Helatorstai – Taivas kutsuu

Kristuksen Taivaaseen astumisen päivä.

Mahtavaa.

Aurinko paistaa suoraan sieluun.

Korona- aikana kuolema on julkista. Arkielämässä kuolema on piilotettu, sysätty syrjään. Kuolema pelottaa monia.

Lääkärit voivat auttaa koronan voittamisessa, ekonomistit auttaa talouden tervehdyttämisessä. Kuoleman edessä ei auta kuin usko.

Kristinuskossa on kysymys tästä. Kristuksen valtakunta ei ole tästä maailmasta. Kirkko voi tehdä ja tekee paljon hyvää köyhien eteen, jakaa leipää, puhuu oikeudenmukaisuudesta, viljelystä ja varjelusta, mutta sen tehtävä on puhua iankaikkisesta elämästä. Saarnata sitä.

Kirkko ei ole maallinen instituutio. Se on pyhiinvaellusmatkalla oleva Jumalan kansa. Sellaisena sillä on elämä ja tehtävä.

Pääsiäisestä on neljäkymmentä päivää. Siitä kun Kristus kuolemalla kuoleman voitti. Tänään Hän astuu Taivaaseen.

Suurelle osalle ihmisistä tällainen puhe on täyttä hepreaa.

Ymmärrys puuttuu, sitä ei ole, eikä sitä tule.

Antaa kuolleiden haudata kuolleensa.

Tyhjä hauta on järisyttävä asia. Taivaaseen astuminen ylittää järjen.

Usko on siitä hieno asia, että se ei kysy järkeä, oppiarvoja, kauneutta, varallisuutta, tietoa tai tyhmyyttä. Sinulla ei ole mitään muuta antaa kuin uskosi. Jos sitä ei ole, ei ole mitään.

Raamatun mukaan rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. Voisin kuvitella, että sama vaiva on itseään viisaana pitävillä. Taantua nyt lapsen tasolle ja ottaa vastaan ikuinen elämä. Rahatta, hinnatta ja ansiotta.

Usko pois. Sinulle käy uskosi mukaan.

Lindströmin Jari

Jari Lindström kirjoitti muistelmansa.

Oman näköisensä.

Jari on sellainen mies, jonka haluaisit viereiseen poteroon, jos joutuisit rintamalle. Minä tiedän tämän politiikan poterosta ja taistelusta – kokemuksesta.

Ihminen voi mutta mieltään, mutta ei luopua periaatteistaan.

Viisas luopuu tyhmyydestään. Tyhmä ei mistään.

Sipilän hallitus nosti työllisyysasteen yli 72 prosenttiin, vaikka siihen eivät monet uskoneet. Työministeriön päällikkö oli tuolloin Jari Lindström.

Jari on itselleen ankara, jopa säälimätön. Nyt nujerruksen jälkeen, kuuluu ja tulee armo. Ei ole häpeää tai syyllisyyttä, kun on rehellisesti tehnyt parhaansa.

Jarin kirja kannattaa lukea. Perussuomalaisten hajoaminen on siinä kerrottu niin kuin se tapahtui, eikä kuten fiktiivisessä agenttitarinassa, josta on pokattu palkintoja.

Lex- Lindström pelasti monen pitkäaikaistyöttömän kurimuksesta. Jari sen runnoi ja sai läpi Kokoomuksen vastustuksesta huolimatta.

Jarissa ei parasta ole hänen kirjansa vaan hän itse.

Pistin sinut kovaan paikkaan; työ- ja oikeusministeriksi.

Toisen halusit, toisen otit, koska minä halusin.

Politiikassa ei ole kohtuutta.

Pitää elää niin että tuntuu. Se on elämän arvostamista.

Kun pistää oman nahkansa peliin, tuntee varmasti.

Olli Pohjanpalo – politiikan toimittaja

Surukseni luin uutisen politiikan toimittaja Olli Pohjanpalon kuolemasta. Syöpä vei pari vuotta eläköitymisen jälkeen.

Muistelin miestä.

Tuli jotenkin kiitollinen olo.

Olen ollut Olli Pohjanpalon kanssa samalla työmaalla. Samaa ojaa kaivamassa. Politiikan parissa. Tekemässä ja katsomassa, mitä politiikka on , miten toimii ja mitä se meille ihmisille tekee.

Olen antanut satoja haastatteluja. Ollille aika monta. Astian maku ei jäänyt niistä  yhdestäkään. Yhdessä jutussaan Olli Pohjanpalo kirjoitti: ” Soinin ansioksi on kyllä sanottava, että hän ei perästä paljon ruikuta, kirjoitetaan mitä kirjoitetaan. ”

Se on paljon sanottu ja että sen sanoo kertoo sanojasta paljon. Et usko, kuinka hyvältä se tuntui ja tuntuu.

