Suomen armeija on mainio paikka. Muistan, kun metsäkeikalla ruokapönttö ilmestyi metsän reunaan. Sitten syötiin, mitä oli. Jos oli ruuasta ronkeli, ei kukaan pakottanut syömään. En muista miestä, jolle ei ruoka kelvannut.

Niin kauan kun ruokaa mainostetaan Pravdan etusivulla, me maksamme lisää elintarvikkeista. Markkinointi maksaa ja sinä maksat. Terveellistä tai ei.

Jollakin ihmeen ilveellä olen aina ruokaa saanut hankituksi ilman mainoksia ja moraalisaarnaa. Ei se saastuta ihmistä, joka menee suusta sisään, vaan se, mikä tulee suusta ulos. Sanassa sanotaan. Kannattaisi uskoa koeteltua viisautta.

Ruoka epäjumalana menee hilseeni yli. Minun puolestani jokainen saa syödä mitä lystää. Lihaa tai pupunruokaa, kun itse maksaa. Maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, jotka menevät vatsa tyhjänä nukkumaan. Monet heistä lapsia.  Nälkä ei lähde syömättä. Kun ruoka on tiukassa, ei ole varaa olla ronkeli.

Ruokaa politisoidaan. Ei kai syömiseen jäsenkirjaa tarvita?

Minultakin aina kysytään onko ruokarajoitteita. Ei ole todellisia, eikä itse keksittyjä. Jostakin ei vain pidä, syön silti, jos nenän eteen kannetaan. Mitähän siitäkin ajanoloon tulee, kun kouluruokalassa tai sairaalassa on  kymmentä eri sorttia saatavilla?

Konkurssi.