotteesta, ja uuden tukipaketin myötä vastuut vain kasvavat. Vaikka julkisesti vielä toisin väitetään, käytännössä tämä merkitsee sitä että Kyproksen (kuten Kreikankin) mahdollisuudet maksaa velkansa ajallaan takaisin ovat kovin pienet. Kuten Irlannin ja Portugalin kohdalla on tekeillä, ensin lainojen takaisinmaksuaikoja pidennetään, ja sitten jossain vaiheessa ne tullaan leikkaamaan tai antamaan anteeksi. Siinä vaiheessa tosin nykyiset päättäjät ovat jo ihan muissa toimissa kantamassa vastuuta.

YLEENSÄ PUHUMME MAISTA, JOIHIN KUULUU PANKKIJÄRJESTELMÄ –
KYPROKSESSA PUHUMME PANKKIJÄRJESTELMÄSTÄ JOHON KUULUU MAA

Toinen todella suuri epäkohta on se, että Suomen tukirahat menevät taas suoraan ulkomaiseen pankkitukeen – juuri niin kuin ei pitänyt tapahtua. Tosiasiahan on se, etteivät nämä 17 miljardia tavallisten kyproslaisten taskuihin vilahtaneet, emmekä me heitä tässä ole pelastamassa. Kyproksen budjetti ei ole ollut -20 % alijäämäinen viimeisen viiden vuoden aikana. (Kyproksen budjettivaje, vaikka se suuri onkin, on vain 5.3 % bkt:stä.) Kyproksen pankithan nämä tappiot tekivät ja pankkien pelastamisestahan tässä on kyse, kuten muuten euron pelastuspaketeissa aina tähänkin asti.

Tämä näkyy suoraan Kypros-paketin osista. Tällä hetkellä alkuperäiset laskelmat 8 miljardin euron pankkituesta ovat kasvamassa 10 – 12 miljardiin, kun mukaan otetaan pienemmät säästökassatkin. Lisäksi 6 miljardia tarvitaan Kyproksen valtionlainojen takaisinmaksuun (joista puolet palautuu jälleen pankeille jotka ne omistavat), ja vain 1,5 miljardia budjettivajeen paikkaamiseen. Kokonaistarve on siis 17,5 – 19,5 miljardia, joista 13 – 15 miljardia kiertää pankkien holveihin.

Kysymykseen miten pankit ovat voineet hävitä näin paljon rahaa näin lyhyessä ajassa, on helppo vastata: Kyproksen pankkisektori on aivan uskomattoman suuri maan kokoon verrattuna. Pankkitaseet ovat historiallisesti 8-10 -kertaiset maan kansantuotteeseen verrattuna. Esimerkiksi vuonna 2011 taseet olivat 150 miljardia euroa, kun Kyproksen koko bruttokansantuote oli 18 miljardia. Eli pankkien hieman yli 10 % tappioista tulee saman tien kansantalouteen 100 % tappiot kun ne veronmaksajan kontolle kaadetaan. Kyproksen pankkisektorin suhteellinen koko on siis kolminkertainen euroalueen keskiarvoon verrattuna (330 % mikä jo itsessään on korkea), ja todella suuri esimerkiksi Suomeen verrattuna. Yleensä puhumme maista, joihin kuuluu pankkijärjestelmä – Kyproksessa puhumme pankkijärjestelmästä johon kuuluu maa.

Tappiot sinällään tulivat liiketoiminnan kahdesta pääkohteesta, kiinteistölainauksesta ja Kreikka-sijoituksista. Kuten Irlannissa ja Espanjassa, pankit rahoittivat kiinteistökuplaa, joka Kyproksella sai lisäväriä suurimuotoisesta huudatushuijauksesta nk. ”title-deed scandal”. Siitä arvioidut tappiot ovat noin 3-6 miljardia euroa. Kyproksen pankeilla oli myös lähes 29 miljardin euron sijoitukset Kreikkaan. Pelkästään Kreikan valtion velkasaneerauksen yhteydessä, Kyproksen pankit joutuivat tekemään 70 % alaskirjaukset 4.2 miljardin euron sijoituksilleen. On myös mielenkiintoista panna merkille, että pienen Kyproksen pankeilla on 10 % osuus paljon suuremman Kreikan koko lainamarkkinoista.

Vastaus taas siihen, miten Kyproksen pankkisektorista voi ylimalkaan kehittyä näin valtava, löytyy kahdesta tosiinsa melko läheisesti liittyvistä taloudellisesta ratkaisusta – veroparatiisista ja kohteliaisuudesta olla kyselemättä liian paljoa rahojen alkuperästä.

SUOMALAISTEN VEROEUROJEN LÄHETTÄMINEN VEROPARATIISIIN, JOSSA OMIA VEROJA EI KERÄTÄ

Ensimmäinen syy pankkien uskomattomaan kasvuun, oli Kyproksen alhainen veroaste. Maa on jo pitkään ollut veroparatiisina tunnettu. Turismin lisäksi maalla ei ole muita luonnollisia talouden toimialoja, ja siksi alkuperäinen päätös alhaisesta veroasteesta oli varmasti melko helppo tehdä. Yhtiöt jotka näin sinne houkuteltiin, eivät muutoin Kyprokselle olisi varmasti sijoittuneet. Eli pienikin tulo oli parempi kuin ei mikään. Alun perin näillä houkuteltiin erityisesti laivanvarustajia, ja myöhemmin myös finanssisijoittajia sekä holding-yhtiöitä.

Todellinen muutos tapahtui vuonna 2004 kun Kyproksesta tuli EU:n jäsen, ja varsinkin vuonna 2008 kun maa liittyi Euroon. Kysyntä sen palveluille kasvoi räjähdysmäisesti. Esimerkiksi Kyprokselle rekisteröityneiden yhtiöiden määrä kasvoi vuoden 2004 125 000:sta vuoden 2012 269 000:n. Samaan tahtiin kasvoivat pankkien taseet. Huipussaan, finanssi- ja pankkiala vastasivat yli kahta kolmasosaa koko kansantulosta.

Sijoittajille päätös oli helppo, Kyproksen yhteisövero on Euroalueen alhaisin, vain 10 %, kun se esimerkiksi Suomessa on 24,5 %. Sen lisäksi useat ulkomaisille tarkoitetut yritystoiminnot ovat 0 % verokannan alaisia – esimerkiksi arvopaperikaupoista, osingoista ja koroista saadut voitot ovat useimmiten verovapaita. Eli Kyproksen finanssi- ja pankkijärjestelmän kautta oli helppoa alentaa veroastettaan, olemalla silti EU:n sisäpuolella.

En ota tässä Kyproksen veroasteeseen sinällään kantaa, se on itsenäisen maan itsenäinen päätös. Mutta se ei voi olla oikein, että jos omia veroja ei alhaisen veroasteen takia kerätä, EU:n oppien mukaa rahat otetaan sitten sieltä missä veroja vielä maksetaan. Eli miten voidaan puolustaa Suomalaisten verorahojen käyttäminen maihin, jotka eivät omia verotulojaan hanki?

Harvoin ovatkin sanat ja teot tosin niin kaukana toisistaan kuin hallituksen lupauksissa veroparatiiseja ja niiden verokikkailua vastaan käytävästä taistelusta. (Joillekin ehkä mieleen tulevat ministerit jotka istuvat harmaan talouden ministerityöryhmissä, ja samaan aikaan maksavat palkkoja pimeästi, mutta se on toinen juttu). Kyproksen paketti on sormenheristelykokous veroparatiiseista puhuttaessa – veronmaksajien rahalähetys teoissa.

”NYT PELASTETAAN JO VERONKIERTÄJÄT JA VENÄLÄISET RAHANPESIJÄTKIN”
(SORRY VAIN SINNE TURUN TELAKALLE, TEILLÄ ON VÄÄRÄ TOIMIALA)

Toinen syy Kyproksen pankkien suosiolle oli kohteliaisuus olla kyselemättä liian paljoa sinne sijoitettavien rahojen alkuperistä. Laiton veronkierto ja rahanpesu ovatkin ne moraalisesti vastenmielisimmät asiat mitkä Kyproksen pakettiin liittyvät, ja jo sinällään syy niistä poisjäämiselle.

