Vanhojen puolueiden puheenjohtajat, kolme Goljatia, olivat olleet eilen Elinkeinoelämän valtuuskunnan tentissä. Luin ”uutiset” Aamulehdestä, saman toistoa.

Tulihan sinne kutsu minullekin, olisin päässyt yleisöksi. Oikein luvattiin paikka varata. Sanoin kiitos ei.

Vanhojen puolueiden yhteinen valtakartelli on sopinut, että keskustellaan keskenään. Se sopii heille kaikille. Missä on kriittinen media?

Mahtaa olla vallankumouksellisia uutisia tarjolla. Tuskin maltan odottaa.

En ole vaalitaistelun aikana huomannut, että vanhat puolueet olisivat sanallakaan kommentoineet mitään perussuomalaisten aloitetta tai mielipidettä. Ei puhuta mitään; ei hyvää, eikä pahaa.

Kolmen Goljatin voi haastaa vain kovalla jalkatyöllä – kautta maan. Eilen vedin tiukan setin Pirkanmaalla. Nokia, Vammala, Mouhijärvi ja Ikaalinen. Väkeä oli liikkeellä valtavan hyvin. Paikallismedia huomioi käynnit kiitettävästi: neljä lehteä ja yksi radio jututtivat.

Omat ehdokkaamme olivat ahkerasti liikkeellä ja he menivät kansan keskuuteen ujostelematta. Nuori naisehdokkaamme Tiina Elovaara osoittautui reippaaksi ja rohkeaksi. Lea Mäkipäästä huokui kokenut karisma, Well to oli oma itsensä.

Kyllä oli illalla takki tyhjä. Yösijana oli Reijo ja Helena Ojennuksen tuttu kamari, uni tuli alta ohmin. Helena ja Reijo ovat puolueemme selkärankaa, ahkeria aatteen ihmisiä.

Parkanon tori kutsuu, heti klo 8.00 ja siitä lähdetään Vaasaan, Alajärvelle ja Kuortaneelle.

Nokian johtajan Olli-Pekka Kallasvuon ilmoitus luopua tulospalkkiostaan osoittaa, että johtajien saamat ”kannustimet” eivät ole moraalisen lain ulkopuolella. Sama olisi ollut mahdollista myös Fortumin optioiden kohdalla, mutta kolme Goljat-puoluetta pöpöttivät, että sopimus on sopimus.

Kyllä kai valtion ennemistöosakkuusfirmaan paremmin voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisesti kuin yksittäisten osakkeiden omistajien omistamaan firmaan?

Keskusta, SDP ja Kokoomus sallivat optiosaalistuksen. Se on syytä syvästi muistaa, kun vaaliuurnilla käydään.

Vanhojen puolueiden röyhkeys käy jo sietämättömäksi. Toistensa kanssa hallitusmarjassa neljä vuotta muhineet SDP ja Keskusta leikkivät erimielisyyttä.

Vanhanen tempaisi Heinäluoman syötin kitarisoihinsa asti. Varusmiesliittoveljekset ”väittelevät” Suomen tulevaisuudesta. Media kulkee nöyränä laahuksena perässä.

Mitähän uutisoituvaa Tupun ja Hupun, siis sossujen ja kepun, vaaliväittelystä tulee. Se kai, että Lupu (kokoomus) puuttui.

Vanhat puolueet yrittävät vaalien alla kaapata poliittisen julkisuuden keskinäisillä turinatuokioillaan.

Esitin Rovaniemellä tänään käsitykseni näiden kolmen Goljatin keskusteluista. Sanoja peräkkäin, suomea ne puhuu, mutteivät sano mitään. Lapin kansa tuntui olevan samaa mieltä.

Mielestäni Perussuomalaisten, KD:n, Vasemmistoliiton ja Vihreiden pitäisi pitää oma vaalikeskustelu, jossa ruodittaisiin kolmen koplan politiikkaa.

RKP voisi olla mukana, mutta jos kutsua ei lähetä kuin suomeksi, niin ne protestoivat, eivätkä tule paikalle.

Selvyyden vuoksi sanon, että en vastusta ruotsin kieltä puhuvia suomalaisia. RKP sen sijaan on historian sitkeä surkastuma, jonka kuivumista odotan suurella hartaudella.

Kävin tänään Rovaniemellä. Kahvia meni 200 kuppia ja keskustelu oli vilkasta. Sampo-kujalla oli kunnon lava, josta päästelin 20 minuutin puhesetin.

Pidin kunnon poliittisen puheen. Ilahduin kovasti kahden pitkäaikaisen SMP-veteraanin Väinö Teräväisen ja Alpo Lintulan tapaamisesta. Nyt olen varma, että vanhan SMP:n joukot lähtevät äänestämään. Yllätys on tulossa.

Ilta kului raveissa. Voitin muutaman kympin. Amor Blem ja Eero Hakkarainen oli ideani ja se natsasi. MTV3 teki pätkää aamuohjelmaan ja YLE haastatteli urheiluasioista.

Marko Björs ja Riitta Väisänen olivat ostaneet sponsorilähdön. Juttelimme ja Riitta raapusti nimmarin näköiseensä korttiin.

Huomenna jatkan kierrosta Pirkanmaalle. Päivän teema on:

– Puhutaan politiikkaa, osaatko?

Vaalitaistelu on kovimmillaan. Aamulla lähdetään (tänään klo 5.45) ja iltamyöhään painetaan. Peli vetää!

Tänään kävin Ylivieskassa ja Raahessa. Mainiot keikat. Oulun piiri alkaa varmistua.

Olen satsannut Ouluun paljon. En aio turhaan vaivaa nähdä. Ylivieskassa tapasin monta vanhaa tuttua SMP:n taisteluvuosilta. Olemme saaneet nukkujat hereille. Nousu on varma.

Nuori aktiivimme Terhi Sorvoja, joka antoi uuteen Trendi-lehteen hyvän todistuksen minusta, oli kiva tapaus. Reipas nuori nainen, jolla on omat mielipiteet ja hän uskaltaa sanoa ne ääneen. Terhejä tarvitsemme lisää.

Raahessa oli vastassa räväkkä duunarijoukko. Kovat mielipiteet ovat tehneet vaikutuksen. He kävivät sanomassa suoraan, että nyt vedetään perussuomalainen viiva. Eläkeläisrouva antoi kauniin kukkapuskan, sain sen hengissä kotiin asti.

Menen vielä ennakkoäänestyksen alettua Kajaaniin. Haluan todella meille paikan Oulun piiristä. Nyt se ei jää visiiteistä kiinni. Kalajokilaakso ja Raahen Seutu tekivät juttua ja radio Pooki haastatteli, sen jälkeen alkoi puhelin soida.

Kaleva oli tehnyt pääkirjoituksen Timo Soinista otsikolla Vennamo II. Mielenkiintoinen, joskaan ei täydellinen näkemys.

Hesarissakin oli sivun siivu. Torkki arvosteli puheeni. Hän on tehnyt sen ennenkin.

EU pääsi Hesarin jutun otsikkoon.

EU-kanta tuo ääniä, mutta myös vie. Molemmista on kokemusta tältä päivältä. Vastaan aina suoraan kysymyksiin – aivan sama tuleeko vai meneekö ääniä.

Sähköpostin perkaus kesti 1,5 tuntia. Osa puheluista jäi vastaamatta.

Niin tulihan sitä vielä tänään käytyä Espoon kaupunginhallituksen kokouksessa ja Urheilukanavan haastattelussa.

Sauna maistui – ja makkara. Seuraavaksi maistuu uni.

Matkailu avartaa. Vaalitaistelun kirivaiheessa keskityn koko Suomen kiertämiseen. Tuttua puuhaa piirikokouskierroksilta.

Kentältä saa hyviä ideoita. Ne ovat itse asiassa välttämättömiä, jotta pysyy ajan valtimolla.

Vaikka olen betonikennojen kasvatti, viihdyn myös maalla. Koko Suomi on tärkeä. Maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelu on keinotekoista. Ei toinen nouse toista kuristamalla.

Tänään olivat maakunnalliset vaalitentit. Olin itse YLEn valtakunnallisessa radiotentissä. Tentti oli asiallinen – palaute jälleen plussaa. Koko Suomen asia tuli myös esille.

Perussuomalaisten menestyksen kannalta koko Suomen menestyminen on olennaista. Siksi on tärkeää, että osallistumme vaaleihin kautta maan.

Olen paljon arvioinnin kohteena. Vaalitentit ovat menneet palautteesta päätellen hyvin. Olen itsekin tyytyväinen.

Tyytyväinen ihminen on kehityksen jarru. Siksi on aina pyrittävä parempaan.

Vaadin itseltäni paljon ja vaadin myös muilta.

Kävin tänään Hämeenlinnassa puhujareissulla. Hyvin meni taas. Samalla kuulin Kanta-Hämeen radiotentin. Veteraanipoliitikko Paavo Sirkiä teki hyvän kokeneen ihmisen esityksen.

Minna Liljamon määräsin tenttiin ajatuksella, että uusi rauta heti kovaan tuleen. Minna otti haasteen rohkeasti vastaan ja pärjäsi hyvin.

Haluan puolueessa nostaa naisia ja olen puhunut siitä paljon. Annan vastuuta, mutta vaadin myös sitoutumista ja halua oppia sekä nöyryyttä ottaa opastusta vastaan.

Minnalla on kilpatanssitaustaa ja hän ymmärtää, että menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa. Minnassa on mahdollisuuksia. Kovaan kouluun vaan jatkossa.

Nettivihjeeksi siis Minna Liljamo:

www.perussuomalaiset-hameen-piiri.com/liljamo.html

Kävin Vantaan talvimarkkinoilla. Sanomamme menee todella nyt hyvin kaupaksi. Uudenmaan piirin porukka tekee nyt rajusti töitä. Olen tiimiin oikein tyytyväinen.

On tässä tullut vaalitenttejä vähän moitittua. Totta, että olisi puhunut paljon mieluimmin enemmän muusta kuin Tonyn tragediasta. Kuitenkaan mikään tuskin muu meitä niin paljon poliittisesti auttoi, kun Tonyn kohtuuton lokaaminen. Ihmisten vastareaktio on ollut raju.

Tony siis tekee vaalityötä – maahan lyötynäkin. Hurjaa.

Näin oli myös Vantaalla. Etenkin varttuneet naiset ovat olleet tuohtuneita. He ymmärtävät ihmistä ja elämää. Nimmarikortit menivät kuin kuumille kiville. Tapasin monta Marjaa, Eijaa, Riittaa ja Ritvaa.

Yksi havainto on selvä. Meitä äänestävä kansa on vasta nyt heräämässä vaaleihin. Vaalitenttiavaukset herättivät kansan ja ne ovat olleet puheenaiheina työpaikoilla, eläkeläispiireissä ja nuorisoporukoissa.

Pienelle puolueella vaalitenttien merkitys on suuri. Kansa herää ja omat tukimiehet ja – naiset lähtevät liikkeelle.

Soitin varapuheenjohtaja Auli Kangasmäelle – fiksu nainen, joka joutui tikkatauluksi minun vuokseni. Sanoin, että jos vielä narinaa tulee – syyttäkää minua ”Kekkosta”.

Kehuin upeita naisiamme ja kun esimerkkiä tiukattiin mainitsin Niina Männistön. Niinan ajatuksiin kannattaa tutustua, oma koneeni ei yhdistänyt suoraan Niinan sivuille mutta www.perussuomalaiset.fi ja sieltä ehdokkaat ja Uusimaa.