Salatut Kreikka-sopimukset on nyt avattu. Avoimuudesta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, ellei sitä käytetä. On hyvä ymmärtää, mitä salatuissa sopimuksissa on sisällä ja miksi ne lainvastaisesti salattiin.

TOTUUS ESIIN
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä, Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen- Lernerin ja Erkki Havansin valituksen pohjalta, laittomasti salaiseksi julistetut ”Kreikka-vakuudet” on avattu. Tosiasia on se, ettei Suomi Kreikalta perinteisiä vakuuksia saanut. Kreikka ei ole meille edes sopimusosapuoli, vaan Suomi osti osittaisen suojauksen kreikkalaisilta pankeilta. Euroryhmässä suojaus tehtiin niin kalliiksi, ettei mikään muu maa vastaavaa järjestelyä halunnut. Hämmästyttävästi salailua on ollut viime aikoihin asti.

SOPIMUKSEN YDIN
”Vakuuksien” ymmärtämisen kannalta sopimuksen tärkein dokumentti on tuottojenvaihtosopimuksen vahvistussopimus ja oikeastaan sen kappale kaksi. Siinä määritellään muutamalla rivillä se, mitä Suomi kreikkalaispankeille maksaa ja mitä kreikkalaispankit maksavat Suomelle. Se on kappale, joka on pakko lukea, jotta tätä asiaa voi ymmärtää. Kappaleesta näkyy, että Suomi solmi tuottojenvaihtosopimuksen, prosenttiswapin, jossa nimensä mukaisesti Suomi maksaa kreikkalaispankeille prosenttiosuuden saamistaan pääomatuloista. Kreikkalaispankit puolestaan maksavat Suomelle oman prosenttiosuutensa synteettisestä Kreikka-short-järjestelystä. Siinä ydin.

VAKUUDEN JA TUOTTOJENVAIHTOSOPIMUKSEN ERO
Tämä on juuri se rakenteellinen kuvio, jonka kävin läpi pitkän kaavan mukaan plokikirjoituksessani jo 27.2.2012. Kiinnostunut lukija voi sen sieltä kerrata. Vakuus on varmasti kaikille tuttu käsite. Lainan ottaja antaa lainan antajalle vakuudet takaisinmaksun varmistamiseksi. Jos esimerkiksi asuntolainan ottaja ei pysty lainaansa maksamaan, vakuutena ollut asunto menee myyntiin ja pankki saa rahat. Tuottojenvaihtosopimus on hyvin erilainen. Siinä ei lainailla rahaa eikä takaisinmaksua varmisteta. Nimensä mukaisesti tuottojenvaihtosopimuksessa vaihdetaan ennalta sovittuja tuottoja – ja tappioita – kahden osapuolen välillä. Tässä tapauksessa Suomi vaihtaa saamansa pääomatulot ja voitot kreikkalaispankkien lyhyen Kreikka-sijoitusten tuottoihin. Erot ovat merkittäviä: Vakuudessa vain lainan ottaja maksaa, tuottojenvaihtosopimuksessa molemmat osapuolet. Lisäksi vakuus kattaa riskit aina, tuottojenvaihtosopimus vain määrätyissä olosuhteissa. Kaikkein suurin ero näiden kahden välillä tulee esiin siinä todennäköisimmässä vaihtoehdossa, jossa Kreikka ei selviä veloistaan tai velkoja aletaan antaa anteeksi. Vakuudet kattaisivat Suomen riskit, mutta tuottojenvaihtosopimus ei.

LOPPUPÄÄTELMÄT
Hallituksen haluamaa ja ministeriön tekemää salauspäätöstä läpikäydessä; vetää hiljaiseksi. Miksi tällaista tehdään? Yksi – huolestuttava – selitys on, että ministerimme ja virkamiehemme eivät tarkkaan tiedä, mihin he ovat nimensä laittaneet miljardiluokan sopimuksia tehdessään. Toinen – kylmäävä – selitys on se, että he tiesivät ja siksi pyrkivät salaamaan sopimuksen. Toivomme, että selitys on tuo ensimmäinen. Vakuuksista on puhuttu, vaikka papereiden tultua julkisiksi kävi ilmi, ettei papereissa mainita sanaa vakuus. Kun mietit hetken, ymmärrät kyllä miksi.

Perussuomalaiset rp:n puolesta
Timo Soini
Puheenjohtaja