Sikamaista painostusta

Porvoosta kuuluu kummia. Julkisuudessa on ollut tietoja, että kaksi kansalaista on luopunut Perussuomalaisten kuntavaaliehdokkuudesta, koska ” työnantaja on antanut ymmärtää, että julkipersu ei olisi hyväksi yrityksen imagolle.”

Mikäli tämä pitää paikkansa, kuten ilmeistä on, olemme tekemisissä vakavan kansalaisen perustuslaillisia oikeuksia loukkaavan sikamaisen painostuksen kanssa. Tällainen fasismi ei kuulu oikeusvaltioon.

Perussuomalaisten mustamaalaus saa jo käsittämättömiä mittasuhteita. Asiallinen arvostelu on aina paikallaan, myös Perussuomalaisia ja meidän politiikkaamme saa arvostella. Täydet kansalaisoikeudet kuuluvat kaikille. Ihmisten poliittista osallistumista ei voi mielivallalla rajoittaa.

Perissuomalaiset eivät katso tätä läpi sormien. Me pidämme kiinni perustuslaista, oikeudesta osallistua ja olla ehdokkaana.Esitän muille puolueille ja niiden puheenjohtajille seuraavan vetoomuksen.

Se on tässä: Me puolueiden  puheenjohtajat tuomitsemme kaikki sellaiset toimet, joilla painostamalla, uhkailulla, epäasiallisella vihjailuilla  tai muulla sopimattomalla tavalla pyritään vaikuttamaan kielteisesti ihmisten asettumiseen minkä tahansa puolueen ehdokkaaksi.

Kaikille yrityksille sanon, että olkaa ylpeitä kaikista työntekijöistänne, jotka ovat minkä tahansa puolueen ehdokkaana vaaleissa. Vaaliehdokkuus on hyvä ja kannatettava asia. Keitä me muuten äänestäisimme ja miten demokratia toimii ilman vaihtoehtoja ja ehdokkaita? Pitkän kuntakokemukseni perusteella voin sanoa, että aktiivisuus yhteisten asioiden hoidossa kaikkien etu. Se vie Suomea eteenpäin.

Annan tässä tunnustuksen myös tutkija Erkka Railolle, jonka kanssa olen silloin tällöin eri mieltä politiikan sisältökysymyksistä. Hän tuomitsee julkisuudessa yksiselitteisesti kaikenlaisen epäasiallisen kohtelun ehdokkuutta harkitsevia kohtaan. Toivon, että meistä poliitikoista on saman sanojaksi. Kaikki puolueet ovat arvostuksen ansaitsevia. Jokainen toimii kansan kanavana itse oikeaksi kokemiensa asioiden eteenpäin viemiseksi.

Epäpätevä oppositio

Onnittelin Antti Rinnettä eilen. Tänään on politiikan arki palannut, vaikka Runebergin päivää vietetään.

SDP pullistelee pääministeripuolueena, vaikka vaalikausi ei ole edes puolessa. Yhdet vaalit Antti Rinne voitti, demarien jäsentenväliset. Pääministeripuolueen pitää voittaa eduskuntavaalit, viimeksi kiri katkesi kuin kanan lento.

Hallituksella on omat haasteensa, mutta sitä on ” siunattu ” epäpätevällä oppositiolla. Kuvitteleeko joku, että punavihreällä oppositiolla on edellytyksiä olla vallassa. Missä on pihvi?

Katsotaanpa miten kävi viimeksi. SDP ja Antti Rinne äänesti edellisen Eduskunnan viimeisenä istuntopäivänä omia esityksiään vastaan. Vihreät lähti hallituksesta ydinvoiman vuoksi, tuloksena oli lisää ydinvoimaa. Vasemmistoliitto ensin leikkasi ja sitten lähti leikkausten vuoksi, estämättä yhtään leikkausta.

Arvopuolella tarjolla on feminismiä, vapaata aborttia ja eutanasiaa. Kuoleman kulttuuria? Jospa eläkeläisille Kimmo Kiljusen eläkealoitteen sijasta kelpaisi eutanasia. Siinä on yhtymäkohta vihreiden eläkepolitiikkaan; Eutanasiaa eläkeläisille.

Kun katselen SDP: n kuntavaihtoehtoa kotikaupunkini Espoon kautta, tulos on suorastaan surullinen. Budjettisopu oli SDP: lle liikaa. Tuloksena; ei yhtään muutosta mihinkään merkittävään.

Puoluekokouksen suurimpia uutisia on kansanedustaja Krista Kiurun karmea kohtalo. Jokainen kolumnisti piti sitä suurempana uutisena kuin Timo Harakan ja Tytti Tuppuraisen äänisaalista puheenjohtajavaalissa. Jospa se olikin sitä?

Jos Antti Rinne pääministeriksi päätyy, jopa hieman epäilen, kannattaa USA: ta kohtaan olla realisti eikä paiskoa kiviä rapakon taakse. Sinne kun seuraavan pääministerin pitäisi myydä jäänmurtajia ja kilpailuttaa hävittäjiä.

Epäpätevä oppositio vahvistaa hallitusta. Tosipaikan tullen kansalainen ajattelee, että ei kai sentään feminismillä työpaikkoja luoda. SDP ei tule perumaan yhtään tämän hallituksen leikkausta. Lupausten luettelo tiskiin, jos sellainen on. Ja sitten seuranta päälle.

Kuntavaalien vaalikeskusteluista tulevat mielenkiintoiset. Niissä ei tuohtuneella kaiken vastustamisella pärjää, kun ruvetaan kyselemään SDP: n käytännössä tekemien kuntapäätösten perään.

Minulla ei ole mitään Antti Rinnettä vastaan. Mies , EI-puolueessa. SDP on kuin vanha jästi. Joukon ja Kostin sanoin; Muisto vain jää.

Washington, Rukous ja Trump

Mielestäni on Suomen etu, että meillä on hyvät suhteet Yhdysvaltoihin. Niitä kannattaa vaalia.

Se, että ollaan hyvissä väleissä ei merkitse sitä, että ollaan kaikesta samaa mieltä. Vaikka paljosta ollaankin.

Donald Trumpin valinta oli kauhun paikka monille tahoille molemmilla puolilla rapakkoa. Vähempikin into riittäisi. Vaalit on pidetty ja sillä siisti.

Minulla ei ollut USA: ssa äänioikeutta ja siksi en ota kantaa, oliko valinta hyvä vai huono. Siihen otan kantaa, että vaalitulosta on kunnioitettava ja sen mukaan on elettävä. Meillä ja muualla.

Sen sijaan on mielenkiintoista pohtia, miksi Trump voitti ja mitä siitä seuraa maailmalle ja meille. Siksi päätin lähteä Washingtoniin ottamaan selvää ja tuomaan Suomen kantoja esiin.

En kulje maailmalla räksyttämässä ja heristämässä sormea. Suomen ulkoministerinä minulla ei ole sellaista luxusta. Enkä sitä halua tai kaipaa.

Washingtonissa minulla oli parisenkymmentä hyvää tapaamista. Opin paljon, sain tietoja. Vanhat kontaktit vahvistuivat ja uusia solmittiin. Suomen näkemykset myös kiinnostivat.

Suomalaisten poliitikkojen , päättäjien ja bisnesmiesten on syytä käydä USA: ssa, olla tekemisissä, eikä yhtyä älämölöiseen huutoon USA: ta vastaan. Asiallinen arvostelu on asia erikseen.

Kävin sillä paljon puhetta herättäneellä rukousaamiaisella. Parempaa verkoistumispaikkaa en ole kokenut. Jopa kansan kustantama Ylesradio näytti kuvaa suorana lähetyksenä. Mistä moinen valaistuminen?

SDP: n Timo Harakka antoi karun ja koomisen kuvan arvostelukyvyttömyydestään vaatimalla etten saisi osallistua rukousaamiaiselle. Osallistun myös jatkossa, jos kutsu tulee.

Kuuntelin tilaisuudessa myös Jordanian kuningas Abdullah II: n viisasta puhetta. Onneksi Harakka ei sentään jakanut matkustuskieltoa Jordanian  kuninkaalle.  SDP: n puoluekokous osannee asettaa tällaisen ulkopoliittisen ajattelun omaan lokeroonsa.