Kyproksen rahanpesun juuret liittyvät sen veroparatiisiasemaan, tai tarkemmin sen verosopimuksiin eri maiden kanssa. Esimerkiksi Venäjän verosopimuksen kautta kaikki Venäjältä Kyprokselle maksetut korot ovat 0% -verokantaisia, rojaltit 0% ja osingot 5%. Samoin Kyprokselta Venäjälle maksetut korot on 0%- verokantaisia, rojaltit 0% ja osingot 0%.

Täten venäläinen bisnesmies voi omistaa yrityksensä kyproslaisen holding-yhtiön kautta, kotiuttaa sen enemmän tai vähemmän lailliset voitot veroparatiisin, ja jälleen sen kautta sijoittaa ne EU maasta Venäjälle. Tämän kiertokulun suosio näkyy suoraan keskuspankkien raporteista. Vaikka Kyproksen ja Venäjän välinen keskinäinen kauppa on alle 50 miljoonaa euroa vuodessa, pieni Kypros on maailman suurin ulkomainen sijoittaja Venäjälle – siis suurempi kuin Saksa, Hollanti, Yhdysvallat tai mikään muu maa. Vuosina 2009-2011 Kyproksen suorat sijoitukset Venäjälle olivat $130, $180 ja $129 miljardia, ja vastavuoroisesti Venäjän sijoitukset Kyprokselle $120, $154, ja $122 miljardia (Global Financial Integrity, February 2013). Siis Kyproksen sijoitukset Venäjälle ovat yli kuusinkertaiset verrattuna sen koko talouden kokoon.

En ole Venäjää ja sen laillista taloutta vastaan missään muodossa – päinvastoin. Mikä minusta on väärin, on sen laiton osa, ja se että Suomalainen veronmaksaja joutuu rahanpesijöitä pelastamaan. Vaikka osa tästä toiminnasta on varmasti aivan laillista, niin valitettavasti Kyproksen kohdalla näin ei ole aina, tai edes yleisesti. Kuten Der Spiegel -lehden mukaan Saksan tiedustelupalvelu (BND) raportoi troikalle: ”Venäläisillä liikemiehillä on talletettuna Kyproksella 26 miljardia euroa ja venäläiset oligarkit ja mafiat tulevat hyötymään eniten tulevasta pelastuspaketista… Nimellisesti Kypros täyttää kaikki EU lait rahanpesusta, mutta ongelmana on niiden täytäntöönpano. Kypros voi allekirjoittaa kaiken, luvata paljon, mutta pitää harvoja noista lupauksista.” (Der Spiegel, 5.11.2012). EU:n Olli Rehn on tunnustanut saman ongelman: ”Hallitus Nikosiassa on jo muuttanut lakinsa (rahanpesuun liittyen). Mutta meidän täytyy nyt varmistaa että lakeja myös noudatetaan. Tunnen ongelman.” (Reuters, 11.1.2013) Pankkivaltuuston puheenjohtaja Ben Zyskowicz totesi vielä suorasukaisemmin: ”Kypros on kelluva rahapesula Välimeressä” (Aamulehti 6.3.2013) Global Financial Integrity säätiön raporteista voi lukea vielä syvällisempää kuvaa, jos lukijaa kiinnostaa.

