Pääministerivaalia ja tutkimustietoa

Viime eduskuntavaalien alla Suomessa puhuttiin pääministerivaalista, koska se sopi silloin hyvin kaikille vanhoille puolueille. Rivien välistä annettiin ymmärtää, ettei muita puolueita kannata äänestää.

Nyt on ollut vaisumpaa. Iltalehti pitää yllä pääministeri-kysymystä asiaa koskevilla gallupeillaan.

Pääministeristä on tullut Kepun oljenkorsi. Maakuntien puolue iskee kaikki pelimerkkinsä helsinkiläiseen pääministeriin Mari Kiviniemeen.

Puhutaan mieluimmin Marista kuin jätevesiasetuksesta, vaalirahasotkuista ja EU:n touhuamista Maastrichtin sopimuksen vastaisista velkatakuista.

Pääministerivaalia käytetään myös keppihevosena järjesteltäessä vanhoille puolueille enemmän tv-aikaa kuin muille puolueille.

Kansan kustantamalle Yleisradiolle on pääministerivaalista muodostunut vaaliohjelma-ongelma.

Hyvää ratkaisua YLE:lle ei ole olemassakaan.

Miten se voi perustella Jutta Urpilaisen osallistumista pääministeritentiin kahdeksan prosentin gallupkannatuksella?

Vaaleissa äänestetään kansanedustajaehdokkaita. Yhdestä heistä tulee pääministeri.

Itsenäiseen ajatteluun halutessaan pystyvä professori Matti Wiberg rusikoi gallupeja kovin sanoin jokin aika sitten.

Mielenkiintoisinta tässä oli se, että Wibergin ajatukset uutisoi ensimmäisenä Demari-lehti, jolla on viime aikoina ollut ongelmia gallup-tutkimusten tulosten kanssa.

Olihan Wiberg oikeassakin. Gallupeilla tehdään otsikoita ja niillä on ohjausvaikutusta julkisuuden määrään.

Ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, että kun jatkuvassa nousussa ollut Perussuomalaiset  kuittaa ensimmäisen " galluptappion ", uutisointi toitottaa Perussuomalaisten kannatuksen laskevan.

Mittaustulos mahtuu todennäköisesti virhemarginaaliin, mutta ei se hyvää otsikointia estä.

Vaalitutkija Sami Borg, joka on ammattimies alallaan, oli hommattu tv-uutisiin todistamaan, että Perussuomalaisten korkea gallupkannatus ei välttämättä realisoidu paikoiksi Suomen epäoikeudenmukaisen vaalilainsäädännön vuoksi.  Toteamatta jäi, että vaalikynnys on kaikille puolueille yhtä suuri. Ei Perussuomalaisella ehdokkaalla ole sen korkeampaa kynnystä kuin kenellä muullakaan.

Borgin ruumiinkielestä näki kuinka epämieluisa kommentointitehtävä oli, sillä puolessatoistaminuutissa ei asiaa osaa kukaan tyhjentävästi selittää.Vaikka itse asian tietäisi.

Samalta se minusta tuntuu, kun 45 sekunnissa tv-keskustelussa pitää tasapainottaa valtion talous.

Perussuomalaisista tehdään tutkimusta olan takaa. Olen menossa " tutkittavaksi " kolmeen eri haastatteluun. Sitten on vielä niitä, jotka tutkivat Perussuomalaisia matkan päästä ilman kengänpohjatietoa. Perussuomalaisten politiikka toimii käytännössä, mutta toimiiko se teoriassa?

Gallupeilla ja tutkimuksella sekä niiden uutisoinnilla on merkitystä ja ohjausvaikutusta.

Minä luotan kengänpohjatietoon ja suoraan vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Se on tutkittua tietoa. Kyllä kansa tietää!