Tänään on vuosi siitä, kun ulkoministerin postini päättyi.

Hienoa aikaa. Kaikki 1471 päivää olivat tarpeen. Pahatkin.

En kannata nykyhallitusta sen vettyneen arvopohjan vuoksi. Lisänä tietysti se, että koko hallitus toteuttaa Li Anderssonin syödään kaikkien eväät heti- talouspolitiikkaa.

Velkaa velan päälle.

Hallituksessa tai ministerinä ei ole helppoa olla. Eikä tarvitse.

Se on kovaa työtä armottoman seurannan alla.

Sain minäkin osani; syystä ja syyttä.

Tämä hallitus on istunut vuoden. Pääministeri on eronnut. Valtiovarainministeri on eronnut ja seuraajani on poliisitutkinnassa.

Oi aikoja, Oi tapoja.

Se miten asiat on, siitä ei voi päätellä, miten niiden tulisi olla.

SDP: n nousu kertoo enemmän muista puolueista kuin SDP:stä. Perussuomalaiset kaikkine puutteineen on vähiten huono valinta tällä(kin) hetkellä. Suuri kyvyttömyys ja kykenemättömyys ammottaa  Suomen politiikassa kaikessa alastomuudessaan.

Karisman ja persoonien puute.

Tämä maa suorastaan huutaa vanhaa Maalaisliittoa. Taito ja tahto puuttuvat. Olen jo Vanha Samurai, mutta tiedän politiikasta jotakin, kokemuksesta. Tusinoista taistelusta.

Elämän suurimmat opetukset ovat yksinkertaisia. Maailma on monimutkainen. Siksi yksinkertainen on arvokasta. Se on totta.

Täytyy tietää, mitä ajaa ja ketä edustaa.

Viesti ja viestin viejä, niin kuin evankeliumissa.

Sen joko osaa tai ei osaa. Sen joko oppii tai ei opi.

Ei pidä esittää Bachia, jos esittää Bachin musiikkia.