Pari sanaa Ruotsin vaaleista

Ruotsin kansa on puhunut. Väärin äänestetty – paitsi Ruotsidemokraattien mielestä.

Kansaa on turha syyttää.

Jotakin on maan ilmapiirissä pielessä, jos laillisen eduskuntapuolueen puheenjohtajaa joudutaan turvaamaan väkivaltaa vastaan vaalitilaisuuksissa. Ei sellainen kuulu pohjoismaiseen demokratiaan, vaikka kuinka inhoaisi jotakuta.

Ruotsin Kokoomus romahti ylimielisyyteensä, enemmän Carl Bildtiin kuin Fredrik Reinfeltiin. SDP polki paikallaan, mutta se näyttää riittävän. Värittömyys on aina jonkin verran muodissa.

Feministinen miesvihapuolue jäi äänikynnyksen alle  valtavasta mediarummutuksesta huolimatta. Ei humpuukilla pitkälle pötki. Sen paremmin sovinismilla kuin feminismillä. Jos Antti Rinteelle saa vinkin antaa, älä jauha siitä äijäfeminismistä.

Minulla on vaalitulokseen enemmän akateemista kuin puoluepoliittista mielenkiintoa. On mielenkiintoista tietää, mihin suurvoitto perustuu. Ei tuollainen taivaasta tipahda.

Elämä on kovaa. Ruotsin talous on mennyt hyvin, sitä on hoidettu hyvin. Se ei yksin riitä, sillä ihminen ei elä pelkästä leivästä.  Vaalit voi hävitä, vaikka talouspolitiikka onnistuisi.

Nyt on mielenkiintoista nähdä, kuinka SDP alkaa kosiskelemaan Kansanpuoluetta ja Keskustaa. Kommunistien vangiksi ei viisas valtiomies jää.