Juudas meni ja hirtti itsensä

Kyllä systeemin oksennusta, Helsingin Sanomia, paljon luetaan.

Olen tämän päivän aikana saanut kasakaupalla palautetta Kuukausi-liitteen jutusta, jossa käytiin läpi politiikkani Via Dolorosaa. Oli siinä myös Gloriaa.

Palaute on ollut pelkästään myönteistä, mikä on jo sinänsä epäilyttävää.

Hesarin politiikan toimituksen pinna ei kestänyt. Marko Junkkari lankesi Lännen Median ansaan ja kirjoitti arvolleen  sopimattoman pakinan Soinista ja seteliselkärankaisista.

Ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta on mieletön. Se oli Juudas, en minä, joka meni ja hirtti itsensä. Kolmellakymmenellä hopearahalla, jotka kavaltaja sai, ostettiin savenvalajan pelto muukalaisten hautausmaaksi.

Perussuomalaisten puoluekokous kuumentaa tunteita jo siinä määrin, että järjen valo jättää herkimmät.

Pidän loikkareita luusereina. Siksi ajoin hallitusneuvotteluissa läpi niin sanotun seteliselkärankaisten rappiopykälän kumoamisen. Historiallinen vääryys ja Kekkosen ajan politiikan rappiotila joutui tilille ja historian hämärään.

Nykyisen valemedian aikakautena minun oli pakko ottaa kantaa tähän valheeseen, joka leviää  ja jota levitetään sosiaalisessa mediassa ruton lailla. Hesari häpäisi itsensä Lännen Median megafonina toimiessaan. Samaan lätäkköön lähti rypemään myös Suomen Tietotoimisto.

Tätä ei olisi voinut tapahtua legendaaristen Arto Astikaisen, Pekka Vuoriston ja Pertti Nymanin aikaan ( entisiä Hesarin ja STT:n politiikan emeritus toimittajia, laatujournalismin ajalta).

Valhe aseena on alhaisin astalo.

Pellot pakettiin – SDP

SDP: lle kaikki peliä. Yleensä vielä muiden rahoilla.

Hallitus haluaa alentaa ja monen pienituloisen kohdalta poistaa YLE- veron. Suurituloisimmat maksaisivat sitten enemmän.

Tämä ei sosialisteille sopinut.

Nyt kun talous kasvaa ja työllisyys paranee, pidetään maltti ja järki. Oppositio on ratkeamassa turhautumiseensa.

Pidetään sovitut asiat ja miehen/naisen sana kunniassa.

Olen ollut luja ja joskus kova johtaja. Olen saanut viime päivinä poikkeuksellisen paljon kiitosta kentältä siitä, että kurin ja järjestyksen kanssa puolue on pysynyt ja pidetty kasassa.

Se on iso kiitos Vanhan Liiton miehelle.

Viimeinen puhe

Aamukammassa on kolmetoista piikkiä.

Takana on uskomattomat 20 vuotta Perussuomalaisten puheenjohtajana, se ei paljon 7300 päivästä heitä.

Viimeinen puhe omille puheenjohtajana on muhinut mietintämyssyssä jonkin aikaa. Mitä sanoisi, kun varmasti kuunnellaan, kunnes uusi puheenjohtaja vie otsikot.

Puolue ei ole samanlainen, jonka sain johtaakseni Iisalmessa 1997. Mies on matkalla muokkaantunut. Omasta tahdosta ja tahtomattaan. Taisteluvyö on jättänyt jälkensä. Alikersantin on aika lähteä.

Tiedän jo mistä puhun, mutta en vielä millä sanoilla. En puhu menneisyydestä, en tulevaisuudesta. Puhun sydämestä.

Piristävästi populismista

Poliitikon on viisasta olla arvostelematta mediaa tai kehua heitä. Sama pätee (apuraha)tutkijoihin. Jos arvostelee ei kestä kritiikkiä, jos kehuu syytetään liehittelystä.

Viisasta tai ei. Olen tehnyt molempia. Miten se nyt menikään. Älykäs ihminen selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu. Enkä puhu itsestäni.

Populismista puhuminen ja kirjoittaminen, jostakin kumman syystä, kiinnostaa minua sekä teoriassa että käytännössä. Tein gradun aikanaan SMP: n populismista. SMP kuoli, populismi ei.

Juho Rahkonen on galluptutkija, joka esitti mielipiteen populismista Helsingin Sanomista. Siitä saa lunta tupaan, kuten plokissani 17.5 omalta osaltani annoin. Luin Niko Hatakan, Mari K. Niemen ja Emilia Palosen( tutkijoita) kirjoituksen aamun lehdestä.

He käyttivät samoja esimerkkejä Brexitistä ja Donald Trumpista, jotka otin esiin Rahkosen mielipidettä kommentoidessani.

Talous ei yksin ratkaise, sillä ihminen ei elä pelkästään leivästä.

Gallupit ovat siitä vaarallisia, että ne uutisoidaan ikään kuin totuutena. Median lähdekritiikki joskus toimii , toisinaan ei. Tutkijalla ei ole uskottavuutensa vuoksi varaa monistaa galluptuloksia.

Tämän tutkijat ymmärsivät päivän lehdessä.

Populismia on siellä sun täällä. Yleensä poliitikot, mediasta ja tutkijoista puhumattakaan, kiistävät olevansa pienimmässäkään määriä populistisia.

Ihmeen hyvin ilmiö jaksaa ja uudentaa itseään, vaikka kukaan ei sitä harjoita, saati kannata. Minäkin lopetan puheenjohtajana, mutta populismista tuskin pääsen tai haluan eroon. On se sen verran mielinkiintoista myös tutkijana.

 

Timo Soinin virallinen verkkosivusto