Maanantaiaamua Lontoosta.

Eurovastaisuus elää ja voi hyvin Brittein saarilla. Viikonlopun mielipidemittauksen mukaan 56 prosenttia briteistä haluaa eroon EUsta, 30 prosenttia kannattaa jäsenyyttä.

Eilisen päivän kohokohta oli Millwallin kotivoitto Leedsistä. Pojat jättivät voittomaalin myöhään, tulihan se sieltä 85 minuutilla. Wood ja 1-0.

Tänään on vuorossa taloutta ja politiikkaa. Lempilajeja. Hyvässä seurassa.

Euron kriisi ei hellitä, sanoi pääministeri Katainen mitä hyvänsä. Euroalue  on deflaation oma. Edessä on Japanin tie. Nykymuotoinen euro on hajotettava, jos Japanin polku ei maistu.

Englannissa tyytymättömyys EUta kohtaan on massiivista. Se on kasvanut selvästi vuodesta 2009, jolloin menin europarlamenttiin. Tuo keikka on polittisen urani paras valinta. Sitä kautta syntyivät verkostot, joista on jatkuvaa apua. Molemmin puolin rapakkoa.

Suomessa on aloitettava pikaisesti suomalaisen teollisuuden ja työpaikkojen pelastaminen. Tällä menolla Suomeen  ei jää kuin huonot tiet ja maisemanhoito.

On ajan kysymys, jolloin Britannia irrottautuu EUsta. Suomen pitää olla valmiina, kun ovi aukeaa.

Tällä hetkellä maamme tiedotuksellinen ja poliittinen eliitti ei uskalla ajatella muuta kuin taantuvassa EUssa roikkumista. Ensimmäinen askel pitää olla rahaliiton pakkopaidan purkaminen. Britanniaa, Tanskaa ja Ruotsia ei saa kirveelläkään maksamaan nykyistä umpihullua tukipakettipolitiikkaa. Suomenkaan ei pidä.

Eurovaalit ovat tärkeät vaalit. Kultaa haetaan. Ohjelmalla, joka on selvä vaihtoehto nykymenolle. Olen sen taistelun keulassa. Paalulla.

—-

Suomessa on puhuttu Perussuomalaisten puheenjohtajuudesta. Passaahan siitä puhua. Ensi kesän puoluekokouksessa koko johtoviisikko on puntarissa.

Haluan jatkaa puheenjohtajana.

Katsotaan ilmestyykö haastajaa/haastajia kehään.  Sitä ennen en spekuloi asialla.

Perussuomalaisista puhutaan, se myy ja kiinnostaa.

Miksei? Suomen tunnetuin puolue maamme rajojen ulkopuolella. Kova pala maamme myötäjuoksijoille, brysselisteille.