Käynti kirkossa ja KGB:ssa

Kävin kirkossa.

Tarjolla oli sanaa ja sakramenttia. Ihmisiä monelta mantereelta. Ravitsevaa, kuten aina.

Mieleen jäivät kannustuksen sanat kirkon pihalla. Olen onnekas mies. Saan olla etulinjassa. Tukea on hämmästyttävän paljon.

Päivän teksti oli ristin kantaminen. Minulla on siitä kalpea aavistus.

Ihmisarvo ei ole suhteellista. Elämän pyhyys ei ole kompromissikamaa.

xxx

Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.

Kävin perjantaina Liettuassa. Vilnassa on KGB-museo. Paikka, jossa neuvostokommunismi hakkasi ja hajoitti ihmisiä. Keskellä kaupunkia.

Rakennuksen kellarikerroksessa oli teloitushuone. Seinistä minua katsoivat tylyt kuopat, luodeista syntyneet. Niskalaukaus toisensa jälkeen, kommunistinen kalmanhaju.

Gestapolle ja KGB:lle kelpasi sama kellari. Samanarvoiset aatteet, samanarvoinen asunto.

Ei koskaan enää, ei natsismille ja kommunismille. Kalmankamalle.

xxx

Kellarissa käynti sai vihan purskahtamaan. Kirkossa toivotettiin Kristuksen rauhaa.

Tarpeeseen tuli, sillä mieli kulki jo murhamiehen tasolla. Sinne jää, jos ei ota Isän kädestä kiinni.

Otin.

En noussut – minut nostettiin.

Ollaan kiitollisia elämän lahjasta.