Ei siis liene aivan yllätys, että kyproslaisten pankkien rahoituksesta, yli 90% tulee talletuksista (eikä osakepääoma tai velkarahoituksesta kuten länsimaissa pankeissa yleensä). Nikosian yliopiston apulaisprofessori totesi suorasukaisesti the Guardian lehdelle: ”Puhumme Venäläisestä rahasta jota pestään Kyproksen kautta. Venäjän mafia käyttää Kyprosta laajasti.” (Guardian 26.1.2012)

Asiasta on vielä mustempiakin esimerkkejä. The Telegraph raportoi 2.12.2012 Kyproksen virkamiesten kieltäytymisestä tutkia rahanpesua Sergei Magnitsky-tapaukseen liittyen. Sergei Magnitskyhan oli asianajaja joka paljasti veropetosvyyhdin, mutta joutui kiinniotetuksi juuri niiden virkamiesten toimesta, joita vastaan hän todisti. Hän kuoli tutkintavankeudessa, kyseenalaisissa oloissa. Asiasta on Suomessakin puhuttu paljon, ja siitä on tehty hiljattain eduskunnassakin kirjallinen kysymys (KK 667/2012 vp – Pia Kauma /kok ym) Onkin mielenkiintoista nähdä millaisen omantunnonpäätöksen esimerkiksi Pia Kauma ja muut 16 allekirjoittanutta tekevät Kyprospaketista – Magnitskyn kohtalolle ja rahanpesulle Kyproksellahan ei ole vielä tehty yhtään mitään. Puheet ovat halpoja kun niitä ei tarvitse lunastaa?

On myös vaikea yhdistää ministeri Jutta Urpilaisen lausuntoa tukirahoituksesta: “Tuemme Kyprosta, vaikka siellä pestäisiin rahaa”, (HS, Taloussanomat 6.3.2013) ja ministeri Jan Vapaavuoren lausuntoa tukirahoituksesta: ”Valtiolla on ollut ainakin 1990-luvun lamasta saakka linjaus, että valtio ei lähde ongelmissa olevien yritysten pääomittajaksi millään tavalla.” (Verkkouutiset 8.1.2013). Viesti lienee selvä – joten sorry vain sinne Turun Telakalle, mutta teillä on väärä toimiala, tai ehkä väärä maa?)

KOKOOMUKSEN EPP, EI POTKUJA PANKKIIREILLE?

Tämä poliittinen – ja poliitikkojen – pinnan alla tapahtuva vääntö onkin se viides kova pala Kyproksen pakettiin liittyen. Suomen lehdistössä ei paljoa raportoitu Yleis-Eurooppalaisen EPP:n (European People’s Party) ylimääräisestä puoluekokouksesta, joka pidettiin Kyproksen Limassolissa tammikuun alussa. Markkinameklareiden pöydissä asiaan kiinnitettiin selvästi enemmän huomiota.

Mukana olivat muiden mukana Euroopan komission José Manuel Barroso, Saksan Angela Merkel, Unkarin Viktor Orban, Kreikan Antonis Samaras ja tietysti Suomen Jyrki Katainen. Asiapöydällä oli keskustelua monivuotisesta talousraamista (MFF) ja puolueen suunnitelmista vuoden 2014 EU vaaleihin. Keneltäkään ei myöskään jäänyt huomaamatta se avoin ja suora tuki, mitä annettiin Kyproksen EPP ryhmään kuuluvalle presidenttiehdokkaalle, Nikos Anastasiadikselle.

Muuan muussa The Wall Street Journal huomioi lainaten Jyrki Kataista:

”Kyproksella on Suomen täysi tuki näinä taloudellisesti vaikeina aikoina”, Suomen pääministeri Jyrki Katainen ilmoitti perjantaina. Kataisen otti Limassolissa vastaan Kyproksen parlamentin oppositiojohtaja, konservatiivipuolueen Nikos Anastasiadis, joka kisaa presidentin virasta helmikuun vaaleissa. ”Hänen ehdokkuutensa saattaa osoittautua hyvin ratkaisevaksi pienelle saarivaltiolle, joka haluaa varmistaa ristiriitaisen tukipaketin eurokumppaneiltaan ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta”, Katainen sanoi. ”Haasteet ovat todella suuret, mutta olen luottavainen sen suhteen, että jos ja kun maa saa uuden, vahvan ja sitoutuneen johdon… sillä on valtava positiivinen vaikutus, ja siksi toivotan teille kovasti onnea,” Suomen pääministeri totesi Anastasiadisille.

