Kun puolueen puheenjohtaja puolustaa puolueen linjaa, se on uutinen. Minun mielestäni olisi uutinen, jos puolueen puheenjohtaja ei niin tekisi.

Perussuomalaisen vaaliohjelmassa lukee yksiselitteisesti seuraavaa: ” Perussuomalaiset eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon, sillä avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen välillä solmittavaksi. Nykyinen parisuhteen rekisteröinti turvaa samaa sukupuolta oleville heille kuuluvat oikeudet, eikä oikeuskäytäntö siten ole syrjivä.”

Jotta viime vaaleissa pääsi Perussuomalaisten ehdokkaaksi piti allekirjoittaa sekä ehdokassuostumus että sitoutuminen puolueen ohjelmaan. En muista, että kenelläkään oli asiassa omantunnontuskia. Ehdokkuus ja yhdessä sovittu ohjelma kelpasivat. Kun ne kelpasivat silloin, miksi ne eivät kelpaisi nyt?

Hyväksyn ohjelman edelleen ja tätä samaa edellytän muilta. En allekirjoita papereita, joita en hyväksy.

On hyvä, että Perussuomalaiset joutuivat kohtaamaan tämän asian ja puheenjohtajansa karhean puolen. Nyt tiedämme, missä kukin seisoo…ja kaatuu.

Olen saanut sekä myönteistä  että kielteistä palautetta. Myönteisen palautteen määrä on ollut nousussa, aluksi tuli lunta tupaan.

Otan kaksi lainausta, kielteisen ja myönteisen. Heitä fasisti voltti tuli nimimerkiltä Cute Boy. Tulkitsin tuon kielteiseksi. Iiris viestitti: ” Olet todella rohkea, kun ilmoitat julkisesti olevasi avioliittolain muuttamista vastaan! Kiitos ja onnittelut sinulle!

Kansanedustaja voi perustuslain ja  eduskuntaryhmän sääntöjen mukaan äänestää ryhmän kannasta poiketen.  Minä oletan ja niin myös toimin, että ihminen vastaa siitä, mihinkä on sitoutunut ja nimellään allekirjoittanut. Yksinkertaista. Tätä kantaani saa luonnollisesti arvostella vapaasti.  Minä olen tottunut huutoni vastaamaan sekä vaatinut sitä myös omilta. Minä olen tällainen puheenjohtaja.

Jussi Niinistön esiintyminen Huomenta Suomessa oli malliesimerkki siitä, miten puolueen linjaa puolustetaan. Vähäeleisesti ja kiihkottomasti. Siinä oli esimerkkiä, myös minulle.