Unohdetun kansan puolesta. Veikko Vennamo.

Tietokoneet tilttasivat ja loppu on historiaa.

Jytky on ainutlaatuinen maanvyöry Suomen poliittisessa historiassa.

Vennamo ja Jytky eivät unohdu. Onko uusien tekijöitä?

Missä on tämän päivän unohdettu kansa ja kuka sen löytää? Minusta tuntuu, että juuri kukaan ei sitä politiikassa kunnolla etsi. Poliitikot välttelevät vaivaa, ovat suoraan sanoen laiskoja, netin näprääjiä.

Veiskuuppi ja witter- viisastelijoita. Ei sieltä mitään löydy. Apua kaikkien viimeksi. Ihminen vaistoaa sen, kun toinen ei välitä.

Pitää mennä kansan pariin ja keskelle. Puhua kansan kieltä ja ihmisiä kiinnostavista asioista, eikä tuputtaa omia käsityksiään.

Unohdettu kansa löytyy sorateiden varresta, erilaisten kylä- kesä- ja herätysjuhlien yleisöstä, lähiöiden maan hiljaisista. Niistä ihmisistä, joita bensan, sähkön, ruuan ja elinkustannusten nousu murjoo ja inflaatio ruhjoo, ja joiden maailmankuvan perusteita ja oikeutta olla omaa mieltä kyseenalaistetaan.

Valtamedia on järkyttävän yksisilmäinen etenkin arvoasioissa. Maailmanloppua pukkaa. Minne se otsonikato hävisi?

Jäljet pelottavat.

Suuri raha ja yhteiskunnan mahti lyövät veljen kättä kansan pään yli.

Poliittisen muutoksen ensimmäinen edellytys on se, että poliitikot uskovat itse siihen,  mitä puhuvat ja mitä ajavat.

Kun näin ei ole, on tulos vettyneen villasukan politiikkaa. Viisastelua, kyynisyyttä, pahaa mieltä ja pakoa todellisuudesta. Harvojen valtaa.

Poliitikot ja papit ovat saman lainalaisuuden alla. Jos ei ole sanottavaa, ei ole kuulijoita. Heti, kun puhe on vaikuttavaa, kansa liikkuu ja torit, salit, teltat ja kirkot täyttyvät. Media tulee kyllä paikalle. Nyt se tekee uutisia päivystämällä veiskuuppia ja witteriä.

Tyhmiä juttuja tyhmien jutuista.

Muutos ei ala netistä. Sinne menevät aika, rahat ja mielenrauha.

Jos haluat tehdä Jytkyn. Opettele asiasi ja mene toreille ja turuille: Ei ole olemassa vihreitä veroja, on vain veroja, jotka kansa maksaa!