Helmikuun 24. päivänä kyproslaiset äänestivät oikein – ja Nikos Anastasiadisista tuli Kyproksen presidentti. Sen jälkeen, ainakin markkinoilla ja Kyproksella, on ollut aika selvää että tukipaketti solmitaan. Perjantaina näin tapahtuikin. Ehkä kysymyksenä tutkivalle journalismille pitäisikin olla, mistä muusta Limassolissa keskusteltiin? Varsinkin yksittäisten poliitikkojen asemasta Barroson presidenttikauden loppuessa vuonna 2014?

EI HÄTÄÄ, SINÄ MAKSAT

Kypros on siis jo viides seitsemästätoista euromaasta, joka hakee pelastuspakettia – siis lähes joka kolmas. (Tämän lisäksi olemme tukeneet lainaohjelmia Islannissa, Latviassa, Romaniassa, Unkarissa.) Nämä kaikki ovat sen EU:n omien sopimusten vastaisia, johon me vuonna 1995 liityimme. Siis laittomia perusartikloiden 123 ja 125 mukaan. Jotenkin vuoden 2010 jälkeen on hivuttamalla pystytty luomaan sellainen julkinen mielikuva, että meillä olisi laillinen pakko ja velvollisuus näihin osallistua. Näinhän ei todellakaan ole asianlaita. Samalla tavalla yritetään nyt Kypros-paketin kohdalla luoda mielikuvaa, että nyt jos on saatu edes pieni sijoittajavastuu, meidän on ehdottomasti lähdettävä pelastamaan veroparatiisin pankkeja ja rahanpesijöitä.

Kuten Jutta Urpilainen kokoukseen osallistuneena varsin hyvin tietää, IMF:n alkuperäinen esitys oli leikata suurtalletuksia paljon suuremmalla prosenttiosuudella. Kyproksen paketin jälkeenhän kansalaisten luottamus Euroalueen 100 000 euron talletussuojaan on vähintäänkin kyseenalainen, eivätkä uutiset Kyproksen pankkiautomaattijonoilta paljoa lisää sitä EU:n peräänkuuluttamaa ”luottamusta joka kriisin lopulta ratkaisee”. Vaikka kuuleman mukaan presidentti Anastasiadis prosenttiosuudet neuvotteluissa yömyöhällä valitsikin, se oli varmaankin virheellinen lopputulos.

On myös hyvin mielenkiintoista, että Kyproksen pankkien ”senior debt”, joka yleisesti on Eurooppalaisten pankkien hallussa, nähtävästi jätetään nk. sijoittajavastuun ulkopuolelle. Samoin ne pankkiirit jotka Kyproksen valtionlainoilla ovat spekuloineet, pääsevät kuin koira veräjästä. Eli jälleen kerran, veronmaksajat ottavat kantaakseen EU pankkien vikasijoituksia 10:n miljardin edestä. Ne jotka sopan ovat keittäneet maistelevat sitä sokerilusikalla, samaan aikaan kun veronmaksajia pakkosyötetään paloruiskulla – hieman maustettuna viikunanlehdillä. On aivan selvää että me suomalaiset olemme pelastamassa veroparatiisin pankkeja ja rahanpesijöitä – ja samaan aikaan nostamassa kotimaisia veroja ja leikkaamassa palveluita (kotimaisen talouselämän kehittämisestä puhumattakaan). Hallitus ei edes suostu tuomaan asiaa eduskunnan suuren salin käsittelyyn. Tästä kaikesta nouseekin se eurokriisin ja Kyprospaketin kaikkein suurin ongelma – moraalikato. Kuten vuoden journalistipalkinnon saanut toimittaja Jan Hurri jälleen niin osuvasti tiivisti: ”Riski kasvaa, että moraalinen selkäranka napsahtaa poikki – ja väki tuumaa Suomea myöten, että kohta tässä unionissa veroja maksavat vain hyväuskoiset hölmöt.” (Taloussanomat 17.3.2013)