Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Brysselistä nyt puhumattakaan.

Rysseli, Russeli, Brysseli ja oma suosikkini Pyrsseli.

Olin Euroopan Parlamentin jäsen 2009-2011 ja tosiasia on, että ilman tuon ajanjakson opetuksia ja yhteyksiä Jytky olisi jäänyt sekä tulematta että juhlimatta.

Tapasin parin päivän reissulla kymmenkunta meppiä, hyviä ystäviä kaikki, minulla oli ystävilleni asiaa.

Puhuin ECR- ryhmän kokouksessa ( Euroopan konservatiivit ja reformistit ) Suomen turvallisuustilanteesta ja NATO – jäsenyydestä. Halusin kertoa, mitä Suomi on tekemässä ja miksi.

Poliittinen kartta uusiutuu lähivuosina Euroopassa tavalla, jota vanhat puolueet ja heitä myötäilevä media eivät osaa ennakoida.

Käy kuten Suomen NATO- mielipiteille. Siirtymät ovat suuret. Vanha peli ei enää vetele. Sama puhuri iskee Euroopan Parlamenttiin. Esimerkiksi ECR- ryhmään tulee kolmelle maalle ; Puolalle, Espanjalle ja Italialle, jokaiselle enemmän jäseniä kuin koko Suomen valittavien määrä (14).

On täysin käsittämätöntä, typerää ja vaikutusvallan käyttämättä jättämistä, että Perussuomalaiset jättivät tämän ryhmän ja hyppäsivät laitahyökkääjien  joukkoon, jossa ei saa mitään aikaan.

Ruotsidemokraatit valitsivat Euroopan Parlamentissa toisin. He ovat ytimissä ja seuraavaksi myös Ruotsissa hallitusta muodostettaessa avainasemassa.

Oli mukava huomata Pyrsselissä , että vanhat taidot ovat tallella.