Pienet asiat voivat muuttua politiikassakin suuriksi esteiksi. Näin voi käydä vahingossa, arvovaltasyistä tai tarkoituksella.

Neuvostoliitossa oli lainkäytön periaatteena, että kyllä syyte ja tuomio löydetään, jos syyllinen tiedetään.

Pane hyvä liikkeelle, niin saat sen monin verroin takaisin. Hyvyys on paitsi oikein, niin se myös kannattaa.

Joustimme neljä vuotta sitten eduskunnan istumajärjestysasioissa vihreiden suuntaan. He joustivat nyt meidän suuntaamme. Sivistynyttä toimintaa, jolle annan arvoa.

On kiva olla tärkeä ihminen, mutta vielä tärkeämpää on olla kiva ihminen.

Tänään tarkastetaan kansanedustajien valtakirjat. Pieni juhlallinen hetki.

Minulle maaliskuun 26. päivä on poliittisesti merkittävä päivä. Vuonna 1979, 26.3., marssin keväisessä loskassa kumisaappaissa SMP:n puoluetoimistoon Helsingissä ja liityin SMP:n jäseneksi.

Olin lukion 1. luokalla ja teko oli Espoossa kohtuullisen radikaali, sillä koko puolueella oli Espoossa kymmenkunta jäsentä ja heidän keski-ikänsä oli n. 60 vuotta.

Olin sinikantisesta jäsenkirjasta aivan haltioissani ja minun oli vaikea ymmärtää, että ympäröivä maailma ei ollut asiasta yhtä innoissaan. SMP:n lehti, Suomen Uutiset, minulle jo kotiin tuli.

Lapsuudenkotini oli puoluepoliittisesti sitoutumaton. Äänestämässä käytiin ja äänen kohde vaihteli. Kun asiaa kyselin oli vastauksena
”vaalisalaisuus”.

Koulussa aloin heti tiukaksi vennamolaiseksi ja väittely oli pystyssä välittömästi, elettiin Kekkosen aikaa. Sittemmin tulin tuntemaan Veikko Vennamon hyvin ja kuva hänestä syveni ja monipuolistui.

Poliittinen polkuni ei ole ollut helppo. Tuore menestys eduskuntavaaleissa on henkilökohtainen huippuhetki, mutta matkalle mahtuu monenlaista.

Olimme vuonna 1983 yhdessä Vehmersalmen nykyisen kirkkoherran, Kimmo Kivelän, kanssa Uudenmaan piirin vaalipäälliköitä. Saimme piiristä kaksi paikkaa ja puolue 17 paikkaa.

SMP:ssa olin kaikkea muuta paitsi puheenjohtaja. Olin SMP:n viimeinen puoluesihteeri ja jouduin kirjoittamaan sen pöytäkirjan, jolla SMP:n konkurssi toukokuussa 1995 sinetöitiin. Yksi elämäni karmeimmista päivistä.

Jonakin päivänä pistän SMP:n tarinan paikalleen, materiaalia ja muistoja on yllin kyllin. SMP kaatui seteliselkärankaisten petturuuteen, ei mihinkään muuhun.

Oli tärkeää perustaa uusi puolue ja osoittaa, että aatteessa ei ollut vikaa. Sankarikin tarinalle on olemassa; Raimo Vistbacka. Hän jaksoi taistella.

Vistbacka aloittaa tänään kuudennen eduskuntakautensa. Hän on sisäistänyt mistä aatteessamme on kyse. Kova jätkä pienen ihmisen puolesta.

Matkalle mahtuu siis paljon voittoja ja pettymyksiä, mutta täyttä elämää.

Poliittinen kokemus auttaa ymmärtämään ihmistä ja yhteiskuntaa. Pienestä puolueesta näkee selvästi myös naapuriin, vanhoihin puolueisiin.

Tänään on hieno hetki. Tuskin lukiolaispoikana 28 vuotta sitten aavistin, että tänään kansanedustajan valtakirjani tarkastetaan ja toinen eduskuntakauteni alkaa.

Reissu on ollut rankka, muutaman päivän vaihtaisin pois, mutta tiedän varmasti keitä edustan ja miksi.

EU-herrat juhlivat tänään. Kansakin saa kakkua, ainakin Berliinissä. Ei ole korrektia mennä kenenkään syntymäpäiville haukkumaan päivänsankaria, mutta muutama niukka luonnehdinta on paikallaan.

Missä EU, siellä ongelma. Tiivis totuus ”menestystarinasta”.

Katselin eilen tv-uutisia joka kanavalta. Kyse ei ollut tiedonvälityksestä vaan propagandasta, samalaista oli Suomessa YYA-vuosipäivien aikaan. Asia saattoi joskus olla oikea, mutta mauton ja yliampuva propaganda tökkii vastaan.

EU ei ole demokratia vaan byrokratia.

Tehokkaampi EU merkitsee keskitettyä Pyrsselin ylivaltaa kansalliseen päätäntävaltaan nähden. Sitä on mahdotonta hyväksyä. Ei siinä mikään ”EU:n päätöksentekojärjestelmän tekeminen läpinäkyvämmäksi-lässytys” auta.

Ilokseni huomasin, että suomalaiset ovat kaikista innokkaimpia EU-jäsenistä palauttamaan päätösvaltaa kansalliselle tasolle. Perussuomalaisten toiminnalla on osuutensa tähän.

Haluan pysyä EU-asioista ajan tasalla, suuren valiokunnan jäsenyys on siksi toivottavaa.

Minä en juhli EU:ta, minä lähden raveihin.

Huomenna on ensimmäinen vapaapäiväni lähes kahteen kuukauteen. Tulee suureen tarpeeseen.

Julkisuutta on tullut tarpeeksi. Takana on asialliset haastattelut Joonas showssa, Huomenta Suomessa ja radio Peilissä. Ero vaaleja edeltäviin ”kuulusteluihin” on huomattava. Kyllähän politiikan ammattilainen sen järjen tasolla tietää, mutta ero on hätkähdyttävä.

Huomasin, että tutkija Laura Parkkinen oli kirjoittanut allekirjoittaneesta alion Aamulehteen, ei hullumpi näkemys, joskin jotakin on vielä huomaamatta. Mutta kyllä se Brio – pienen ihmisen ilo oivaltaa vielä tulee.

Valiokuntapaikkaneuvottelut perussuomalaisten kohdalta menivät maanantaille. Odotan reilua kohtelua, jotta saamme sen mitä meille kuuluu. Koko ryhmällä on halu kunnon töihin.

Esitin Iltalehdessä oman näkemykseni SDP:n vaalitappiosta sanomalla, että he ovat unohtaneet ”karvaperseduunarit”. Miespalautetta tuli heti, eikä linjaus ole väärä. Minulle sopii, että SDP jatkaa nykyisellä feministejä nöyristelevällä linjalla, jää meille tilaa enemmän.

Selvyyden vuoksi sanon, että arvostan naisia suuresti ja olen tasa-arvon kannattaja – mutten telaketjufeminismin lisäarvon kannattaja. Perussuomalaiset naiset ovat upeita, he eivät tarvitse höyhenikseen miesten mollaamista.

Pyöritys on ollut aivan valtavaa muutamat päivät. Puhelin meni täysin juntturaan, tänään siihen saatiin uudelleen tolkkua, nyt se taas toimii.

Pyydän kärsivällisyyttä viesteihin vastaamiseen, sähköposteja on satoja. Voittomme on todella liikuttanut kansan syviä rivejä.

Pidimme eduskuntaryhmän järjestäytymiskokouksen. Raimo Vistbackasta tuli ryhmän puheenjohtaja, varapuheenjohtajuus lankesi minulle.

Pentti Oinonen, Pertti ”Veltto” Virtanen ja Pirkko Ruohonen-Lerner ovat uudet ryhmätoverimme, saimme rautaisen ryhmän, jonka avulla puolueen kannatus varmasti jatkaa kasvu-uralla.

Eduskunnassa on nyt kova vääntö. Mikään ei suju helposti. Ryhmähuonetta pitää laajentaa, eduskuntasalin istumajärjestyksestä on keskustelut meneillään ja valiokuntapaikat ovat neuvotteluissa.

Edellytän, että suurena vaalivoittajana saamme entistä paremmat ja vaikutusvaltaisimmat valiokuntapaikat. Paikka- ja äänimäärän lisäys pitää näkyä vaikuttajapaikoissa. Vääntö jatkuu.

Olen saanut paljon kannustusta kautta maan hallitusneuvotteluja varten. Suhtaudun asiaan avoimin mielin, vaikka tiedänkin, että 5 kansanedustajaa on siinä pelissä hieman liian pieni sekeli. Me olemme kuitenkin äänimäärissä kahdeksan kansanedustajan puolue.

On mielenkiintoista nähdä, miten vanhat puolueet kohtelevat suurta vaalivoittajaa hallitusneuvotteluissa. Mikäli kansan vaalitahto toteutuisi olisi Timo Soini ministeri. Mielenkiintoinen ajatus.