Vanhoille puolueille sanon, että olkaa kiitollisia siitäkin kannatuksesta, jota teillä on. Sillä sitä on liikaa.
Olen viime aikoina miettinyt asioita politiikan tutkijan näkökulmasta.
Itse asiassa sain tähän inspiraatiota Jätkät ja Jytkyt kirjasta, jota arvioin plokissa pari kuukautta sitten.
Jos politiikka olisi järjen asia, niin professorit johtaisivat maata ja liberaalit olisivat suurin puolue. Mutta kun se ei ole.
Sellainen aika, että ihminen lukee puolueiden ohjelmia ja sitten suurella järkevyydellä pitkän punninnan jälkeen äänestää luokkataustansa mukaisesti on huuhaata.
Nykyihminen äänestää tunteella. Jos ylipäätään äänestää.
Puristi voi pärjätä. Mikä helkutin puristi? Puritaani, tosikko, oikeassaolija voi saada kymmenen prosenttia äänistä. Puristi voi olla joko fasisti tai kommunisti tai mikä tahansa yhden totuuden tai toteemin tuijottaja. Sellaisia on joka maassa. Suomessakin.
Uusi politiikka tulee. Vääjäämättä. Macron saa seuraa, ei välttämättä seuraajia.
Nopeat maanvyörymävoitot ovat mahdollisia. Toinen mahdollisuus on pirstoutunut puoluekenttä, joka tekee enemmistöhallitukset lähes mahdottomiksi.
Politiikassa tarvitaan tulevaisuudessa enemmän sellaisia politiittisia johtajia, jotka ovat elämässään myös epäonnistuneet ja nousseet ylös ja yrittäneet uudestaan.
Vanhat totuudet ja puolueet eivät päde. Eivätkä puristit pelasta. Monomaanikko on helvetin tylsä kuunneltava ja pitkästyttävä ihminen.
Tulevaisuuden politiikassa pärjäävät ihmiset, jotka saavat jotakin aikaan. Kyse on siitä, lähtevätkö aikaansaavat ihmiset enää politiikkaan? Miksi lähtisivät? Palkaksi saa haukkuja ja sosiaalisen median kottaraispönttöön tuijottajien laitticolan ryydittämiä horinoita.
Winston Churchill- tyyppi tulee pyyhkimään pöytää. Hän lupaa verta, hikeä ja kyyneleitä. Ei mielistele ketään, eikä mitään. Churchill sanoi aikoinaan jättäessään konservatiivipuolueen ja liittyessään liberaaleihin jotain siihen suuntaan, että olen ainoa rotta, joka ui uppoavaan laivaan.
Laiva kyllä kynti syvällä ja syvälle jäi, mutta Churchill tuli uudestaan. Koska ihmiset halusivat hänet takaisin.