Jyrki Kataiselta katosi intohimo politiikkaan. Se ei ollut enää fantastista.

Tiedän mitä tuollainen pohdinta on. Katainen on kokenut kosmisen kylmän. Hetken, jolloin on täysin yksin. Ratkaisu helpottaa – oli se mikä tahansa.

Minä päätin jatkaa, Katainen päätti lähteä.

Politiikassa pärjää ainoastaan, jos uskoo siihen, mitä tekee.

Paineet pitää purkaa, se on henkisen epämukavuuden kestämisen edellytys.

Aloitin kirjoittaa kirjaani noin vuosi sitten. Kysyin itseltäni, vieläkö jaksan ja haluanko. Vastaus oli kyllä, MUTTA
tunto oli putsattava. Kirjoitin kirjan Jytkystä, sen johtamisesta ja siitä, miltä se tuntuu.

Kirjan piti olla rohkea ja hauska. Sitä se on.

Olen suora mies. Sanon ja kirjoitan, mitä olen mieltä.

Jatkan, koska haluan jatkaa. Kirjoitin kirjan, jotta pystyn jatkamaan. Minulla ei ole mitään hampaankolossa, ne ovat puhtaat. Puhdistin ne kirjoittamalla oman näkemykseni.

Kataisella ei ollut aikaa kirjoittaa, hän ei nähnyt enää syytä jatkaa.

Kun veto loppuu, on hetki aikaa, ennen kuin työntö alkaa.

Tuon H-hetken Katainen valitsi.Yksin.