Suomella on oikeusvaltio- ongelma

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään kaksi aukeamaa Suomen oikeusvaltio- ongelmasta. Niin juuri. Meillä on ongelma.

Suomi on maailmalla joutunut samaan kastiin Puolan ja Unkarin kanssa. Tosin eri asiasta , mutta sillä ei ole merkitystä.

Merkitystä on sillä, että Suomen sanan- ja uskonnonvapaus näyttäytyy kyseenalaisessa valossa, koska valtakunnansyyttäjä on nostanut prosessin kansan valitsemaa kansanedustajaa kohtaan, sen jälkeen kun asiaa tutkineet poliisiviranomaiset olivat päätyneet siihen, että edellytyksiä rikossyytteille ei ole.

Mikä tekee kuusikymppisestä isoäidistä vaarallisen ja potentiaalisen rikollisen valtakunnansyyttäjän mielestä?

Siihen ei ole järkevää, eikä mitään muutakaan vastausta.

Suomi ja Suomen maine on ainoa varma häviäjä tässä asiassa, riippumatta siitä, mikä aikanaan on oikeuden päätös, sitten kun se vuosien ja  valitusten jälkeen saadaan. Todennäköisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kautta.

Suomi on nyt luupissa omasta syystään. Ja siellä pysyy.

Kerron elämäkerrassani, joka ilmestyy kuukauden päästä, miten oma taisteluni sanan- ja uskonnonvapauden puolesta meni vuonna 2018, kun jouduin kepoisin perustein sekä Oikeuskanslerin tutkintaan että poliittisesti motivoituneeseen ajojahtiin, joka huipentui henkilökohtaiseen epäluottamuslauseeseen Eduskunnassa.

Voitin taisteluni, kuten Päivi tulee voittamaan (kulttuuri)sotansa, johon hänet on sotkettu ja haastettu.

Päivi Räsänen ei vaikene hiilivalkealla.

Tämä kysymys on nyt paljon suurempi kuin Suomi tai Päivi.

Sen Helsingin Sanomat on ymmärtänyt. Kyse ei ole lillukanvarsista, eikä siitä, ketkä ovat asialla vaan siitä, millä asialla ollaan.

Se oli koko artikkelin suurin uutinen, että se oli kirjoitettu, sentattu ja annettu kunnolla palstatilaa ja paperia. Sisältö tulee seuraavana.

Suomi on nyt oikeusvaltio- kartalla. Tutkittavana, luupin alla.

Liberaali(t) avasi(vat) Pandoran lippaan.