Kaksi haastattelua

Annoin viime viikolla kaksi isompaa haastattelua, Helsingin Sanomiin ja Maaseudun Tulevaisuuteen.

Ne saivat suurta huomiota. Kahdesta syystä. Niissä oli asiaa hyvin perusteltuna. Molemmat jutut olivat hyvin kirjoitettu. Sain kertoa asiani ja vastata siitä, mitä sanoin.

Haastattelussa kerroin oman kantani ajankohtaisiin asioihin. Olen Perussuomalaisten puheenjohtaja. Tollohan minä olisin, jos en veisi eteenpäin puolueen ja omia tavoitteitani. Sitä varten minä Perussuomalainen olen, että toimin ja otan kantaa. En minä ole puolueeton tarkkailija, olen Perussuomalaisten puolella ja ajan kannattajiemme asiaa.

Maaseudun Tulevaisuudessa esitin voimakkaat näkemykset siitä, miten kotimaista energiapolitiikkaa pitää hoitaa ja huolehtia maaseudun asiasta sekä tukea pieyrittäjyyden edellytyksiä.

Otin kantaa EU: n Venäjän pakotteisiin. Sanoin sen, mielestäni itsestään selvän kannan,  että Suomen on syytä pitää hyvät suhteet Venäjään . Mikäli Venäjä pistää elintarvikkeet tuontikieltoon, menettää Atria miljoonan päivässä....on se ihme, jos siitä ei saa olla huolissaan ja etsiä kaikkia mahdollisia keinoja, ettei näin kävisi.

Olin viikonloppuna kaksi päivää Kuninkuusraveissa. Sain kymmeniä kehuja maaseudun puolustamisesta ja käytännön parannusehdotuksista. Sanoin, mitä pitää tehdä, enkä ojentanut vain lämmintä kättä. Tässä on ydin. Hyvät haastattelut kantavat. Suomen kansa arvostaa selvää puhetta ja konkreettisia parannusehdotuksia.

xxx

Helsingin Sanomissa otin kantaa ajankohtaiseen Israel-tilanteeseen. Se, että olen sekä Perussuomalaisten että  Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja ei voi viedä sananvapauttani ja tehdä minusta latteuksia horisevaa poliitikkoa, joka ei sano yhtään mitään vaan pyörittelee asioita nurkasta toiseen.

Kerroin asiasta oman analyysini, enkä väittänyt sitä Ulkoasianvaliokunnan kannaksi. Jutussa todettiin asiallisesti, että olen ollut hallituksen kanssa samoilla linjoilla ulkopolitiikasta  kolme vuotta lähes asiassa kuin asiassa, yksi poikkeus on...Israel.

Mitä tämän toteamisen jälkeen pitää sanoa? Aprillia vai? Kun kerran suunsa avaa, sieltä pitää kanta tulla ja sen sanoin ja sitä saa vapaasti arvostella.

Hamas on terroristijärjestö, joka ei hyväksy rauhanomaista ratkaisua Israelin ja Palestiinan välille. Tavoitteena on Israelin valtion tuhoaminen. Tämä ei ole minun mielipiteeni, vaan heidän oma ohjelmajulistuksensa.

Tunnen tuskaa lapsiuhreista ja sodan uhreista . Tiedän, että , kuka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Kysymys on ajankohdasta.

Lähi-idän konflikti on monimutkainen ja olen perehtymyt siihen vuosikymmeniä seuraamalla asioita ja lukemalla sekä kuuntelemalla. Jos osaisin kriisin ratkaista, olisi Nobelisti! Sellaista kykyä minulla ei ole.

Kerroin, että olen saanut postia kristikansalta. Ei kai Kalevan päätoimittaja tai Liisa Jaakonsaari voi päättää, millaista postia minä saan ja mikä ketäkin ahdistaa?  Kerroin myös, että oma taustani vaikuttaa omaan ajatteluuni. Mistähän sellainen ihminen löytyy, johon oma tausta ja eletty elämä ei vaikuta?

