Olen pitänyt Suomen Kuvalehteä jonkinmoisessa arvossa.

Päätoimittaja Ville Pernaa, sorrrut tämän päivän pääkirjoituksessa pahanpäiväisesti kotiäitivihan aisankannattajaksi.

Avoimen kotiäitivihan torjuminen on tärkeää. Yhtätärkeää on niin sanottujen hyödyllisten idioottien sosiaalisetämäinen kotiäitien paternalistinen paimentamisen läpivalaisu.

Ikään kuin kotiäiti olisi  ohjausta vailla. Höpsähtänyt holhokki, joka ei ymmärrä omaa parastaan.

Kyllä kotiäiti tietää! Ei siihen tarvita tasa-arvotanttoja ja sosiaalisetiä kaanonissa laulamaan kotiäitiä ja hänen itsenäisiä valintojaan  suohon.

Syntyvyys Suomessa laskee kuin sonnin häntä.

Minun mielestäni kotihoidontukea pitää nostaa kahdelta ensimmäiseltä vuodelta tuntuvasti.

Suomi on nimenomaan edistyksellinen maa, kun se suo äideille ja isille todellisen valinnanvapauden kotihoidon ja päivähoidon välillä . Perhe päättää.

Nykyjärjestelmää pitää kehittää. Ei romuttaa.

Olen onnellinen siitä, että taantumuksen voimat ja heidän aisankannattajansa mediassa  on täystyrmätty ja kotihoidontuki säilyy.

Rappio ei kuitenkaan antaudu. Se kytee päästäkseen perinteisten perhearvojen ja valinnanvapauden kimppuun.

Vaaleissa annetulla äänellä on merkitystä.

Suomen Kuvalehden on aika ryhdistäytyä. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Kannustan analyysiin, ettei lehtenne ajaudu dialyysiin.