Perussuomalaisten kannatuksen nousu saa aikaan vipinää kilpailevissa puolueissa.

Helsingin Sanomien mielipidemittaus kertoi eilen, että puolueemme kuntavaalikannatus on lähes nelinkertaistunut viime vaaleista.

Tämä vaalitulos merkitsisi, että Suomeen tulisi nykyisen sadan perussuomalaisen kuntavaltuutetun sijaan noin 400 valtuutettua. Nousu olisi huima.

Perussuomalaisten ehdokashankinta on sujunut paljon viimekertaista paremmin. Puolueemme on jo nyt, kolme viikkoa ennen listojen jättöä, ylittänyt 1 000:n ehdokkaan rajan.

Kävin eilen Lappeenrannassa ja Imatralla. Molempiin kaupunkeihin saimme tukun uusia ehdokkaita. Viime vaaleissa Imatralla ei ollut lainkaan Perussuomalaisia ehdokkaita. Nyt heitä on jo 11. Uskon, että muutama tulee vielä lisää.

Vastaavia esimerkkejä on Suomi täynnä. Ja lisää tehdään.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus totesi Timo Soinin kiertävän maata pää märkänä.

Tosi on.

On selvää, että poliittiset kilpailijamme katselevat tilannetta levottomina. Etenkin Keskustassa ja Vasemmistossa Perussuomalaisten eteneminen närästää.

Pohjat tähän asti löi eilen 0, jotakin kannatuksen omaava kommunistipuolueen Yrjö Hakanen, joka päästeli julkisuuteen täyttä potaskaa toiminnastani Espoon valtuustossa ja Perussuomalaisten lähiöpolitiikasta erityisesti.

Sen verran kommareilla ilmeisesti tiedustelu pelaa, että he tietävät Perussuomalaisten kannatuksen olevan etelän lähiöissä kovassa nousussa. Ehdokkaita pääkaupunkiseudulla on jo yli 100.

Kelvoton kommunismiaate ei enää juuri ketään harhauta. Hakanen kuitenkin jaksaa yrittää. Meitä on moneksi.

Taas on se aika, jolloin puheenjohtajana miettii mihin kaikkeen on sitoutunut ja sotkeentunut.

Kuntavaaliehdokkaiden hankinta, ehdokkuuteen kannustaminen ja kentän kiertäminen on kovaa hommaa.

Kysyntä on suurempaa kuin koskaan ennen. Jokaisen kunnan Perussuomalaiset haluavat puheenjohtajan vieraakseen. Kaikkia pyyntojä ei pysty totettamaan, mutta jokaisen piirin alueella käydään.

Eilen oli Rovaniemi, tänään Vantaa ja huomenna Lappeenranta ja Imatra.

Työ tekijäänsä kiittää. Viihdyn kentällä, opin siellä lisää ja pystyn auttamaan. On suuri etuoikeus saada tehdä jotakin yhteiseksi hyväksi.

Perussuomalaiset purjehtivat myötätuulessa. Tämä sympatia on kanavoitava ääniksi. Se tapahtuu asettamalla ehdokkaita äänestettäväksi.

Suurin haaste seuraavan kolmen viikon aikana on, että ehdokaslistoille saadaan lisää tavaraa.

Edellisten kuntavaalien ehdokasmäärän olemme jo ylittäneet. Nyt on kirikierroksen aika.

Ihmiset haluavat kuulla puolueiden tilaisuuksissa poliittista puhetta, eivätkä pelkästään saada vasemmiston haalea saludoa pahvimukeista tai kepun ja kokoomuksen ilmapalloja.

Pidänkin aina tilaisuuksissani pienen poliittinen puheen. Mikrofonilla tai ilman.

Rovaniemellä hyppäsin korokkeelle ja annoin palaa – ilman mikrofonia. Salossa puhuin megafoniin ja Imatralla tartun mikkiin.

Sesonkiaikana on kansalla hyvä tilaisuus evästää puheenjohtaja. Liike on kuitenkin kaksisuuntaista.

Sanon AINA epäkohtien esittäjälle, että menen kyllä edellä ja etulinjassa, mutta tule sinäkin pois selkäni takaa, etulinjaan, siellä saamme enemmän aikaan.

Suora puhe tehoaa.

Ne, jotka ovat tosissaan tulevat ketjuun rinnalle. Narisijat ja marmattajat jatkavat matkaansa – jonkun toisen selän taakse.

Perussuomalaisten nouseva kannatus ei ole jäänyt huomaamatta.

Sen huomaa itsekin. Tuorein kokemus on eiliseltä, Hämeenlinnan elomessuilta. Puolueemme kiinnostaa, kannattajia tulee lisää ja uteliaita on sitäkin enemmän.

Samaan aikaan puolueemme kannatuksen nousun kanssa on alkanut jankutus Perussuomalaisista yhden miehen, Timo Soinin, puolueena.

On totta, että puolueen julkisuuskuvassa puheenjohtajalla on huomattava merkitys, eikä puheenjohtaja kannatuksellekaan ole hallaa tehnyt, mutta ei yksi miespääsky kesää tee.

Perussuomalaisten murtumatonta perustaa on rakennettu vuodesta 1995 ja olen ollut puheenjohtajana vuodesta 1997.

On kynnetty, kylvetty, kasteltu ja kansa on antanut kasvun.Itämisaika oli vuosia, pintakasvu on ollut nopeutuvaa, mutta juuriin perustuvaa.

Muistan millaista on politiikan korpitaipaleella. Ketjumme oli harva, mutta murtumaton.

Perussuomalaisilla on vahvuuksia sekä puolueena että henkilöissä.

Tyvestä puuhun mennään, politiikassakin. Ei ammattimiehen asemaa ja kykyä saa ilmoittautumismenettelyllä vaan kovalla käytännön työllä ja itsensä kehittämisellä.

Menestys on ennen työtä vain sanakirjassa.

Perussuomalaiset on kasvava puolue, jonka poliittinen ohjelma on selkeä ja ymmärrettävä. Tätä linjaa olen vienyt eteepäin ja tarkoitus on saada rinnalle lisää poliittisen evankeliumin levittäjiä.

Siksi jankutus, josta yritetään saada aikaan renkutus Perussuomalaisista yhden miehen puolueena on puolueelle haaste.

Perussuomalaisten tulee käytännön töin ja toimin osoittaa, että puolueemme ei ole ainoastaan puheenjohtajan varassa.

Puhe ei riitä, tarvitaan näyttöä. Eduskuntavaaleissa tuli näyttöä 5 kansanedustajan edestä. Jokainen tietää, kun vähänkin ajattelee, että Raimo Vistbackan vuonna 1987 alkanut parlamentaarinen ura on hänen ja pohjalaisten työn tulos.

Seuraava näyttömahdollisuus ovat syksyn kuntavaalit. Timo Soinia ei valita Salon, Kouvolan tai Joensuun valtuustoon, mutta kun sinne valitaan yksi tai useampia Perussuomalaisia valtuutettuja puolueen kuva monipuolistuu.

Perussuomalaisilla on vajaat 3 000 jäsentä ja viimeisessä puoluehallituksen kokouksessa hyväksyttiin toistasataa lisää. Siitä joukosta kasvaa uutta voimaa päätöksentekoon.

Perussuomalaisten maine on hyvä. Puheenjohtajalla on siinä oma merkityksensä, tekijöitä on muitakin.

Puheenjohtajan tehtävä on saada jäsenistöstä paras mahdollinen irti.

Siinä on onnistuttu viime aikoina hyvin. Siksi uskon, että kasvu jatkuu.

Otsikko on rankka.

Vielä muutama vuosikymmen sitten armeijassa ainakin käytettiin mainittua retorikkaa.

Se oli aikaa ennen kevytlevitteitä ja laittikolaa.

Itse ymmärrän monta asiaa niin, että mitä tekeekin se täytyy tehdä kunnolla. On parempi, että tekee kuin jättää tekemättä ja surkuttelee, ettei ole tullut tehdyksi mitään.

