Esiinnyin keskiviikkona puheenjohtajatentissä. Homma hoitui hyvin. Sain kahmalokaupalla hyvää palautetta. Tuona iltana en saanut edes yhtä kielteistä meiliä saati tekstiviestiä. Kun Ylen toimittaja kirjoitti asiasta näkemyksensä, saatiin uutinen.

Eilen palautetta tuli enemmänkin, pääosin myönteistä, mutta myös kielteistä. Vastasin muutamaan ja kysyin, katsoitko ohjelman vai luitko toimittajan kolumnin ja sain useammman rehellisen vastauksen, en nähnyt ohjelmaa, otin kantaa kolumnin pohjalta….niinpä niin. Arvostan rehellisyyttä. Liitän tähän
” Tarun ” meilin. Sain tällaisen palautteen kansalaiselta.
Tässä on kestävä näkemys siitä mitä sanoin.

Kehu eilisen vaalitentin osalta

Hei!

Katsoin eilen illalla ruotsinkielistä vaalitenttiä televisiosta. Monta mielenkiintoista aihetta tulee jälleen tapetille vaalien myötä. Sinulla oli erinomainen mielipide pakolaisten hoitamisesta mieluiten omassa maassaan. Muutamalla sanalla asia kolahti katsojille. Näinhän se olisi parasta kaikille osapuolille! Mikäli oma maa ei siihen kykene, niin telttaleiri pystyyn heti naapurimaan puolelle. Siinä on enemmän painetta saada kotimaan asiat nopeammin kuntoon.

Näissä pakolaisasioissa on huono ojentaa muita, jos itse on hoitanut asiansa huonosti. Tämän suhteen Suomen ei tarvitse hävetä. Päinvastoin. Voisitte jopa ”vennamolaisina” nostaa selvemmin esiin miten Suomi on omat pakolaisensa hoitanut sotien jälkeen. Evakot asutettiin Suomeen, vaikka siihen liittyi aikanaan verta, hikeä ja kyyneleitäkin. Olisi ollut todella onnetonta lähettää 400.000 karjalaista pitkin Eurooppaa etsimään uutta elämää. Nyt kun katsoo tilannetta, niin se on paras mahdollinen sekä kantasuomalaisten että evakkojen kannalta. Ihmisyyden nimissä kukin
pakolainen on onnellisin omassa kulttuurissaan, ilmastossaan, suvussaan ja mahdollisuudessaan päästä kykyjään vastaavaan sosio-ekonomiseen asemaan omassa maassaan.

Olen parhaillaan lukemassa uusinta kirjaasi. Tunnustan jopa, että minäkin olin vuosia sitten sitä mieltä että ”oikea mies, väärä puolue”. Olen kantani vaihtanut ja äänestänyt perussuomalaisia useissa viime vaaleissa.

Lykkyä vaalityöhön!

Nimim. Taru

Tänään oli hyvä ja mielenkiintoinen päivä.

Aamuni alkoi keskusteluilla kongressiedustaja Michele Bachmannin kanssa.

Bachmann on voimakastahtoinen lähellä Tea Partya oleva republikaanipoliitikko.

Keskustelimme tunnin mitä erilaisimmista asioista. Pidin hänen suorasta tyylistään. En tunnistanut häntä sellaiseksi ihmiseksi, minkälaiseksi häntä on mediassa usein leimattu. Michele on mukava nainen, joka uskaltaa esittää kantansa ja puolustaa sitä. Tulimme hyvin toimeen.

Näiden keskustelujen jälkeen kiirehdin ruotsinkieliseen vaalikeskusteluun. Keskustelu sujui normaalisti siihen saakka,kun vihreät ja vasemmistoliitto alkoivat brändätä Perussuomalaisia pakolais- ja siirtolaispolitiikasta.

Sama laulu ja samat laulajat. Päätin ottaa haasteen vastaan. En alistu, että minua leimataan ihmisvastaiseksi. Palautetta tuli roppakaupalla. Myönteistä.

Olen sanonut ja kirjoittanut, että minulle maahanmuuttoteema ei ole pääasia. Se on osa puolueen ohjelmaa ja puolustan aina yhdessä sovittua linjaa. Jos naapurit nostavat tämän teeman esiin, se on heidän valintansa. Minä vastaan.

Kyselytunti oli vauhdikas ja saimme hyvin linjaamme esiin etenkin työllisyyskysymyksissä.

Alkuillasta minulla oli ilo olla isäntänä Daniel Hannanin ja Sampo Terhon EU- vaalitilaisuudessa. Hannan on ollut EU-parlamentissa 15 vuotta. Hän ja Sampo kävivät erinomaisen keskustelun, joka lähetettiin suorana puolueen nettisivuilla.

Nyt alkaa olla politiikassa taas nenän mallia. Rynnistyksemme on alkanut.

Meidän EU-politiikkamme on ollut oikeaa. Nyt viedään viesti perille. Kovalla loppukirillä nousemme suurimmaksi vaalivoittajaksi.

Pravda ei pettänyt.

Vollotus on voimissaan.

Niin on, jos siltä näyttää.

Pääsiäinen ahdistaa…totuus tekee vapaaksi.

Mistä tietää, että Pääsiäinen on tulossa? Siitä, että sekä Helsingin Sanomiin että Iltapäivälehtiin ilmestyy pakanoiden vollotusta kristinuskosta.

Kovasti se tuntuu heitä kinnostavan, mihin he eivät itse usko. Mikä järki sellaista on vastustaa, mitä ei ole olemassa?

Suomi on ollut kristitty kansa. Kulttuurikristillinen perimämme on vahva. Jokaisen henkilökohtainen usko Jumalaan on sitten asia erikseen.

Minä en pidä vakan alla kynttilää. Olen kristitty. Sanon, mitä olen mieltä. Asiasta kuin asiasta. Perussuomalaisuus on sitä, oikeutta olla häpeämättä sitä mieltä mitä on. Ja vastata siitä. Pyytää anteeksi ja antaa anteeksi.

Perussuomalaisten puolueohjelmassa ei lue sattumalta, että olemme kristillis-sosiaalinen liike. Kenenkään uskoa ja autuutta ei tentata , eikä kysellä. Jokaisella on oikeus uskoa tai olla uskomatta.

Perussuomalaiset tunnustavat maamme kulttuurihistoriallisen perinnön ja kunnioittavat sitä.

Siunauttua Pääsiäsistä!

Myös niille, jotka eivät sitä vietä, mutta joille pääsiäisvapaat silti kelpaavat.

Kävin Lontoossa Nomuralla ja Moodysilla. Muutenkin mittailin katuja. Jäin syviin mietteisiin. Tämän hallituksen jäljiltä on kasapäin pulmia.

Luin vaimon Hesarista Petri Sajarin kirjoituksen. Niinpä. Eurottuminen ja suomettuminen ovat sukua toisilleen.

Isä sanoi minulle, kun olin pieni, kysy, jos on epäselvää. Sitä neuvoa olen koittanut kantaa mukana. Suomi on yhden totuuden maa ja se on liian vähän.

Olen puolustanut hyvinvointimalliamme, kun arvojani on arvostettu. Tilanne on muuttunut. Arvonihilismi tunkee joka paikkaan. Solidaarisuuteni heikkenee kovaa kyytiä.

Perhe, suku, klaani, lääni ja valtio. Perhe on puolellani, kenen puolella on Suomen valtio. Ranskalaisten pankkien?

EU- vaalit voitetaan kahdella kärjellä. Tänään tajusin millä. Pääsiäisen jälkeen kova ralli päälle. E ja M , niillä se potti otetaan.