Piilosoini

Olen havainnut ilolla, että Suomeen on ilmestynyt piilosoineja.

Siis keitä?

Puhun henkilöistä, jotka jollain tai useilla tavoin tuntevat sympatiaa ja empatiaa politiikkaani kohtaan. Jokunen jopa persoonaani kohtaan.

Perussuomalaiset on puolue, jota eivät monet julkisesti katso voivansa kannattaa. Tai sitten he eivät kerro, että kannattavat. Gallup-tutkimuksissa tämä vääristymä näkyy selvästi.

Kaikki kannattajat eivät kuitenkaan äänestä perussuomalaisia. Kyse on useimmiten ehdokkaista.

Olen hahmotellut huomista puoluevaltuuston puhetta ja miettinyt sitä, miten puolueemme kannatus edelleen kasvaisi ja vankistuisi.

Olen myös miettinyt sitä millä hinnalla olen valmis kasvattamaan puoluetta.

Ajoimme puolueen kaksiin vaaleihin puheenjohtajavetoisella kampanjalla. Voitimme tällä taktiikalla sekä presidentin- että eduskuntavaalit.

Olen saanut molemmissa vaaleissa tukun sellaisia ääniä, joita en itsekään olisi uskonut saavani. Kaikista äänistä olen kiitollinen, muutamasta jopa ylpeä.

Monta ääntä jäi saamatta sen vuoksi, että eduskuntavaaleissa voi äänestää vain yhden vaalipiirin ehdokkaita. Vaalipäivänä sain lukuisia puheluja Helsingistä, kun ihmiset tulivat pois vaalikopista soittamaan, että eihän sun numeroa ole tuolla kopissa. Niitä kaikkia ääniä perussuomalaiset eivät valitettavasti saaneet.

Perussuomalaisissa suurin käyttämätön voimavara ovat naiset. Olemme edistyneet asiassa, mutta siellä meillä on vielä mahtavasti voitettavaa.

Tällaisena julkisoinina tunnen syvää kiitollisuutta muutamaa piilosoinia kohtaan, että he auttavat näkemään kirkkaammin. Voimat ja vaarat.

Tosiystävät sanovat suoraan, sillä heillä on siihen varaa ja moraalia.

Kiitän aina palautteesta ja muistan iltarukouksessa.

Viron tilanteesta

Viron tilanne menee huonompaan suuntaan. Niin käy aina, kun asia pitkistyy, se myös mutkistuu.

Lausunnonantajaa nousee kuin sieniä sateella. Minultakin on tiedusteltu.

Ajattelen seuraavasti:

On täysin Viron asia, missä ja minkälaisia patsaita sen alueella on.

Virolaisten ja venäläisten on selvitettävä asia keskenään. Kolmannet osapuolet ovat asiassa korvapuusteja.

Venäjä on suurvalta. Nöyristellä ei tarvitse, eikä pidä, mutta Venäjä on aina otettava huomioon.

Suurvallat ajattelevat aina suurvaltojen tavalla. Tämä perusasia ei muutu mihinkään.

Kestävä ratkaisu syntyy vain osapuolten sopimalla tavalla. En kaipaa Suomeenkaan neuvonantajia maamme rajojen ulkopuolelta neuvomaan, miten asioitamme tulee hoitaa. Suon saman oikeuden Virolle.

Viro on sekä NATOn että EU:n jäsen. Venäjä ottaa sen huomioon, mutta ei tee päätöksiä näiltä hyväksyntää kysymällä.

Kävin viime eduskuntakaudella Venäjän Duumassa. Delegaatiossamme joku kysyi, että koska Venäjä liittyy EU:n jäseneksi? Vastaus oli, että me olemme suvereeni ja itsenäinen maa. Miksi liittyisimme? Tätä vastausta kannattaa hetki miettiä.

EU on aikamoinen sotku. Turkki muka kuuluu EU:iin ja Venäjä ei. Tällä laillahan EU:n eliitti ajattelee. Mielestäni EU tuo enemmän ongelmia kuin ratkaisee niitä. Näin on etenkin tulevaisuudessa.

Sympatiani ovat Viron puolella.

Hallitus ja Vappu

Hallitus sai tänään luottamuslauseen neljään kertaan. Oma epäluottamuslauseponteni kaatui äänin 115-66.

Nauttikoon nyt hallitus luottamuksestaan ja keväästä, sillä myrskyisä tulevaisuus on odotettavissa.

Hallituksen sisäinen dynamiikka on perin haavoittuvainen. Julkisuus on arvaamatonta ja hallituksessa on mielestäni muutama mahdollinen " painomusteholisti ", joten kirjoitettavaa riittää. Asiasta ja vierestä.

Vappu on entinen vasemmiston voimanäyttöpäivä. Kovin ovat harvat rivit tätä nykyä.

Punalippuja on enemmän työväenyhdistysten varastoissa kuin niille olisi kantajia kulkueissa.

Ihmehän se olisi, jos joukot innolla marssisivat EU:n lihapatojen ääressä turvonneiden leipäpappisosialistien jalkojen juureen globalisaation autuutta kuuntelemaan.

Jos ennustaja olisin voin uumoilla, että sosialistit ja kommunistit pauhaavat vappuna keskitetyn tupon kaatumisesta.

