Aamulla 6.25 ylös ja kokka kohti Kymenlaaksoa. Koko päivä meni, mutta tulipahan käytyä Kouvolassa, Kuusankoskella, Kotkassa ja Haminassa. Näkemäni ja kuulemani perusteella sanoisin, että SDP:llä on vaikeat ajat.

Erityisesti eläkeläiset ovat kiukkuisia. Demariehdokkaalla ei ole eläkeläisporukoissa paljoa ystäviä. Hyvin oli tiedossa myös varallisuusveron poisto ja Sinikka Mönkäreen osuus optio-ohjelmien hyväksyjänä.

Kierros onnistui hyvin. Kouvolan asemalla vastassa oli Kouvolan Sanomat, joka tekee jutun Hansa-korttelikäynnistä. Väkeä oli runsaasti, sanoisin toistasataa. Sama oli tahti askelten Kotkassa, väkeä mukavasti saman verran kuin Kouvolassa ja Kymen Sanomat paikalla.

Kuusankoskella poikkesin kahveella tukiporukan kanssa ja niin vaan pölähti kollega Valto Koski samaan kuppilaan.

Haminassa vedettiin puhesetti miehekkäästi 13 asteen pakkasessa ja kuulijoita riitti kylmyydestä huolimatta, ihmiset istuivat myös autoissa ja muutama kurvasi puheen jälkeen hakemaan lehden. Lehti annettiin suoraan ikkunasta sisään.

Kenttä antaa voimaa. On mukava olla yhdessä liikkeellä ja nyt on todella niin, että kuulijoita on. On ollut joskus sellainenkin aika, että torilla on ollut enemmän puluja kuin ihmisiä kuulemassa, mutta se on historiaa nyt.

Perussuomalaiset miesehdokkaat olivat jämäköitä perusasennossaan ja naiset – ah niin viehättäviä.

Nettivihjeenä tänään reissun roudarimme Juho Eerola. Persoonallinen tapaus Kotkasta. www.peruseerola.com Itsenäinen ajattelija aivan selvästi – mutta joukkuepelaaja. Kymen porukan sivuilla kannattaa vierailla. Sieltä löytyy paljon taitavia kirjoittajia ja rohkeita toimijoita. Suuryllätys muhii Kymessä.

Oli myös mukava tavata piirin vaaliasiamiehen tehtävät hoitanut Arto Hirvonen. Hän opetti minulle jo vuonna 1980 kuinka lehtiä jaetaan torilla.

Silloin Arto näytti, kuinka luovaa lehden jako voi olla, kun jollekin ei Suomen Uutiset kelvannut; Arto huikkasi, että onko muita lukutaidottomia. Lehdet kävivät viimeistään silloin hyvin kaupaksi.

SDP avasi vaalikampanjansa. Voi sitä hurskastelun määrää. Nyt ollaan köyhän ja ahdistetun asialla oikein silmät kosteana. Rahaa luvataan laittaa likoon ensi kaudella 2,4, mrd palveluiden parantamiseen, vaikka SDP:n kansanedustajat ovat yksituumaisesti hyväksyneet valtiontalouden kehykset vuosille 2007-2011, jossa tätä korotusvaraa ei ole!

Eduskunnassa päätetään toisin ja vaali-illassa iloitellaan äitelällä propagandalla.

SDP:n valtiovarainministeri esitteli ja kaiken kukkuraksi perusteli varallisuusveron poiston. Sitä ei edes Sauli Niinistö saanut aikaiseksi tai kehdannut tehdä. Suoraa rahaa ökyrikkaille yli 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Kyllä siellä nauru maittoi miljonääreille Karibian auringossa, kun tämän kuulivat. Verotus kevenee – erotus levenee.

SDP:n edustajat äänestivät myös opintotuen korotusta vastaan.

Kepu on toinen hyväkäs. SDP:n monoja on rasvattu koko vaalikausi ja nyt ollaan pontevasti köyhän asialla. Heinäluoman kehyksen kaulassa on kuljettu neljä vuotta. Kepu kyllä kehtaa.

Hyväksytty kehykset, äänestetty opintotuen korotusta vastaan. Taivuttu Heinäluoman hokkien alle ruuan alviasiassa ja kehuttu EU-puheenjohtajuutta, josta ei ole kuin laskut jäljellä.

Huomenna menen Kymenlaakson kierrokselle. Kymen vaalipiirissä Perussuomalaisilla on hieno lista. Odotan sieltä yllätystä. Piirissä työ on tehty hyvässä sovussa ja ahkeroitu lehdistössä ja ihmisten keskuudessa.

Nettivihjeenä huomisen Kouvolan tilaisuuden ”emännän” Eeva-Riitta Pitkon sivut. Ne kannattaa lukea tarkoin. Terävää, elämän karaisemaa, perusteltua ja rikasta kieltä. Oivallinen naisehdokas.

www.eevariittapitko.kotisivukone.com

Sivuillani käy vilske. Kiitos kaikista kommenteista. Teen parhaani vastatakseni kohtuuajassa.

Millwall voitti eilen Yeovilin vieraskentällä. Lämmitti. Vermon raveissa oli kiva rentoutua mukavien ihmisten seurassa. Hevonen on jalo eläin – ihmiselle hyvä.

TV:lla on mahtava voima. Puoluejohtajien tv-keskustelut alkoivat Turussa torstai-iltana. Juontajat onnistuivat jakamaan puheenvuoroja edellisvuosia tasaisemmin. Se takaa hyvän keskustelun.

Palautetta tuli jo puolitoista tuntia ennen kuin lähdin tänä aamuna Turun torille ihmisiä tapaamaan. Puhelin soi ja tekstaria pukkasi. Ihmiset kättelivät kaduilla ja asemilla. Perussuomalaiset on nyt vedenjakajalla, nyt pitää uskaltaa voittaa vaalit. TV-keskustelut ovat herättäjä, jolla saadaan lisää pontta kenttätyöhön.

Tyhjensin postilaatikkoni eduskunnassa – 14 käsinkirjoitettua kirjettä. Monta ikävää tarinaa. Yritän auttaa – taikuri en ole.

Tonyn ja Tonylla lyöminen hiipuu. Kyllä kansakin tietää, että maassa makaavaa ei enää sovi potkia.

TV-vaalikeskustelun seurauksena on kierrosten nousu vanhoissa puolueissa. Heinäluomalle, Vanhaselle ja Kataiselle jäi parantamisen varaa. Kekkonen sanoi aikanaan, niin on, miltä näyttää.

Kuitenkin tarvitsee ihmiselle olla todella kovat hermot, jos kaikki vaalitentit katsoo alusta loppuun – kovaa on istua ne paikan päälläkin alusta loppuun!

Kokoomus on hyvä köyhille, mutta ei anna mitään on miellyttänyt montaa kansalaista. Hauska se on minustakin – ja tosi.

Ilta meni talkoissa kulttuurikeskus Caisassa. Anna-lehti halusi erilaisen jutun ja varmasti myös sai sen.

Nettivihjeenä www.saarakkala.info Vesa-Matti tekee töitä niin kuin pitää, osaa ja uskaltaa. Vauhti on hyvä ja kova – malttia matkaan!

Pari päivää mietin, että kirjoittaisinko episodin Tonysta, joka kesti runsaat 3,5 vuotta. Kirjoittaisinko yhtään mitään? Kirjan siitä saisi, lennokkaan, traagisen ja luettavan.

Tosiasiat ovat tässä: Tony on sairaslomalla kauden loppuun ja sen jälkeen hänelle on myönnetty työkyvyttömyyseläke. Tältä osin asia on selvä, eikä enemmälti minun selvityksiäni kaipaa.

Miksi olen toiminut niin kuin olen toiminut? Olen tällainen. Tony joutui vaikeuksiin. Minulta pyydettiin apua ja annoin sitä. Olisin voinut päästä helpommalla – alusta asti. En ole ymmärtänyt elämää helpoksi. Minulla oli voimavaroja auttaa lyötyä, sairasta miestä.

Suurissa periaatteellisissa ratkaisuissa ei omantuntontonsa kanssa voi tehdä kompromisseja. Lähimmäisenrakkaus on yksi niistä. Tonyn tilanteessa aika harva kykeni häntä auttamaan, olin yksi heistä. Omatuntoni on puhdas, vaikka ruumiskin tuntuu ruhjotulta ja sielussa monta synkkää muistoa.

Tapahtunut on ollut raskain henkilökohtaisesti Tonylle, joka halusi onnistua, terveyden menetys ja kaikkien silmätikkuna oleminen tällä tavalla ei ole varmasti kenellekään rakentava kokemus, jokainen voi miettiä tapahtunutta omalle kohdalleen.

Olisin suonut Tonylle vaikuttamismahdollisuuden. Hänellä oli huikea itse ansaittu menestys, tuhansien ihmisten tuki. Tässä suhteessa jouduimme kaikki pettymään – Tony kaikkein eniten.

Perussuomalaisten on väitetty kärsineen Tonyn töppäilyistä. Se on mahdollista. Olen toiminut puolueemme puheenjohtajana kohta kymmenen vuotta ja luonnollisesti minua kiinnostaa puolueen menestys. Se ei kuitenkaan saa tapahtua hintaan mihin hyvänsä. Kun ollaan ihmiselämän perustotuuksien äärellä – ei kysytä tuleeko vai meneekö ääniä. Moraalinen ryhti tuo mielenrauhaa, joka ei ole äänillä laskettavissa.

Mielessäni olen käynyt läpi toisenkin polun. Rippikaavassa sanotaan, että olen tehnyt syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Kaikki on tullut koettua ja joka kohtaan olen syypää. Olisin voinut ulvoa sutena laumassa kieltämällä Tonyn, vetoamalla hänen väitettyyn vastuuttomuuteensa ja ottamalla etäisyyttä hänen väitettyyn hölmöyteensä ja koko puolueen pöhköksi leimaamiseen. Ankarana isänä olisin voinut nostaa nokkaa näyttämällä ovea – mene pois. Olen iloinen, että oli voimaa julkisuuden paineesta huolimatta tehdä toisin.

Turpaan on tullut. Syystä ja syyttä. Ja tulee vieläkin. Ei Tony ole (onneksi) maailmasta poistunut. Elämä jatkuu ja Tonyn poliittinen ura on nyt ohi. Katson, että minun poliittinen vastuuni Tonysta on täytetty. Ystävyys jatkuu.

Eduskuntaryhmämme Rami, Tony ja Timo oli hyvä. Me kolme hyvin erilaista miestä tulimme hyvin toimeen. Eduskuntatyössämme ei ollut vaikeuksia, ryhmäkokoukset olivat mukavia.

Muistan ensimmäisen kokouksemme: Se symbolisoi hyvin millaista meillä oli.

Rami tuijotti tuikeana kelloa. Kello oli kaksi minuuttia yli määräajan, kun Tony koputtaa ovelle ja astuu sisään.

Karjaisin pilke silmäkulmassa, että mikä mies se tänne tulee kaksi minuuttia myöhässä?

Tony kurtistaa kulmiaan, johon sanon, että no ei se kaksi minuuttia ole pitkä aika.

Tony sanoi tähän, että kuule kaksi minuuttia on hyvin pitkä aika, jos on raskaan sarjan nyrkkeilymatsissa kehässä ison mustan miehen kanssa.

Sen jälkeen Tony tuli aina ajoissa kokouksiin.

Vedonlyönti on suurta bisnestä kautta maailman. Suomalaisetkin ovat lottokansaa. Pieni peli piristää päivää. Pieninä annoksina pelit ovat mukavaa viihdettä,muutama euro sinne tai tänne ja meneväthän rahat ns. hyvään tarkoitukseen.

Minusta on paljon fiksumpaa pelata suomalaisia hevosia kuin kanadalaisia jääkiekkoilijoita. Siinä eurot jäävät kotimaahan.

Maailmalla voi pelata vaikka mistä. Kuulin pressanvaalien jälkeen,että minun pressanvaaliprosenttia olisi voinut pelata kertoimella 2.00 joko yli tai alle 2 prosenttia kannatus. Siinä olisi voinut maalliset mammonansa voinut helposti tuplata. Pirseti sanoisi Poutiainen. Helppoa rahaa.

Tonyn sairasloman jatko ja muut järjestelyt herättävät mielenkiinto. Huomenna taas puhelin soi. Voisin lyödä vaikka vetoa.