On syntynyt uusi tilanne. Eilistä päivää ei enää ollut.

En olisi uskonut, enkä olisi halunnut nähdä sitä päivää, että jätän perustamani puolueen eduskuntaryhmän. Tein sen silti yhdessä parinkymmenen muun kanssa.

Aavistin kyllä jo kuukauden verran asioiden tolan ja kerroin tuntemuksistani Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä.

Vanhat SMP: läiset, sadat Perussuomalaiset saivat osakseen pilkkaa ja antikristillinen retoriikka rehotti erilaisilla keskustelupalstoilla. Salaisilla vain puolueen jäsenille ja puoluekokouksiin tuleville jäsenille oli omat suljetut ryhmät.

Jäsenyys kuulemma tarkistettiin. Miten se on mahdollista? Mistä se tarkastettiin? Kuka tarkasti? Olen ollut politiikassa vuosikymmeniä, enkä ole koskaan kokenut vastaavaa.

Kaiken huippu puoluekokouksessa oli puoluevaltuuston valinta. Se tehdään yleensä nuijan kopautuksella piirien esitysten perusteella. Jyväskylässä käsitykseni mukaan Suomen Sisun jäsen esitti vaihtoehtoisen listan ja vei sen äänestykseen. Sillä olisi muutettu demokraattisia piirien päätöksiä ja korvattu ne toisilla henkilöillä, keneltäkään kysymättä.

Kirjoitin kovan plokin loikkareista. Se on tuossa alhaalla. En sitä sensuroi, enkä poista.  Se joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu. En selitä, enkä välitä.  Miksi kirjoitin viikko sitten noin? Näin vaaran, jota en halunnut uskoa.

Jouduin tilanteeseen, jota en osannut edes kuvitella. Tein omat päätökseni, en kadu, otan vastuun ja kaiken kritiikin vastaan. Tiedän, että tämä kulkee mukana hautaan asti. Kuten kaikki muukin tekeminen ja tekemättä jättäminen.

Tottakai tiesin, että saan omat sanani silmilleni. Kestän sen.

Elämä runtelee jokaista ihmistä. Jätin Perussuomalaiset, jota en tunnistanut samaksi puolueeksi puoluekokouksen jälkeen kuin ennen sitä.

Kun ei voi jäädä, päätin lähteä. Olen saanut satoja viestejä. Osa ymmärtää, osa ei. Sadat ihmiset Perussuomalaisissa tuntevat minut hyvin ja pitkältä ajalta. En päätä mitään tunnekuohussa.

Olen edelleen ylpeä siitä, että ajoin läpi seteliselkärankapykälän. Sillä oikaistiin historian vääryys.

Rahalla ei ollut mitään tekemistä eroamiseni kanssa. Raha ei ratkaissut. Ei ole kohdallani koskaan ratkaissut, missään asiassa.

Elämä jatkuu. On kiva olla hengissä kovan päivän iltana.