Haastattelu oli hyvä ja kelvosti kirjoitettu. Tiesin, että hälyhän sanomisistani nousee. Ei tosin heti ja kokonaisuuden pohjalta. Jutussa mainittiin aivan oikein, että tunnen ahdistusta lapsiuhreista. Kokonaisuudesta viis. Sosiaalisessa mediassa nostettiin, että minä en piittaa mistään mitään.  Haastattelu tehtiin tiistaina ja julkaistiin lauantaina. Eihän se tietenkään estä pistää vielä lehden ilmestysmisen jälkeen tapahtuneita YK- koulujen ampumista" minun kovasydämisyyteni piikkiin. "

Minua ei tulkittu väärin , eikä sanojani vääristelty. Suurin osa kovasta kritiikistä tulee ihmisiltä, jotka eivät ole koko juttua lukeneet vaan ottaneet kantaa somessa, että Soini sitä ja Soini tätä. Some yksinkertaistaa. Kyllä minä sen tiedän. Joskus minun puolestani, joskus minua vastaan.

Kansalaispalautetta tuli paljon. Kymmeniä päivässä, omalla nimellä useimmat. Joukossa " entisiä äänestäjiä " ja uusia. Aina, kun Perussuomalaisia koskee joku kohu, on se sitten Hakkaraisesta, Halla-ahosta tai minusta, tämä porukka aktivoituu.  Milloin äänestämättömyyden syy on Hakkaraisen, Halla-ahon tai nyt minun puheeni. Kovin on vaikutusvaltainen joukko...

Sanon suoraan, että pidän Israelin olemassa oloa oikeutettuna. Minä olen sellainen mies, joka sanoo myös ystävilleen ja omilleen suoraan. Kysykää vaikka Perussuomalaisilta. Saan suuni auki myös juutalaisille ystävilleni.  Tämän tietävät kokemuksesta myös monet EU- vastaiset kaverini ympäri Eurooppaa. Kun tehdään vaikeita valintoja, eivät kaikki ole tyytyväisiä. Myönteistä perusasennetta se ei miksikään muuta.

xxx

Rongan sonni sai julkisuutta. Jos tämä olisi tapahtunut alkukesästä, sitä olisi etsitty kuin Ruokolahden Leijonaa. Samaisessa Helsingin Sanomien artkkelissa käytin sanontaa huutaa kuin Rongan sonni. Se pulpahti esiin haastattelun jälkipuolella.

Tapaan viikossa suuren määrän ihmisiä.  Kuulen ja tuotan puhetta. Olen miettinyt pääni puhki, mistä tuon Rongan sonnin tavoitin. Sastamalasta/ Kokemäeltä se sanonta on. Molempiin minulla on syvät juuret. Suku on isän puolelta Kokemäen suunnalta ja tullut Sastamalaan, Karkun Kiuralaan talokaupan myötä toistasataa vuotta sitten. Sukunimeksi vaihtui silloin Soini, talon nimi otettiin omaksi nimeksi. Äidin suku on Virroilta, jos se jotakuta kiinnostaa.

Olen varmasti kuullut tuon sanonnan lapsena, kun vietin kesät mökkimaisemilla sukuni juurilla. Paras veikkaukseni on traktorin pyörittämä klapikoneen hihna, josta lähti ääni. Varma en ole.

Todennäköistä on, että jossakin Sastamalan tapahtumissa ja puheissa kanssani ollut ihminen on tuota käyttänyt. Olen miettinyt pääni puhki. Joku jykevä mieshahmo...

Minulle tämä Rongan sonni kertoo kaksi asiaa. Suomen kielen ilmaisuvoima on mahtava, alati ammennettava astia. Toinen on se, että tekemisiäni ja sanomisiani seurataan tarkasti. Tykättiin tai ei.

En yllättynyt, mutta olipa mukava muistutus.