Ikään kuin heillä olisi ollut sileäkätisten työnantajien mielipiteisiin yhtään enempää vaikutusvaltaa.

Tänä vappuna en puhu politiikkaa. Presidentinvaalit ja eduskuntavaalit runsaan vuoden sisällä kypsyttivät tällä kertaa tällaisen päätöksen.

Vappuaamuna käännän kylkeäni siihen aikaan, kun tiedän, että normaalisti lähtö lentokentälle olisi edessä.

Kuuntelen muiden puheita ja otan oppia, jos/kun aihetta on.

Kokoomus konttaa

Kokoomus sai reilun vaalivoiton, mutta kokoomuksen konttausviikot ovat alkaneet ja vaara on, että viikot muuttuvat vuosiksi.

Kokoomus on tehnyt jäniskäännöksen valtiosihteeriasioissa. Vielä viime kaudella kokoomus äänesti perussuomalaisten tavoin koko valtiosihteeri-ideaa vastaan.

Nyt herravirat kelpaavat, puoluetuki nousee hulppeat 44 prosenttia. Kokoomus tuntee tien Suomen kansan takataskulle.

Tasa-arvotupo tekee kokoomuksesta kiukkuisten hoitajien neulatyynyn. Kansa ymmärsi Kokoomuksen luvanneen 500 e lisää hoitajien palkkoihin.

Tarua vai totta sanoi Tujunen.

Sauli Niinistö on , aivan oikein, presidentin valtaoikeuksien säilyttämisen kannalla. Katainen haluaa presidentin lautasen pois EU-kokouksesta.

Soini haluaa Suomen pois EU-pöydästä, lautanen voi jäädä sinne orjuudesta vapautumisen muistoksi.

Kokoomuksen sisälle on syntymässä kunnon kevätsoppa. Puhemies Niinistössä näkyvät vanhan isännän otteet. Eduskunta sai jo nuuskaa varojen käytöstä. Unilukkarin vasara löytää vielä tiensä moneen päähän ennen kuin kongi kumahtaa.

Kepu pääsee tässä yhteydessä varsin vähällä. Kaikki haluavat olla kokoomuksen kimpussa, täytynee vähän siirtää hahloa eduskunnan takarivissä, jotta kauralimainen kepukin joutuu häränsavuille vaalilöpinöistään.

Sosialisteja ei edes kukaan hetkeen aikaan huomaa, mutta voimme olla huoleti. Kyllä sielläkin taas joku pääkkö vappusimassaan ylilyöntiin sortuu.

Toveria ei jätetä. Kepu ja kokoomus hommasivat tovereille 44 prosentin puoluetukikorotuksen, perushoitaja ei samaan solidaarisuuteen yllä.

Talviturkin heitto ja vaalivedon maksu

Kaikki Perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäsenet ovat pitäneet puheen hallitusohjelman tiedonantokeskustelussa. Talviturkki on heitetty.

Meillä on monipuolinen ja iskukykyinen eduskuntaryhmä. Perussuomalaisten myötä eduskunnassa on todellinen oppositio.

Voitetut vaalit ovat herättäneet monien kansalaisten kiinnostuksen perussuomalaisia kohtaan. Puolueeseen tulee koko ajan uusia jäseniä ja kunnallisvaalityö on päässyt käyntiin.

Maanantaina oli Espoon kaupunginvaltuuston kokous. Oma opinahjoni, jossa opiskelin 8 hyvää vuotta ja josta kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1981 sai 16 miljoonaa euroa peruskorjaukseen ja saneeraukseen.

Olen tästä päätöksestä erittäin iloinen ja tyytyväinen. Mitään ei politiikassa saavuteta yksin.

Kokoomuslainen Espoon koululautakunnan puheenjohtaja Sanna Lauslahti ( tuore ja itsenäisen linjan kansanedustaja) ajoi Espoon kouluverkkouudistuksessa lähikoulujen asiaa, häntä tuki ansiokkaasti vihreä lautakunnan varapuheenjohtaja Marjo Matikka. Nämä ryhdikkäät rouvat ansaitsevat suuret kiitokset.

Sain elää Iivisniemessä hyvä lapsuuden ja kouluajan. Olen iloinen, että ajanmukaisen koulun myötä sama mahdollisuus on myös jälkipolvilla.

Hävisin eduskuntavaaleissa vain yhden vaalivedon ja tänään oli maksun aika. Löin edustaja Oras Tynkkysen kanssa vetoa reilun kaupan teekupista ( jos olisin voittanut olisin saanut kupin tavallista kahvia), että perussuomalaiset saavat vähintään 7 kansanedustajaa.

Oras Tynkkynen osasi vedättää kansanedustajamäärän tarpeeksi korkealle. Itse voitin vedoilla kossupulloja jopa lupaamalla meille paikkojen pysymistä ennallaan.

Reilun kaupan teetä eduskunnassa ei ollut, mutta ruusunmarjatee sai kelvata. Tee maistui Orakselle, mutta olen varma, että vedon voittaminen maistuu vielä senkin jälkeen kun ruusunmarjan maku on suusta häipynyt.

Minulle tältä osin saa kelvata se saavutus, että sain Oraksen ylipäätään lyömään vetoa. Vedonlyönti ei kuulu Oraksen tapoihin. Toto toi, veto vei.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto