Aihearkisto: ploki

Punaviherpersu

Toista se oli Leppäsen ja Soinin aikaan, alkoi minulle tullut sähköposti.

Postin sisältö oli jotakuinkin se, että puolue oli vaihtoehto erilaiselle punavihreälle vouhotukselle, kulttuurimarxilaisuudelle ja sen sellaiselle.

Yksi Perussuomalaisten perustajista, Urpo Leppänen, teki aikanaan tiukasti omaan työllisyyspolitiikkaa SMP: n työministerinä. Hän ei peesannut vasemmistoa.

En kyllä ymmärrä mitä järkeä Perussuomalaisilla on ollut tukea punaisten välikysymystä, jonka laadintaan he tuskin lainkaan osallistuivat.

Toinen asia missä Persut peesaavat Vihreitä ja marxilaisjohtoista Vasemmistoliittoa on EU: n ja Kanadan välinen CETA- vapaakauppasopimus.

Olen parasta aikaa Kanadassa ja tämä jos joku on länsimainen demokratia Suomen tapaan. Oikeusvaltio, johon meillä on hyvät suhteet.

Maailma tarvitsee kauppaa ja Suomi elää viennistä. Tällaisen politiikan välineenä Kanadaan toimii CETA-sopimus. Ei se sopimus itsenäisyyttä ja oikeusturvaa vie.

Katsoin eduskuntakeskustelua hetken netin kautta. Ensin sopimusta vastusti Pekka Haavisto, sitten Paavo Arhinmäki, joita seurasivat Ville Tavio ja Sami Savio. Samanmielisten kvartetti.

Pakko olla sähköpostin lähettäjän kanssa samaa mieltä. Toista se oli Soinin aikaan.

Täytyy tulla Suomeen keskiviikoksi äänestämään punavirherpersujen ahdas kauppanihilismi kumoon.

Hyvällä tuulella

Kevät tulee ja elämä on ihanaa.

Olen ollut jo viikkoja hyvällä tuulella.

Nautin koulu- ja opiskelijavierailuista. Nuoret ovat hyvää porukkaa, joita happamuus, vihaisuus tai kaiken kattava katkeruus ei ole päässyt kyynistämään.

Politiikassa into ohittaa järjen. Päivittäin.

Demokratia on hidas. Pitää olla kärsivällinen.

Johdin puoluetta kaksikymmentä vuotta. Se oli hieno reissu. Tahdiltaan tappava.

Elämänlaatu nousi monta pykälää, kun ei ole enää puheenjohtaja, Varapääministeri, Eurooppaministeri ja Ulkoministeri. Yksi hattu riittää, ulkoministerin.

Tiedän kokemuksesta, mitä se on, kun ei ole aikaa kuin tehdä töitä ja vähän nukkua. Se ei ole ihmiselle hyvä, mutta sen kosmisen kylmän kokemusta en antaisi pois. Kun on täysin yksin, kokee sen. Helvetti, se on sillä hetkellä.

Kovat oli ajat, mutta niin oli pojatkin.

Kosminen kylmä sai aikaan kiitollisuuden elämästä ja läheisistä. Olla kiitollinen siitä, mitä on, eikä valittaa siitä, mitä ei ole. Kun sen todella tajuaa, vapautuu.

Tässä sitä taas mennään. Sinivalkoisin siivin. Hyvällä tuulella.

Avaa siipesi ja anna auringon paistaa!

Eutanasiaa eläkeläisille?

Eutanasiapäätös oli Eduskunnalta hyvä päätös. Kuoleman kulttuuri sai nenilleen, vaikka se on merkkauttanut itselleen viime vuosina monta voittoa. Eikä tämäkään ole lopullinen voitto elämän puolesta.

Tämä Eduskunta ei hyväksynyt lääkäreille omantunnonvapautta aborttiasiassa. Otin tuon äänestyksen 4.12.2015 raskaasti. Oma puolueeni hajosi äänestyksessä kahtia. Tuntui helvetin pahalta.

Tuona päivänä, joulukuussa 2015, ajattelin tunnekuohussa tosissani puolueen puheenjohtajuudesta luopumista, en sanonut asiasta kenellekään.

Luopumispäätöksen tein maaliskuussa 2017. Kaksikymmentä vuotta oli tarpeeksi.

Äänestyksessä  joulukuussa 2015 ei ollut kysymys abortin laillisuudesta vaan lääkärin omantunnonvapaudesta. Sitä ei siis hyväksytty.

Vaikka olen perustamaani Perussuomalaisia sittemmin myös lujasti arvostellut, annan tunnustuksen siitä, että sain puheenjohtajana olla täysin vapaasti elämän pyhyyden puolesta, silloinkin kun aborttikantani toi puolueelle runsaasti kielteistä julkisuutta.

Yksikään lääkäri ei ole saanut potkuja, vaikka ei ole aborttia suostunut tekemään. Siinä mielessä säädös on ollut kuollut kirjain.

Suomi ei ole sivistysvaltio mitä elämän pyhyyteen tulee.

En hyväksy Mengelen meininkiä. Vastustan kuoleman kulttuuria. Sen kaikissa muodoissa. Yksiselitteisesti.

Punavihreys aiheuttaa minussa…olkoon. Pisteet kuitenkin Antti Rinteelle, joka äänesti eutanasiaa vastaan.

Vasemmistoliiton ja Vihreiden johto oli kuoleman kulttuurin puolella.

Rinne lupaa eläkeläisille satasta. Muu oppositio voi luvata äänestyskäyttäytymisensä innoittamana: ” Eutanasiaa eläkeläisille”. Ja suojella meriuposkuoriaisia tai muuta sellaista.

Jari Lindström on duunariaatelia

Oli mitä oli ja tuli mitä tuli. Jari Lindström on duunariaatelia.

Mies on kehittynyt enemmän kuin kukaan muu poliitikko, jota olen seurannut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Ja olen seurannut monia. Eri puolueista. Myös peilistä.

Tehtaalta työministeriksi.

Toivottavasti mahdollisimman moni näki Ylen ykkösaamussa Jari Lindströmin raa’ an rehellisen esiintymisen.

Visio ja vastuunkanto. On kiva kuunnella ja katsella miestä, joka ei pötki pakoon tai pistä päätä pensaaseen.

Konservatismi on tulevaisuutta

Suomessa vallitsee laaja konservatiivinen pohjavire. Tämä pätee myös nuorisoon, Konservatismia on uskallettava rohkeasti puolustaa. Lujasti.

Johdin Perussuomalaiset kahteen Jytkyyn konservatiivisella ohjelmalla. Perinteiset arvot pitävänä pohjana.

Pitää uskaltaa ja osata.

Ihmiset arvostavat sitä, että on jotakin mieltä. Se on johtajuutta.

Pidin Perussuomalaisten rivit ojennuksessa homoliittoäänestyksessä kovalla kädellä ja lujalla tahdolla. Vain yksi edustaja lipesi ruodusta.

Sain arvostelua siitä, että jyrkkyyteni vaarantaisi puolueen menestyksen vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, kun Perussuomalaisten äänestäjissäkin on homoliittojen kannattajia.

Kyllä oli ja on. Mutta vähemmistö. Asia heille ei ollut niin tärkeä kuin se oli puolueen kovalle ytimelle. Tässä onkin villakoiran ydin. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta linja on oltava. Sitä arvostetaan. Olin oikeassa, rohkeus palkittiin.

Uskalla olla omaa mieltä, uskalla olla eri mieltä kuin muotiaatteet.

Juho Rahkonen on tehnyt tutkimuksen äänestäjien arvomaailmoista ja tyypitellyt heitä ansiokkaasti. Tuo tutkimus kannattaa lukea ja ottaa siitä opiksi.

Vappu on vasemmiston päivä, mutta huominen on konservatiivien. Alhaalla roikkuva hedelmä on vain osattava ottaa.