Eduskuntavaaleihin on runsas kuukausi aikaa. Vaalikuumetta on otsalla jos toisellakin. Politiikassa nopeilla liikkeillä ja jäniskäännöksillä ei saa mitään pysyvää aikaan.

EU:n talouden vakauttamisneuvottelut ovat loppusuoralla. Hallitus yrittää epätoivon vimmalla todistaa, että Suomen vastuut eivät kasva. Kyllä ne kasvavat – tavalla jos toisellakin.

Totuus murtautuu esiin vielä ennen vaaleja. Ei siitä kannata hirveästi hötkyillä.

EU valitsi tiensä, kun se lähti pelastamaan Kreikkaa, vaikka oikea ratkaisu olisi ollut laittaa maa heti velkasaneeraukseen. Sinne se lopulta joutuukin ja joutaakin.

EMU ei nykykokoonpanossa toimi. Melonille ja omanalle ei sama lippalakki sovi. Ei tänään , eikä huomenna.

Minulla on poliittista kokemusta eduskuntavaaleista vuodesta 1983 alkaen.  Suuret muutokset ovat mahdollisia.

Perussuomalaiset ovat luupin alla. Altavastaajan, underdogin, osa on sopiva.

Kävin viime viikonloppuna Keravalla ja Järvenpäässä. Viikonloppuna ovat vuorossa Kajaani, Sonkajärvi, Lapinlahti ja Siilinjärvi. Teen kenttäkierroksen suunnitelmani mukaan. Sen avulla saa arvokasta tietoa ja aistii tunnelmaa ja mielialoja.

Perussuomalaiset pärjäävät vaaleissa omalla linjallaan ja omilla ehdokkaillaan. Kun keskittyy omaan tekemiseen, pärjää. Siihen voi eniten vaikuttaa.

Eteen tulee vielä monta yllätystä. Uusia tilanteita tulee päivittäin. Aloite on pidettävä omissa käsissä. Suomen kansa tietää Perussuomalaisten EU-politiikan, veropolitiikan, työ- ja yrittämispolitiikan, maahanmuuttopolitiikan ym pääpiirteet. Linjallamme on kannatusta. Pysymme tiukasti linjamme takana.

Puolueiden puheenjohtajakeskustelut alkavat ensi torstaina. Mielenkiintoa on luvassa. Katsojiakin. Mukana ollaan.

—

Japanin maanjäristys on katastrofi. Onnettomuus, tuho. Elämän on jatkuttava. Kaikki mahdollinen apu on annettava ja jälleenrakennus aloitettava.

Ydinvoima nousee vaalikeskusteluihin. Ihan ilman vihreitä ja vasemmistoakin. Suomen politiikan suunta ei ratkea Japanissa.

On opiksi otettavaa. Maailma tulee lähelle, Suomi lähemmäksi.

Arabimaiden kuohunta jatkuu.  Gaddafi tapattaa omaa kansaansa. Raaka mies, raakalainen, öljyn marinoima diktaattori. Gaddafi kukistuu, mutta hinta on kova.

Eduskuntavaaleihin tulee uusia ulottuvuuksia. Esiin nousevat isot asiat, inttämiset jäävät.

Minä en arvojani päivittäin muuttele.  Sillä voi muutaman äänen menettää. Tai sitten ei.

Nyt otetaan puolueista, miehistä ja naisista mittaa. Meillä ja muualla.

Politiikassa on kestettävä aimo annos henkistä epämukavuutta. Nyt nähdään miten sen itse kukin puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas kestää ja kantaa.

Se voittaa, joka pitää linjansa ja kantaa ristinsä. Ja kantamista on kaikilla.