Pori ja BoJo

Kävin eilen Porissa. Oli vilkas päivä. Päällimmäiseksi mieleen jäi valtava kannustuksen määrä sekä paikan päällä että viesteillä. Meitä Perussuomalaisia ei haudata elävältä. Sama kannustus tuli Ulvila-Imatra pesäpallo-ottelussa.

Suomi ei ole jälkisuomettunut maa, jossa ei saa keskustella. Päinvastoin. Vilkas mielipiteidenvaihto on osa toimivaa kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa.

Britannia kansanäänestyksen EU-eropäätös on myllerrys. On selvää, että sillä on heijastusvaikutuksensa koko Eurooppaan. Pohdinnat ovat paikallaan.

Perussuomalaisten suiden tukkimista on vaadittu, vaikka olemme sitoutuneet hallitusohjelman päätöksiin. Kukaan ei ole vaatinut Kokoomuksen suun tukkimista, enkä vaadi minäkään, vaikka puolue teki tieten tahtoen hallitusohjelman vastaisen puoluekokouspäätöksen NATO-jäsenyydestä. Kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen on sitten jo omassa luokassaan. Annan hänenkin olla -Kepu hoitaa.

Kaksoisstardardi rehoittaa. Perussuomalaisten johtaminen on mahtavaa. Tuntee olevansa elossa. Mikään puolue ei herätä yhtä paljon tunteita puolesta ja vastaan. Media on selvästi etsinyt tämän kesän Ruokolahden Leijonaa Perussuomalaisten kansanedustajien facbookeista tai mistä vaan. Tämän kesän kertomus taisi löytyä muualta kuin Perussuomalaisista.

Oppositio on turhautunut ja ampuu kaikkea ja kaikkia. Tuhat päivää vaaleihin ja ylikunto iskee. Kuuden tunnin työpäivillä ja fillarikommunismilla ei vaaleja voiteta.

xxx

BoJo astuu kehiin. Boris Johnson on nimitetty Britannian uudeksi ulkoministeriksi. Olen jo lähettänyt hänelle onnittelukirjeen. Elämä on mielenkiintoista. Ja ihanaa.