Salatut ”vakuudet”: jälkilöylyjä

Jo Financial Times ihmettelee verkkosivuillaan vakuussopimuksen salaamista. Milloin herää Hesari?

Suomessa valtamedia on hallituksen käsikassara. Yle otsikoi verkkosivuillaan, että ”VM jatkaa Soinin arvostelua”. Aiemmin Yle väitti, että ” Valtiovarainministeriöstä ärähdettiin: Soini tehnyt karkean virheen”.

Tosiasiassa en ole saanut yhtään kielteistä kommenttia yhdeltäkään Valtiovarainministeriön virkamieheltä. En edes henkilökohtaisesti.

Yle viittaa Matti Hirvolan lähettämään tiedotteeseen. Hirvola on Jutta Urpilaisen poliittinen erityisavustaja. Hän toimi aiemmin SDP:n tiedotuspäällikkönä. Ja jatkaa sellaisena.

Yle voisi tasapuolisuuden nimissä otsikoida minun kommenttini vaikkapa näin: ”Suomen kansa vastaa hallitukselle”. Tähän voisi olla aihettakin. Olen saanut suunnattoman paljon positiivista kansalaispalautetta siitä, että otin vakuusasian esille. Kiitän siitä julkisesti.

Minulla ei ole mitään Matti Hirvolaa vastaan. Ei ihmisenä eikä toimessaan. Hän ja Urpilainen ovat pahassa paikassa. He joutuvat työnsä puolesta puolustamaan tehtyjä päätöksiä. Myös epäonnistuneita sellaisia.

Vaalilupaukset oli annettu. Niitä ei voitu tai uskallettu pitää. Julkisuudessa piti näyttää voittoa, edes jonkinlaista. Tästä kasvoi lumipallon lailla asiakirjojen salaaminen ja ruusuiset laskelmat Suomen vastuista.

Ymmärrän heitä. Mutta faktojen puute ja salailumieliala harmittaa. Pelottaakin. Tuntuu siltä, että hallituksen kanssa ”keskustellessa” on vanha kaava. Toistetaan epämääräisiä vihjauksia ja väännetään vain volyymi täysille.

Puhutaan asioista oikeilla nimillä…

Käyn vielä läpi pari asiavirhettä. Kansalla on oikeus tietää ja ymmärtää.

Jos ja kun Kreikka-lainat muuttuvat tappioiksi, tätä asiaa puidaan vielä huolella. Näitä tapahtumia ja poliittisia ratkaisuja tullaan historiankirjoissa arvioimaan kovalla kädellä.

Hirvola puhuu yhä ”Suomen saamista vakuuksista”. Sorry? Suomi ei ole saanut vakuuksia. Vakuudet ovat instrumentti, jotka maksavat, jos velallinen ei maksa. Vakuuksista lainaaja tai takaaja ei maksa itse. Pankki saa asuntolainan vakuudeksi asunnon, eikä siitä koidu pankille lisäkuluja.

Suomi on saanut Kreikka-lainoihin liittyen Total seturn swap (TRS) –transaktion. Se on rahoitusinstrumentti, jossa vaihdetaan saatavia tuloja keskenään. Suomi maksaa voittoja ERVV:stä ja kreikkalaispankki tuottoa AAA-lainasta. TRS ei ole vakuus sanan todellisessa merkityksessä. Siitä tulee kuluja lainaajalle tai takaajalle, itse lainatakuiden vaarojen lisäksi.

Se erityistilin 900 miljoonaa euroa, johon Hirvola viittaa, ei ole Suomen hallussa oleva vakuus. Se on asiamiehen hallussa oleva ”credit collateral”. Sen tarkoituksena on turvata se, että heikomman luottoluokituksen omaava swap-osapuoli pystyy vastaamaan lupauksistaan. Valtiovarainministeriö ei ole niin hullu, että tässä markkinatilanteessa ottaisi kreikkalaispankin vastapuoliriskiä 30 vuodeksi. Varsinkaan niin, että saamme kreikkalaispankilta maksun, jos Kreikka kaatuu!

AAA-paperit ovat erityistilillä takeena sitä varten, että kreikkalaispankki pitää oman puolensa sovitusta TRS- transaktiosta. Siinä kaikki. Sillä tavoin se Suomen 20 prosentin lyhyt positio on tehty.

Jos tämä ei ole Hirvolalle tai muille tullut selväksi, niin sopii koettaa lukea ne ISDA Master Agreementit ja Credit Support Annexit, jotka sieltä salatusta kassakaapista mitä todennäköisimmin löytyvät.

… ja kysytään oikeilta ihmisiltä

Toinen ja parempi vaihtoehto on kysyä ihmisiltä, jotka oikeasti näitä asioita tuntevat ja ammattinaan tekevät, kuten itse jouduin tekemään. Suosittelen soittamaan isoille pojille suuntanumeroihin +1-212 ja +44-207. Eikä vain siihen lähipiiriin, joka saattaa vasta ensimmäistä kertaan olla näihin asioihin tutustumassa.

Ja on ihan turha kalastella totuudenmukaisia selityksiä niiltä, jotka ovat itse transaktion osapuolia. Heillä on oma lehmä ojassa ja kulut Suomella veloituksessa.

Pankkimiesten korkotemput

Tärkein virhe liittyy siihen, mitä Suomen vastuiksi luetaan. Tämän Hirvola ja kumppanit yrittävät kiistää.

Kerroin Suomen virallisista vastuista jutellessani rapakon taakse. Siellä repesi remakka nauru. Suurin piirtein näin:

Timo, I hate to tell you, but it looks like your negotiators fell for the oldest trick in the derivatives sales book. You count interest on one side of the transaction, but not on the other! If that is what they really believed.

Hirvolan laskuopin mukaan Suomen saama 900 miljoonan summa kasvaa 30 vuodessa vastaamaan tänään Kreikalle annettua summaa ja asia on näin raumalaisittain plaari. Valittavasti Kreikalle annetun käteisen lisäksi Suomi on sitoutunut vastaamaan niistä koroista jotka Kreikka on tälle pääomalle sitoutunut maksamaan. Tämän LISÄKSI (ja Kreikka-pakettiin suoranaisesti liittyen) Suomi on sitoutunut maksamaan 65 % ylitakauksen ERVV:n pääomasta, ja KAIKISTA siihen liittyvistä kuluista.

Jokainen asuntovelallinen voi itse käydä pankista tarkistamassa sen väitteen, että korot eivät ole todellista rahaa. Astele pankinjohtajan puheille ja kysy, voitko jättää korot väliin ja maksaa lainan lopussa vain alkuperäisen pääoman. Korkoja ja rahoituskuluja kun ei Hirvolan laskuopin mukaan pidä ottaa huomioon.

Näin ei tietenkään ole. Itse asiassa Yle otsikoi 21.2.2012 suoraan Ykkösaamun haastattelusta suuren valiokunnan jäsenten välillä: ”Suomen vastuut uudessa Kreikka-paketissa yli kuusi miljardia”. Tämä oli Sasin ja Pekkarisen näkemys.

Kenen näkemykseen Hirvola pohjaa väitteensä?

Hallituksella tarunhohtoinen rahasampo

Summa lienee sitä paitsi liian pieni. Jan Hurri on laskenut, että huonommassa tapauksessa voidaan päästä 12 miljardiin euroon. Aikamoiset korot pitää sen erityistilin tuottaa, jotta 900 miljoonaa kasvaa 6 miljardiin tai jopa 12 miljardiin. Riskittömien AAA-velkakirjojen markkinakorko on tällä hetkellä hieman yli 3 %.

Jos jollain kumman konstilla saamme erityistilillä takuuvarmasti kaksin- tai kolminkertaisia tuottoja markkinakorkoihin verrattuna, ja ne TRS:n kautta maksetaan Suomelle, niin sitten voin myöntää, ettei Suomelle tullut uusia riskejä Kreikka-paketista.

Mutta siinä tapauksessa ei tarvitsisi korottaa veroja, sulkea varuskuntia tai alas ajaa palveluja. Lainaamme vain rahaa markkinoilta ja sijoitamme ne kaksin- tai kolminkertaisella tuotolla takuuvarmoihin sijoituksiin. Olemme vihdoin löytäneet sen Kalevalan tarunhohtoisen rahasammon!

Ei se näin mene. Sen on moni Wincapitaan sijoittanut saanut karvaasti kokea.

Mitä jäi oikeasti käteen?

Totta ei ole sekään, että ”Jos katson sitä tuntimäärää, jota vakuuksien eteen on tehty ja katson sitä loppusummaa, joka me saavutettiin, niin tässä tienattiin Suomen valtiolle yli miljoona euroa tunti” (Yle A-Plus 6.10.2011). Jos tällaiset tuntitulot todella saisimme, valtion budjetti tasapainottuisi alta aikayksikön.

Nimittäin jos Kreikan ”vakuudet” ovat todella näin arvokkaat, niin miksi kukaan muu maa ei niitä halunnut? Hallituksen selityksille nauravat hevosetkin. Jos sopimus on niin erinomainen, miksi asiakirjat ja tiedot on julistettu salaisiksi?

Jos Hirvola aikoo vielä kommentoida ”VM:n nimissä”, hän voisi antaa edes yhden vastauksen. Rakentuvatko nämä Suomen paljon mainostetut ”vakuudet” Total Return Swap -instrumentille? Kyllä vai ei?