141 miljoonaa

Eilisestä välikysymyspuheestani on tullut palautevyöry. Erityisen paljon on kyselty, että ”mikä asia tämä Suomen osuus Iso-Britannian EU-jäsenmaksuosuudesta oikein on?”

Margaret Thatcher onnistui pääministeriaikanaan neuvottelemaan briteille muhkeat jäsenmaksuhelpotukset poliittisilla kytkykaupoilla. Muut maat maksavat miljarditolkulla Britannialle ”kuuluvaa” EU-maksuosuutta. Myös isänmaamme Suomi. Joka vuosi!

Suomen lasku tästä lystistä on ensi vuonna 141 miljoonaa euroa eli lähes 850 miljoonaa tapettua markkaa. Koko tasa-arvotupo on 150 miljoonaa. Paljon puhuva vertailu.

Summa 141 miljoonaa löytyy valtion budjettikirjasta valtiovarainministeriön pääluokan kohdalta. Olen varma, että Suomen EU-mieliset herrat ovat käyttäneet paljon aikaa ja suunnittelua, jotta tuo paljastava pykälä saataisiin ”piilotettua” jotenkin. Toistaiseksi eliitin luovuus ei ole pystynyt peittämään totuutta.

Olen tehnyt talousarvioaloitteen ko. summan poistamisesta ensi vuoden budjetista. Olen tehnyt vastaavan esityksen edellisinäkin vuosina. Asiasta äänestetään joulukuussa.

Välikysymys

Hallitus hermostui tänään todella hoitajien palkoista ja julkisten hyvinvointipalveluiden turvaamista peräävästä välikysymyksestä.

Ajankohta oli väärä. Allekirjoittajat oli vääriä. Asia, johon puututtiin, ei ollut väärä, mutta siihen ei olisi saanut puuttua.

Olin yksi niistä puoluejohtajista, joka istui ilta toisensa jälkeen ihmisten olohuoneissa vaalien alla puhumassa nimenomaan vanhusten huollon ongelmista ja hoitohenkilökunnan palkkojen korjaamisesta.

En minä siellä lämpimikseni ja piruuttani puhunut. Olen joka paikassa sanonut, että emme me puhuneet yleisellä tasolla ja luvanneet rahaa kaikille ja kaikkeen vaan näihin kipupisteisiin.

Satsasin tämän päivän ryhmäpuheeseen poikkeuksellisen paljon työtä. Kaivoimme lukuja. Haastattelimme hoitajia ja yhdistin ne omiin kokemuksiini sairaalassa (kaksi keuhkokuumetta vuosina 2005, 02007). Faktat olivat oikein ja oma kokemus sulatti teorian käytännöksi.

Potilasnäkökulma oli oma kokemukseni. Kun katsoin potilaani sängystä ylöspäin kohti hoitajan auttavia käsiä, ymmärsin kertalaakista, mitä ja ketä siinä tilanteessa tarvitsen.

Näin sairaalassa etenkin yövuoron pienet resurssit. Yksi sairaanhoitaja ja yksi perushoitaja ja maksimissaan 28 potilasta, kuka missäkin kunnossa.

En ihan äkkiä unohda sairaanhoitaja Minnaa. Hän antoi hoitajille kasvot… Ystävälliset, syvän inhimilliset kasvot.

Kaiken tietämäni ja kokemani jälkeen tein sen mikä oli tehtävä.

Aamupäivällä minulla ja Pertti Virtasella kävi Pirkanmaalta vieraita. Mukavia ihmisiä, mukavaa porukkaa.

Tänään oli hyvä työpäivä.

Putin ja me ja ne

Maailmassa tapahtuu; meillä ja muualla. Nyt tapahtuu myös Venäjällä. Vladimir Putin luopuu presidentin tehtävistä, mutta aikoo kansanedustajaksi ja sitä kautta pääministeriksi.

Tähän asti pääministeri on Venäjällä on presidenttiin verrattuna konttoripäällikkö. Näyttää siltä, että konttori on saamassa merkittävämpiä tehtäviä, kun mies vaihtuu.

Venäjä on ihmeellinen maa. Venäjä on Suomelle tärkeä maa. Venäjä on erilainen maa.

Venäjällä on ian kaiken ollut kaksi luokkaa ME ja NE. ME on ollut tavallinen kansa ja NE on ollut valtaapitävä luokka (joskus jalosukuiset, joskus kommunistieliitti, joskus olikargit).

Nyt NE ovat päättäneet tehdä Putinista pääministerin, jota ME äänestämme, vaikka asia ei meitä oikeasti kiinnosta.

On tietenkin venäläisten asia minkälainen hallintojärjestelmä heillä omassa maassaan on ja meidän suomalaisten on tultava sen tosiasian kanssa toimeen.

Olin viime kaudella Suuren valiokunnan kanssa vierailulla Venäjällä. Eräs edustajamme kysyi yhdessä palaverissa, koska Venäjä liittyy Euroopan Unioniin? Hämmästyneeltä näyttänyt isäntä sanoi:

– Emmehän me Euroopan Unioniin voi liittyä, Venäjä on itsenäinen suvereeni valtio.

Tuli vaan mieleen.

Miesten juttu

Olin eilen Elimäellä Miesten juttu -tapahtumassa puhumassa unohdetusta kansasta. Tapahtuman ideoitsija ja primus motor on Keskustan veteraanikansanedustaja Osmo Puhakka.

Oli mukava puhua miehestä miehelle miesmäisesti.

Korostin puheessani voimakkaasti jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta ja ihmisarvoa. Yleisöä oli runsaasti. Se on puhujalle paras palkka, kun sanalla on kuulija.

En puhunut puoluepolitiikkaa. Sen totesin, että Suomesta on tullut EU:n unohdettu kansa. Kun kansan lisäksi unohdetaan järki niin mennään jäseniksi kaiken maailman kolhooseihin.

Kyllä vai Ei

Keskusta sai tänään selitellä, miksi Suomen kannattaa istua kolhoosi-EU:ssa niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään. Suomi istuu kuin renkipoika isännän pöydässä, muttei päätä mistään.

Kysyin Eduskunnan kyselytunnilla, että luottaako Suomen hallitus EU:iin neuvottelukumppanina. Kyllä vai ei? Ei tullut vastausta kysymykseen, mutta pääministeri näytti ärtymyksensä, joka oli merkki siitä, että värittömänä pidetty pääministerikin on saanut tarpeekseen EU:n mustasta huumorista.

EU on kepulaisille vaikea pala. Kävin 1990-luvulla Satakunnassa Kepu-talossa. Emäntä valitteli, että huonot on ollut ilmat, satanut on liikaa ja EU:kin on kauhea. Minä sanomaan emännälle, että Esko Aho ja kepuhan Suomen EU:iin vei.

– Ka, vei kuka vei, sanoi emäntä.

Totesin heti, että tästä talosta ei ääntä irtoa. Ei petä emäntä kepua, vaikka kepu pettää emäntää.

Sain kyselytunnista poikkeuksellisen paljon myönteistä palautetta. Joten jatketaan etenemistä tieuran suunnassa.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto