Täältä tullaan

Kävin eilen Eduskunnassa. Paluu työpaikalle oli kaikin puolin lämmin. Tumma puku mahtui hyvin päälle.

Henkilökunnan ja edustajakollegoiden vilpittömät tervetulotoivotukset tuntuivat mukavilta. Halaus tekee hyvää.

Päivä oli kyllä vilkas ja otsa puski hikeä siihen malliin, että varovaiseen alkuun on syytä.

Eilen ja tänään sain viikonlopun Oulun puoluekokouksen avauspuheen kirjoitetuksi. Väki pääsee nyt vähällä - mittaa tuli vain seitsemän liuskaa.

Tarkoitus on nyt olla töissä kesätaukoon saakka. Kesä otetaan rauhallisesti. Monta rantakalaa menee nyt parempiin suihin kun en pääse pyydettyihin tilaisuuksiin. Näin on nyt toimittava, jotta jatkoa seuraa.

Haluan tässä yhteydessä yhteisesti kiittää teitä kaikkia, jotka tavalla tai toisella muistitte minua sairausaikanani. Siitä oli apua ja lohtua.

Kotona ollaan, toipumaan päin

Olen päässyt pois sairaalahoidosta. Toipumis/sairauslomaa on kesäkuun 8. päivään asti. Silloin alkaa puoluekokous ja sinne olen tulossa - On nääs virka katkolla ja muutenkin.

Kiitän kaikkia, jotka ovat minua tavalla tai toisella muistaneet tämän sairastumisen vuoksi. Hyvät ja myönteiset ajatukset rakentavat ihmistä. Se on ihmiselle hyvä.

Olen nyt tietoisesti ja täydellisesti sivussa muutaman viikon, jotta toivun kunnolla. Se ei ole helppoa, sillä tutka pyörii päässä jo vinhasti.

Jouduin sairaalaan nimipäivänäni, jolloin myös vietetään Eurooppa-päivää.

" On helpompaa istuttaa kookospähkinälle aivot, kun saada EU toimimaan. " Ai miksikö pistin tämän " Päivän Soinin " näytille tähän?

Siksi, että olen toipumaan päin! Kesäkuussa tavataan!

Peruspaussi, joka on pakko pitää

Omat voimat ja toimeliaisuus vievät ihmistä harmaan kiven läpi vaikka kuuhun ja takaisin. Mutta suuretkaan asiat eivät pysäytä yhtä tehokkaasti ihmistä kuin pienet: nimittäin bakteeri.

Tässä köllötän sairaalavuoteessa keuhkokuumeessa enkä muuta voi. Olostani en kehtaa sanoa mitään. Järkeni ja mielikuvitukseni kanssa olen nyt kaksin, pääkalloni on nyt maapalloni. Minulle tärkeät ihmiset, asiat ja aatteet ehdin inventoida rauhassa.

Täällä ollaan paranemassa ja perusmies palaa täältä voimissaan, eikä unohda kuinka riippuvainen on ihminen toisesta.
Tapaamme taas, kun olen tervehtynyt.

Presidenttifoorumi

Kävin presidenttifoorumissa. On hyvä, että sellaisia järjestetään. Pikkuhiljaa niissä aletaan puhumaan suorempaan.

Päätoimittaja Erkki Laatikaisen muistelo siitä, kuinka valtamedia asettui Suomen EU-jäsenyyden propagandistiksi oli vertaansa vailla.

Ulkopolitiikka ei voi olla kevyttä heittelyä. Siinä pienen kansan on oltava mahdollisimman yksimielinen totuudesta tinkimättä.

En ole EU-uskovainen, enkä sellaiseksi tule. Suomen eliitti on , eikä se muuksi muutu.

Ilmeisesti kaava on sama kuin Neuvostoliiton suhteen. Suomen johto tukee kuolevaa rohjaketta ja kun elvytys on lopetettu, rohkee meikäläinenkin eliitti sanoa, että kyllä minäkin tiesin, ettei siitä mitään tule.

Jos Suomelle joku maa on tärkeä, se maa on Venäjä. Siinä se on aivan vieressämme, 1300 kilometriä rajaa ja 140 miljoonaa ihmistä. Nöyristellä ei tarvitse, eikä pidä, mutta ajatuksissa sen on oltava.

Kävin viime eduskuntakaudella Venäjän Duumassa ja yksi EU-intoilija kysyi isänniltä, että koska Venäjä liittyy EU:iin?Isäntä kohotti kulmiaan ja koko delegaatio hymyili: Mitä ? Venäjä on itsenäinen ja suvereeni maa.

On onni, ettei EU ole liittymässä Venäjäänkään!

Tänään on Timon päivä. Pahus kun EU-fanaatikot ovat ryöstäneet nimipäiväni muovisen Unioninsa juhlapäiväksi. No, mies kestää.

Juhlapuhe Kannunvalajissa

Sanan mahti on lyömätön.

Hyvä puhe antaa paljon sekä puhujalle että kuulijalle.

Kohdalleni lankesi kunnia pitää juhlapuhe valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden vuosijuhlassa viime lauantaina.

Kutsu oli mieluinen, hieman yllättäväkin. Siihen aikaan , kun itse palavasieluisena vennamolaisena opiskelin valtio-oppia Helsingin yliopistossa (1981-1988) moinen valinta tuskin olisi tullut kysymykseen.

Nykyopiskelijat ovat suvaitsevampia kuin edeltäjänsä, jotka kailottivat "avarakatseisuuttaan", mutta käytännössä toimivat monenmoisen hyödyllisen idiotismin aisankannattajina.

Puhuin politiikan puolesta. Sen puolesta, ettei politiikkaa jätettäsi poliittisten psykopaattien ja eriasteisten tomppeleiden temmellyskentäksi.

Itse en katsonut edustavani puhtaasti kumpaakaan ongelmatyyppiä, mutta totesin, että puhdastakin lajityyppiä päätöksenteosta löytyy.

Kuulijakunta oli todella fiksua ja hyväkäytöksistä. Jonkinlainen järkytys oli kuulla, että pääsykokeen läpäisee vain 11 prosenttia tiedekuntaan hakevista. Kun itse aikanani pääsin valtiotieteelliseen hyväksyttiin 25 prosenttia hakijoista.

Nautin illasta täysin siemauksin. Sekä virallisesta että epävirallisesta osuudesta. Ken on fuksi 1981, ylös nouskohon... sai nostalgiakyyneleen silmäkulmaan.

Oli mahtavaa puhua runsaalle 130:lle kuulijalle, enkä malttanut pysyä pelkästään kirjoittamassani paperiversiossa.

Olen sen verran puheita pitänyt, että tiedän milloin puhetta kuunnellaan ja milloin ollaan vaan kohteliaasti paikalla.

Puheen jälkilöylyt olivat antoisat. Suomen poliittinen päätöksenteko tarvitsee nuorta ennakkoluulotonta voimaa, sitä on tulossa myös valtiotieteilijöistä. Puoluekanta on sivuseikka, vaikken kenellekään voi vanhoihin puolueihin liittymistä suoraan suositellakaan.

Tsemppiä sinne valtsikkaan. viihtykää kohtuudella myös huvielämän kärjessä, sillä elämä on ihmisen parasta aikaa.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto