Verimitta ministeristä

Punavihreä oppositio, johon RKP näyttää henkisesti liittyneen, mittauttaa kannatukseni epäluottamuslauseäänestyksessä.

Ministeristä otetaan verimitta.

Tämä on politiikkaa.

Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit eivät ole tässä mukana, jonka totean ilolla ja tyytyväisyydellä. Kiitos heille sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapauden puolustamisesta.

Puolustan  elämän pyhyyttä kaikissa tilanteissa. Niin olen tehnyt koko elämäni aikana. Tämä sama vakaumus on ollut mukanani poliittisen urani aikana ja on elämäni loppuun saakka. Se pyörii sittenkin!

Opposition  syytökset ovat politiikkaa, joka kertoo enemmän heistä kuin minusta.

Olen elämän puolella, enkä ketään vastaan.

Olen toiminut ulkoministerinä runsaat kolme vuotta ja kolme kuukautta. Sitä ennen toimin neljä vuotta Eduskunnan Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana. Vakaumukseni on ollut yleisesti tiedossa, kun minut on näihin molempiin tehtäviin valittu.

Mikä on siis muuttunut? Osan oppositiota mielipide minusta ja toiminnastani. Minä olen edelleen sama.

Olen tällä viikolla tavannut sekä Irlannin ulkoministerin että Argentiinan varapresidentin. Tapaamiset ovat sujuneet aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin tapaamiseni.

En ole toiminut väärin.

Siitä tässä ei olekaan kysymys vaan politiikasta. Sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapaudesta. Ja siitä voiko vakaumuksellinen katolinen kristitty toimia Suomen ulkoministerinä armon  vuonna 2018.

Se on iso kysymys. Vastaus saadaan Eduskunnan istunnossa.

Suhtaudun asiaan levollisin mielin.

Kaikki on mahdollista

Kirjoitin tässä plokissa joku aika sitten miten vaalit voitetaan ja mitä virtauksia kansan syvissä riveissä on.

YLE julkaisi Sinun rahoillasi maksetun gallupin. Ei siinä ole mitään maata mullistavaa.

Fakta on se, että peli on täysin auki. Suuret ja nopeat muutokset ovat mahdollisia.

Se voittaa, joka osaa politiikan.

Kyse on johtajuudesta. Sitä joko on tai ei ole.

Viime eduskuntavaalien alla, vielä joulukuussa( huom nyt syyskuu), perussuomalaisten gallupkannatus oli kuusi prosenttiyksikköä alempana kuin edellinen vaalitulos.

Otin puolueen käsiohjaukseen,

Kampanja ja  kenttä  nosti puolueen kakkoseksi ja vaalipäivän äänissä puolue oli suurin.

Mitä tapahtui?

Puoluetta johdettiin, eikä säntäilty kuin hunnilauma.

Kanta on avoinna NYT  lähes puolella äänestäjistä.

Se ottaa potin, joka osaa.

Sekä Sinisillä että Perussuomalaisilla on 20 prosentin potentiaali, josta ottaa. Tykättiin tai ei, paljon on taistelua samoista äänestäjistä, eikä se kieltämällä miksikään muutu.

Se näkyy ja kuuluu kokeneeseen korvaan ja hyvin kehittyneeseen nenään.

Ehdokasasettelu ja johtamistaidot sekä kenttäkelpoisuus ratkaisevat.

Tulee kova syksy. Punavihreiden kokonaispotti ei nouse. Sitä vain jaetaan uudestaan. Keskusta- oikeiston tilanne on parempi. Duunari ei ole enää sosialisti. Hän haluaa ajaa autolla, syödä mielensä mukaan ja puhua ja pitää omat mielipiteensä.

Hermot eivät saa pettää. Vihreillä on paniikkiviiraus  viittä vaille valmis. Herää kysymys, että kuka johtaa viheriäisiä.  Asia ei minulle kuulu, mutta tulokset näkyvät. Loanheitto ei kannata.

Omasta ehdokkuudestani, jota joka päivä kysellään, en sano mitään vielä moneen aikaan. Teen työni kunnolla.  Olen vapaa mies.

I will not stay silent so that you can stay comfortable.

 

En usko punavihreiden vaalivoittoon

Olen ollut politiikassa 30 vuotta.

En ole päättänyt jatkostani. Minä olen vapaa mies.

Minä en usko punavihreiden vaalivoittoon. Suomen kansan enemmistö ei ole vasemmistolaista. Vasemmiston arvoliberalismin omaksuminen on varma tie tappioon.

Kyse on siitä uskaltaako keskusta- oikeisto olla keskusta- oikeisto.

Pahin virhe mitä voi tehdä on myötäillä punavihreää agendaa. Kokoomuksessa näkyy viitteitä tästä, Kepun cityliberaaleissa myös. Tuo myötäily on kolossaalinen virhe.

Sinisten on ehdottomasti pidettävä tässä kirkas linja.

Persukenttä  ymmärsi viimeksi ja toimi sen mukaan. Se oli silloin, kun puolueen varapuheenjohtajana toimi tohtori Niinistö.

Vasemmisto tippuu kelkasta kaikkialla Euroopassa, eivätkä vihreätkään pärjää juuri missään. Miksi Suomessa pitäisi? Kysymys on politiikan taidosta.

Kyse on nyt siitä, että esitetään laajasti tiukka oma asialista. Pahin mahdollinen virhe on punavihreän agendan oikeuttaminen ja myötäily. Asiassa kuin asiassa.

Tässä mielessä Jussi Niinistön kukkakaalipirtelö oli oiva veto. Samanlaisia pitää takoa urakalla. Pitää näyttää kantti ja rontti.

Vaalit voi voittaa kolmella sanalla. Pitää vain olla oikeat sanat.

Vihreät kompastuu ydinvoimaan

Vihreät lähti hallituksesta Ville Niinistön aikaan ja heitti vaikutusvaltansa ulos ikkunasta.

Kiukuttelu ei auttanut mitään. Ydinvoimaa rakennetaan Suomessa vihreistä huolimatta - myös tulevaisuudessa.

Vihreät ovat uhonneet pääministeriydestä. Saahan sitä haaveilla, semminkin kun koko aate perustuu haavemaailmaan.

Jos ja se on iso jos, vihreät hallitukseen menevät, he joutuvat ydinvoimarakentamiseen takuumiehiksi.

Ollako puhdas ja aatteellinen vai ahdas ja puutteellinen.

Ville ja Touko Hanhikivellä. Vieraana Heidi ja Satu.

Jos olisin vihreä, kysyisin Pekka Haavistolta etukäteen, miten tämä ikävä asia voidaan hoitaa vai onko kohtalona kausikortti oppositioon?

Pekka Haavistosta voisi tulla teollisuusministeri. Hän on ainoa vihreä, joka voi selvitä ydinvoimasalkusta poliittisesti hengissä. Toinen vaihtoehto puolueelle on oppositio, sillä eihän vihreät hallituskiiimassaan voi hyväksyä ydinvoimaa sekä Olkiluodossa että Hanhikivellä?

Eihän?

Ulkopolitiikkamme on aktiivista

Ulkopolitiikkaa johtaa Tasavallan Presidentti yhteistoiminnassa Valtioneuvoston kanssa.

Väitän, että ulkopolitiikkamme on aktiivista. Jokaisen keskeisen toimijan kohdalla. Tiedän, mistä puhun, vaikka en puhu kaikkea, minkä tiedän.

Se, että ei puhu salaisista asioista ei ole salailua.

Luottamus on kaiken perusta myös politiikassa.

Huomenna maanantaina alkavat suurlähettiläspäivät, jossa keskeiset ulkopolitiikan tekijät ja toimijat  keskustelevat ja pohtivat asioita yhdessä. Mielestäni se on tärkeätä.

Tapaamiset, matkat, muistiot, keskustelut ja kaikki muu asiaan liittyvä muodostavat kokonaisuuden. Yksityiskohdat ovat tärkeitä, mutta kokonaisuus ratkaisee.

Olen ollut tätä kirjoittaessa ulkoministerinä 1186 päivää. Siihen mahtuu monenlaista. Ohessa yhteenveto matkapäivistä ja kohteista. Se auttaa ymmärtämään, jos halua on, että asialla on oltu ahkerasti.

Virkamatkani ulkomaille:

2.6.-31.12.2015

22 kohdetta 52 päivää

1.1.-31.12.2016

42 kohdetta 102 päivää

1.1-31.12.2017

35 kohdetta 103 päivää

1.1.- 22.8.2018

23 kohdetta 67 päivää

Yhteensä 122 kohdetta 324 päivää

Ulkopolitiikkaa tehdään myös kotimaassa. Kokoukset Tasavallan Presidentin ja hallituksen kanssa,  kuulemiset ja keskustelut Eduskunnassa, esitelmät, puheet, haastattelut, kouluvierailut, kirjoitukset ja  aika ajoin runsas kansalaispalaute.

Tästä kaikesta muodostuu kokonaisuus. Sen ymmärtäminen vaatii kärsivällisyyttä, jota nykymaailmassa on liian vähän.

Aktiivisuus on tärkeätä. Mutta se ei ole kaikki.

Olennaista on ajaa oikeita asioita moraalisesti kestävällä tavalla.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto