Pidän ihmiselämää pyhänä. Kantani on ollut sama n 35 vuotta. Silloin sitä ensimmäisen kerran nuorukaisena mietin. Elämä on näyttänyt minulle monenlaiset kasvot ja koukerot, mutta elämää, kaikkien elämää, olen oppinut kunnioittamaan.

En ole mennyt asiassa yksityiskohtiin, enkä mene.

Aborttikantani on kelvannut poliittiseksi lyömäaseeksi jo useimmissa vaaleissa. Tämän päivän päätoimittajatentissä sama astalo tuli osaksi presidentinvaalikampanjaa.

Olen se mikä olen, enkä muuta esitä. Tuli tai meni ääniä.

Käsitän ja hyväksyn täysin sen, että moni on kanssani eri mieltä. Hyväksyn sen presidenttiehdokkailta siinä kuin muiltakin. Se ei omaa kantaani muuta. En siihen lupaa kysele.

Päätoimittajatentin merkittävin anti minulle oli tänään omakohtaisesti havaita, miten arkaan asiaan voi suhtautua sekä fiksusti että vähemmän fiksusti.

Ymmärtääkseni muut ehdokkaat Sari Essayahia lukuun ottamatta hyväksyvät abortin nykyisen lainsäädännön mukaisesti.

Niinistöllä, Väyrysellä ja Haavistolla ei ollut tarvetta rassata minua vaikea asian yksityiskohdilla. Lipposella, Biaudetilla ja Arhinmäellä oli.

Syntyi jakolinja kahden kastin ehdokkaista. Niistä, jotka antavat asianomaisen puhua ja perustella oman kantansa ja niistä, jotka haluavat tulla määrittelemään ja moralisoimaan minun kantaani.

Ei ole ole ihme, että vasemmistolaiset ehdokkaat ( siis myös RKP:n ehdokas) ovat suosiomittauksissa missä ovat. Sydämen sivistystä joko on tai ei ole.