Poliitikon ja toimittajan välillä on aina jännite. Niin pitääkin. Se ei merkitse sitä, kummankaan pitää olla törkeä toista kohtaan.

Olisin suonut , että Olli Pohjanpalo olisi nähnyt vielä monta jalkapallopeliä, saanut nauttia ajasta maalla ja kaupungissa.

Tämä on hatunnostoni politiikan toimittaja Olli Pohjanpalolle.

Ammattimiehelle.

Pistit minutkin lujille; Lempeästi. Siitä kiitos.

Hyvää matkaa🙏.

Vuosien taistelu tulossa

Tulossa on vuosia tai vuosikymmeniä kestävä taistelu globalismin ja populismin välillä. Populistit tarvitsevat parempia johtajia. Monipuolisesti sivistyneitä arvoihin ankkuroituneita miehiä ja naisia. Suuri yllätys on se, että sellaisia myös löytyy. Alkutahteja tulevaan puin yhdessä Financial Timesin Richard Milnen kanssa.

Tauno Palon pihvi , jossa ruokaympyrä täydentyy suolakurkulla, Eliten tapaan on parasta pitkään aikaan.

Globalisaatio vastaan populismi

Hämmentäjät ovat hämmentyneitä.

Mitä Korona-kriisin jälkeen?

Rahat loppuu ja rakkaus lentää ovesta ulos.

Gallupit pönkittävät hallituksia niiden väristä riippumatta. Tämä on väliaikaista. Epävarmuus houkuttelee luottamaan herroihin.

Poliittinen taistelu maailmassa, Euroopassa ja Suomessa käydään globalisaation ja populismin välillä.  Se kestää vuosia, ellei vuosikymmeniä.

Kapitalismi ja sosialismi ovat sama asia takki nurin päin käännettynä. SDP ja Kokoomus eivät meillä, eivätkä niiden vastinparit Euroopassa, ole toistensa vaihtoehtoja vaan globalisaation ajo- ja takuumiehiä.

Tiedotusvälineet ovat laajasti globalisaation asialla ja globalistien omistamia ja ohjailemia. Siksi sosiaalinen media ja niin sanotut vaihtoehtomediat syntyvät ja kukoistavat. Yksi totuus ei kelpaa.

Suurpääoma ja järjestövalta ovat globalisaation asialla. Oli sitten kysymys YK:sta, EU: sta, tai mistä tahansa kansainvälisestä instituutiosta.

Ihminen saa äänestää kansallisesti kuten tahansa, mutta se ei vaikuta järjestöjen kosmopoliitteihin millään tavalla. Ne vaativat lisää EU: ta ja globaalia valtaa. Aina ja joka kerta. Jumalattomien jumalana on maailmannarsisti.

Jossain vaiheessa mitta täyttyy. Pieneltä ihmiseltä palaa päreet.

Lopputulos on epävarma. Valta korruptoi aina ja täydellinen valta korruptoi täydellisesti.

Suuret vallankumoukset ovat tuoneet myös suurta onnettomuutta. Sotia, vainoja, riitaa ja ruumiita. Silti säännöllisen epäsäännöllisesti niitä on tehty ja tuotettu.

Joku yrittää jatkossakin. Siitäkin huolimatta, että saa kuulan kalloonsa. Pilkkaa palkaksi. Parempi sekin kuin tylsyys.

Vaarallista ei ole vallan haastaminen. Vaarallinen vaihe on se kun haastaja huomaa, että sääntöjä muutetaan kesken pelin. Suuttumus seurauksena. Siitä kumpuaa viha.

Korona söi Sipilän hallituksen talous- ja velkasaavutukset parissa kuukaudessa.

Nykyhallituksen velkaa velan päälle linja ei tuo kuin väliaikaisen helpotuksen. Kuuluisa kusi housuissa.

Kuvitelma siitä, että rahaa painamalla saa pysyvää rakkautta on väärä.

Tilanne on paha ja kaikki vaihtoehdot kovia, jotkut oikeita.

Kaitselmus pistää kommarit ja vihreät kurittamaan kansaa, syksyllä tämä alkaa kuntien budjettien kautta. Eikä sosialistikaan kasvilasagnella selviä.

Suomen vienti supistui helmikuussa ( ennen koronaa) jo huomattavasti. Kyyti kylmenee. Velka paisuu kuin pullataikina.

Hallitus sanoo, että sen ohjelmaa ei pidä muuttaa. Ei pidäkään. Sen voi tallentaa historiaa varten.

Toteuttamaan sitä ei pysty.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto