Trump, Vennamo ja populismi

Osallistuin Sveitsin Davosissa myös ” populismipaneliin ”  yhdessä brittiläisen, sveitsiläisen ja italialaisen kansanedustajan kanssa. Heistä Adam Holloway oli jättänyt ” juniori ”  hallituspaikkansa , kun julistautui aikaiseksi Brexitin kannattajaksi.

Olen ennenkin todennut, että populismia käytetään nykyisin retorisesti samalla tyylillä kuin ” kansanvihollinen ” termiä aikanaan. Viestistä ei tarvitse välittää kun viestinviejä on väärä. Kaikki ei ole kultaa, mikä kimmeltää.

Ihmisillä on  ongelmia. Niiden taustalla ovat todelliset syyt. Mikään muutosliike ei synny tyhjästä, eikä vailla historiallista taustaa ja oman yhteiskuntansa erityispiirteitä.

Yhdysvaltain seitsemäs presidentti Andrew Jackson vuosina 1829-1837 on mies jonka toimiin ja tekemisiin kannattaa perehtyä, jos haluaa ymmärtää mistä traditiosta Trump tulee.

Veikko Vennamon Unohdetun kansan puolesta kaikuu nyt myös rapakon takana. Veikko Vennamo oli näkijä ja tekijä. Hänen johdollaan asutettiin siirtokarjalaiset. Se oli uroteko vailla vertaa. Kiistaton näyttö. Populistiksi parjattu teki tulosta.

Vennamo piti yllä myös sanomisen vapautta, kun media sensuroi paitsi häntä myös itseään. Se oli sitä aikaa, eikä sitä ole ikävä.

Veikko Vennamo oli hyväksi Suomelle sotien jälkeisessä historiallisessa tilanteessa. Tunsin miehen ja kunnioitan häntä. Legenda elää ja hänen kielensä.

Trumpista vielä pari sanaa. Hän on erilainen presidentti, joka kommunikoi eri tavalla ja toimii eri tavalla. Mutta jos esimerkiksi katsoo hänen ulko- ja turvallisuuspoliittista tiimiään ei ole epäselvää, että se koostuu ammattilaisista, kuten esimerkiksi puolustusministeri James Mattis.

Trump ei tule monille kelpaamaan. Arvelen, että hän ei siitä välitä. Ei ole välittänyt tähänkään asti.

Ulkoministerinä katson tärkeäksi, että meillä on hyvät suhteet Yhdysvaltoihin. Se on Suomen etu, olipa presidenttinä Trump tai joku muu. Hysteria sopii huonosti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.