Lähestyvät kuntavaalit pistävät puheenjohtajan liikkeelle.

Viikon aikana tutuiksi ovat jo tulleet mm. Ikaalinen, Parkano, Kihniö, Virrat, Vehmaa, Uusikaupunki ja Salo.

Viikonloppuna on tarjolla Kontulaa ja Hämeenlinnaa ja rumba jatkuu kuntavaaleihin saakka.

Mutta aivan kuten ei Jerusalemin suutarikaan kiertänyt turhaan, ei sitä Soinikaan kuluitta ja tuloksitta kulje.

Kunnallisvaalien ehdokashankinta on raakaa ja antoisaa työtä. Mikäs on sen mukavampaa kuin kehottaa ihmisiä panemaan itsensä alttiiksi ja tehdä jotakin yhteiseksi hyväksi.

Minulla oli tänään hauskaa töissä. Sisällön siihen toi suomalainen ihminen, lähimmäinen.

Tapasin tänään mm. omaishoitajan, sotiemme veteraanin, ravintoloitsijan, tekniikan tohtorin, valtiotieteen tohtorin, maanviljelijän, bussikuskin, eläkeläisen, puusepän, vanginvartijan, laulajan, atk-ammattilaisen, kirvesmiehen, opiskelijan, yrittäjän, juristin, musiikinopettajan sekä kaksi nuorta kaunista ja rohkeaa salolaista perussuomalaista naisehdokasta.

Sain puhua ja kuunnella. Vahvistaa politiikan ammattitaitoa.

Tuli välineitä ”varmistaa tappava osuma” eli tehdä hommani kunnolla.

Ei politiikassa pahaa ole tarkoitus tehdä vaan hyvää. Perussuomalaiset on ihmiselle hyvä.

Pärjääkö politiikassa asialla?

Kyllä, kun on asiaa ja osaa esittää asiansa.

Perussuomalaisten kannatuksen nousu on tosiasia, mutta johtuuko se asiasta vai henkilöstä?

Olen hieman jäävi vastaamaan, mutta se ei estä minua sanomasta mielipidettäni, kun en siihen muutenkaan lupia kysele.

Perussuomalaiset on puolue, jonka on helpointa sekä saavuttaa merkittävää lisäkannatusta että menettää sitä. Kannatusta saa oikeilla asioilla ja oikea henkilö. Molemmat tarvitaan. Eduskuntavaaleja silmällä pitäen tilanne on hyvä, eduskuntavaalikannatuksemme kasvaa.

Kuntavaaleissa olemme tiukemmilla. Asia kestää, mutta onko meillä tarpeeksi henkilöitä, joille kannatus voidaan kohdentaa?

Perussuomalaisten eduskuntavaalikannatus on jo ohi RKP:n ja KD:n. Se ei ole minulle yllätys.

Erilaiset kommentaattorit väittävät, että Perussuomalaisten kannatuksen nousu johtuu puolueen puheenjohtajasta.

Olen ollut politiikan etulinjassa parikymmentä vuotta. Asiat pitää osata, henkilö on plussaa.

Tärkeintä on, että ihmisellä ja puolueella on linja. Seuraavaksi tärkeintä on se itse linja.

Perussuomalaiset asettavat kansallisen suvereniteetin ja valtiollisen itsenäisyyden etusijalle suhteessa Euroopan Unioniin ja muihin harvainvaltaisiin järjestelmiin nähden.

Perussuomalaiset asettavat ihmisen rahan ja yhteiskunnan edun edelle.

Puolueen puheenjohtajan tehtävänä on olla puolueensa näköinen, perussuomalainen.

Puolueemme nimeä pidettiin vuosia epäonnistuneena ja junttimaisena. Ei pidetä enää.

Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.

Pysytään asialinjalla eli kannatetaan hyviä asioita esitti niitä kuka tahansa, ja voitto on myös meidän eikä pelkästään Pelastusarmeijan.