Presidentti Trump tekee omanlaistaan politiikkaa. Siitä voi olla montaa mieltä. Tosiasia on, että hän voitti vaalit. Nyt on näytön paikka. Mielenkiinto on herätetty.

Suomen ulkoministerinä minä en kulje maailmalla jakelemassa korvatillikoita tai esiinny kaikkitietävänä maailmanparantajana. Enkä sitä suosittele muillekaan suomalaisille poliittisille päättäjille. Ollaan käytännönläheisiä, tehdään yhteistyötä ja esitetään eriävät kantamme, jos ja kun niitä on,  asiallisesti – ilman kiihkoa.

Minä en usko, että Trump muuttaa tyyliään tai tapojaan. Ilman omanlaistaan kampanjaa häntä ei olisi valittu. Hän tietää sen. Ja tekee tiettäväksi meille muillekin ja juoksuttaa mediaa kuin pässiä narussa. Ja pässi toimii, kuten pässit toimivat. Molemmilla puolin rapakkoa.

 

Arhinmäen huoli Ja Wikströmin ratkaisu

Paavo Arhinmäki oli soittanut Ulkoministeriöön tiedustellen osallistumistani Kongressin rukousaamiaiselle.

Kansa oli kuulemma kysellyt perään. Kas kun ei minulta ole kyselty, paitsi Paavosta Paavon kyselyn jälkeen.  Rukousaamiainen herättää intohimoja. Paavo Lipposta lainaten: ” Minä keskustelen vaikka Kiinan keisarin kanssa. ” Suomessa on uskonnonvapaus ja vapaus uskoa.

Kävin rukousaamiaisella myös Barack Obaman puhuessa siellä. Kahdesti. Se ei Arhinmäkeä hetkauttanut. Mitäpä mieltä Paavo on Andre Wikströmin käsityksistä? ( Tämän lisäsin tekstiin iltapäivällä).

Viime maaliskuussa koomikko ( ei epäilystäkään siitä) Andre Wikström toivoi julkisesti, että Jeesus ilmestyisi Suomen rukousaamiaiselle ja tappaisi kaikki siellä olevat. Onko Tällainen väkivaltaa tihkuva vihapuhe hyväksyttyä, kun siitä ei seurannut yhtään mitään.

xxx

Matkustan tänään virkamatkalle Washingtoniin. Se on työtäni.  Hommani hoidan niin hyvin kuin osaan.

Kyllä kiinnostaa

Perussuomalaisten tulevan kesän puheenjohtajavaali kiinnostaa palstatilasta päätellen enemmän kuin viikon päästä oleva SDP:n puheenjohtajavaali, vaikka kukaan ei ole vielä edes asettunut Perussuomalaisten puheenjohtajaehdokkaaksi.

Osmo Soininvaaran rakkaus Perussuomalaisiin saa joo koomisia piirteitä. Häntäkin kiinnostaa Perussuomalaisten puheenjohtajavaali enemmän kuin Vihreiden puheenjohtajavaali.

Kukahan lausuu tai laulaa seuraavaksi? Paleface?

Mitähän sitten kommentoidaan, kun saadaan ensimmäinen ehdokas.  Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, sanotaan.

Kyllä Perussuomalaiset kiinnostaa. Hyvä niin. Sain viikonloppuna hommattua muutaman kuntavaaliehdokkaan eri puolille Suomea. Kun jokainen jo asetettu kuntavaaliehdokas hankkii vielä yhden uuden ehdokkaan, voitamme vaalit.

Vielä on kuukausi aikaa asettua Perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaaksi. Keskityn ehdokashankintaan,  sen jälkeen kevään korva on lähempänä.

Kaava menee seuraavasti; Median ja politiikan toimittajien jälkeen Perussuomalaisia kuurnivat tassukalloiset tutkijat. Viikonloppu oli täynnä Perussuomalaisia, viikon alku alkaa Perussuomalaisilla.  Kyllä kiinnostaa, laariin sataa.

 

Timo Soinin virallinen verkkosivusto